Jokainen tarvitsee erilaisia ystäviä

Jokainen tarvitsee erilaisia ystäviä -juttu on julkaistu Kotilääkäri-lehdessä nro 4/2009.
Copyright © 2009, 2012 Eija Mäkinen

Tasavallan presidentti Tarja Halonen sanoo oppineensa äidiltään oikean tavan vastustaa vanhuuden yksinäisyyttä: nuoret ystävät pitävät virkeänä ja auttavat oppimaan uusia asioita.

Jo ensimmäisessä vastauksessaan presidentti Tarja Halonen määrittelee sanomansa suunnan: tulevaisuus. Keskustelun käynnistää Kotilääkäri-lehden ja Keskinäinen työeläkevakuutusyhtiö Varman teettämä Elinvoimatutkimus, jossa on kartoitettu suomalaisten naisten elinvoiman lähteitä ja esteitä, mutta Halonen laventaa pohdintansa koskemaan koko väestöä. Erityisen painavasti hän puhuu lapsista ja nuorista, huomisen vastuun kantajista.

– Oppimisen ilo, the joy of learning, kuten englanniksi sanotaan, on osa elämän iloa. Kun puhutaan tyttöjen ja naisten roolista niin koulussa, työelämässä kuin yhteiskunnallisessa osallistumisessakin, oppimisen ilon rinnalla näyttäytyy myös toinen vahva motiivi, näyttämisen halu. Tunne siitä, että tytöillä ja naisilla on vielä paljon voitettavaa, ajaa heitä eteenpäin.

Siitä, miten naiset pystyisivät sovittamaan onnistuneella tavalla yhteen perhe- ja työelämän, on julkisuudessa puhuttu paljon.

– Perinteinen näkemys, jonka mukaan ansiotyössä käyvän naisen pitäisi olla täydellinen myös kotioloissa, tuottaa naisille paineita. Vähemmän on puhuttu siitä, miten uuden sukupolven miesten halu ottaa edeltäjiään enemmän vastuuta lapsista ja kodista mullistaa puolisoiden välisiä suhteita. Samalla se on synnyttänyt alueen, jossa on jälleen neuvoteltava ja soviteltava asioista. Uskon, että tietynlaista ristiriitojen käsittelytaitoa tarvitaan vielä vuosikymmeniä.

Halosen mukaan näyttämisen halusta on tullut naisille taakka, mikä näkyy muun muassa siinä, että naiset sairastuvat yhä useammin miehille tyypillisiin stressitauteihin.

– Naisten sydänvikoihin suhtauduttiin pitkään vähätellen, mikä piti diagnosoitujen tapausten määrän pienenä. Stressisairauksien kirjo on kuitenkin kasvanut sitä mukaan kuin naiset ovat omaksuneet miesten vanhan elintavan.

Halonen muistuttaa, että kykymme selviytyä on aina yksilökohtainen.

– Kun olen antanut todistuksen terveydentilastani – kuten kaikki presidentit ovat tehneet presidentti Kekkosen jälkeen – olen joskus laskenut leikkiä, miten muiden ei kannata olla huolestuneita, vaikka en vanhenekaan oletetulla tavalla. Ihminen on psykofyysinen kokonaisuus, johon vaikuttavat monet erilaiset asiat. Meillä pitäisi olla avoimet silmät ja kuulevat korvat huomaamaan, että ihmisellä voi olla muista poikkeavia käyttäytymis- tai reagoimistapoja.

Yhdessä olemme vahvempia

Suomalaisten selviytymiskykyä on toisinaan selitetty kansallispiirteeksi sanotulla ominaisuudella, sisulla.

– Ihminen on aina myös ympäristönsä tulos. Minusta on itsestään selvää, että pohjoisten alueiden ihmisistä on aikojen saatossa muovautunut sisukkaampia. Niiltä, jotka ovat selviytyneet näin karuissa olosuhteissa, on vaadittu ennen kaikkea pitkäjänteisyyttä ja kykyä nähdä talven yli. Heidän on myös pitänyt tehdä kovasti työtä. Olennaisinta on ollut kyky tajuta, ettei selviytyminen ole yksilöstä kiinni, vaan kovissa oloissa tarvitaan aina yhteisöllisyyttä. Sitä on tarjonnut sekä perhe, jossa niin mies, nainen kuin lapsetkin ovat joutuneet tekemään töitä, että kylä tai kaupunki, joka on aina tarvittaessa koonnut voimat yhteen. Pohjoismaalaisille tällainen kehitys ja ajattelutapa on ollut itsestään selvää.

Halonen kertoo kuuden vuoden takaisesta vierailustaan Tansanian Sansibariin, jota hän kuvailee upeaksi, vanhaksi maustesaareksi.

– Sansibarin historiaan sisältyy hyvin synkkä jakso, jolloin se toimi itään päin suuntautuneen orjakaupan keskuksena. Presidentti Amani Karume kertoi, että se on tehnyt kansasta erilaisen. Ennen kuin maustekauppiaat ja orjakaupan edustajat tulivat saarelle, sansibarilaisten ei ollut tarvinnut huolehtia mistään. He tiesivät, että luonto auttaa aina. Heille oli kova kokemus, että toiset ihmiset aiheuttivat niin suuren kärsimyksen.

– Onhan meilläkin ollut joskus naapureista riesaa, ja nyt viittaan niin itään kuin länteenkin. Mutta naapureista on ollut meille myös iloa, ja heidän ansiostaan olemme oppineet – jos emme nyt ihan small talkia, niin kanssakäymisen tavat ja periaatteet. Suomalaiset ovat sosiaalisia omalla hiljaisella tavallaan. Kun kyse on kansainvälisestä yhteistyöstä – kauppasuhteista, kriisinhallinnasta tai kehitysyhteistyöstä – suomalaisia pidetään aika vaivattomina ihmisinä. Emme ole välttämättä kovin säihkyviä, mutta meitä pidetään mukavina yhteistyökumppaneina, jotka tulevat toimeen erilaisten ihmisten kanssa ja pitävät sen minkä lupaavat.

Odotusten luomat paineet

Uusimpien tutkimusten mukaan vähintään joka viides suomalainen kärsii mielenterveyden häiriöistä. Myös Elinvoimatutkimus toi esiin, että masennus, stressi ja psyykkiset sairaudet heikentävät naisten elinvoimaa.

– Olemme viime aikoina joutuneet todistamaan järkyttäviä tarinoita, joissa ihmiset ovat taloudellisten vaikeuksien vuoksi tappaneet puolisonsa, lapsensa ja itsensä. Tekojen taustalta löytyvät usein omat ja muiden asettamat odotukset, joita ihminen ei ole pystynyt mielestään täyttämään. Se kertoo surullisella tavalla siitä, miten asiat ovat menettäneet mittasuhteensa. Elämä itsessään on se tärkein asia, eivätkä taloudelliset menetykset – olivatpa ne miten suuria tahansa – ole mitään siihen verrattuna.

Halonen muistuttaa, että vaikka työ on fyysisesti muuttunut monilla aloilla työterveyshuollon ja modernin teknologian ansiosta kevyemmäksi, henkiset paineet ovat lisääntyneet. Se näkyy myös presidentin saamissa kirjeissä, joissa suomalaiset kertovat työelämässä kohtaamistaan ongelmista.

– Monet kirjoittajista kokevat, etteivät he enää pysty tekemään sellaista työtä kuin mitä heidän ammattitaitonsa ja etiikkansa esimerkiksi vanhustenhoitajina tai lasten päivähoidon työntekijöinä edellyttäisivät. Kun tehtävä on mahdoton ja työtä liikaa, aletaan oikaista tavoilla, jotka ovat ristiriidassa ihmistä kunnioittavan hoitotavan kanssa: vanhuksen pitää opetella laskemaan alleen tai hänet laitetaan letkuruokintaan vain siksi, ettei hän syö kyllin nopeasti. On ymmärrettävää, että henkilökunta turhautuu tämän kaltaisen todellisuuden äärellä.

Lapset tarvitsevat läsnäoloa

Halonen kertoo saavansa paljon postia myös lapsilta ja nuorilta.

– Moni kirjoittajista ymmärtää selvästi, ettei presidentti voi auttaa heitä oikeasti, mutta tarve löytää joku, joka kuuntelisi ja antaisi hetken itsestään, on niin vahva, että se saa heidät ottamaan yhteyttä. Aikuisen läsnäolo, vaikka siihen ei sisältyisikään mitään kummallista viisautta, on nuorelle ensiarvoisen tärkeää aikuiseksi kasvamisessa.

– Saan myös kirjeitä, joissa kysytään, miten kissat voi. Tällaisten viestien lopussa lapsi usein kertoo, miten hänkin haluaisi kovasti saada kissan, mutta ”meidän isä on allerginen”. Miten monta kertaa minun onkaan tehnyt mieli lisätä vastaukseni loppuun: PS. Missä lääkärissä isä on käynyt? Kyse voi olla siitä, etteivät vanhemmat ole jaksaneet keskustella lastensa kanssa lemmikkieläimiin liittyvistä velvollisuuksista, vaan he ovat turvautuneet helpompaa keinoon, tosiasioiden lievään muunteluun. Kasvattajan osa on vaativa. Ihmisenä olemisen suuri mysteeri onkin se, että pitäisi olla yhtä aikaa hyvä niin monessa roolissa: vanhempana, aviopuolisona, työntekijänä, ystävänä.

Sukupolvien hiljainen tieto

Elinvoimatutkimus paljasti, miten suuri merkitys ystävillä on suomalaisten naisten elämässä. Peräti 86 prosenttia vastaajista kertoi saavansa elinvoimaa ystävistä.

– Voin kertoa kokemuksesta, että iän myötä ystävät tulevat aina vain tärkeämmiksi. Erilaiset ystävät on rikkaus. Ihmissuhteissa ei saa koskaan sälyttää kaikkia toiveitaan yhden ihmisen varaan. Mitään tärkeämpää opetusta ei voi lapselleen antaa. Jokainen meistä tarvitsee useita ihmissuhteita.

Halonen lainaa edesmennyttä äitiään, joka solmi uusia ihmissuhteita elämänsä loppuun asti.

– Äitini sanoi usein, että oikea tapa vastustaa vanhuuden yksinäisyyttä on se, että hankkii aina vain nuorempia ystäviä. Kun hän kuoli 75-vuotiaana, kaikki arkun kantajat olivat itseäni nuorempia. Äidin sanoissa piili suuri viisaus. Kun pystyy solmimaan ystävyyksiä nuorempien sukupolvien kanssa, ihminen pysyy pirteänä ja oppii uusia asioita. Hiljaista tietoa voi siirtää molempiin suuntiin.

Vaikka vanhat suvun verkot ovat nyky-yhteiskunnassa jo kadonneet, niiden tilalle ovat tulleet itse valitut verkostot. Halonen sanoo olevansa hyvin kiitollinen urheiluväelle eli Anna-tyttärensä voimisteluohjaajille sekä -kavereiden vanhemmille, jotka ovat samalla toimineet oheiskasvattajina.

– Luulen, että tuhansilla äideillä ja isillä on samanlainen kokemus. Oheiskasvattajat voivat tulla monelta suunnalta: partiosta, seurakunnasta, musiikkikerhoista, luonnonsuojelujärjestöistä. Olennaista on, että nämä yhteisöt opettavat lapsille, miten tärkeää ja hauskaa on, kun ihmisellä on erilaisia ystäviä. Uskon myös, että yhteisöt voivat osaltaan toimia yhtenä osaratkaisuna koulukiusaamiseen liittyvissä ongelmissa. Kun lapsella on samanikäisiä ystäviä muuallakin kuin koulussa, hän voi nähdä kiusaajat kiusaajina, eikä joudu kohtaamaan yksin koko muuta maailmaa.

Kuka?

Tasavallan presidentti Tarja Halonen

Kantava ajatus:

Ystävyys ei katso ikää. Sukupolvien toisilleen antama tuki auttaa meitä selviytymään.

Vastarintaa:

Mahdottoman tehtävän äärellä on uskallettava sanoa: tätä ei voi tehdä!

Voimanlähde:

Elinikäinen oppiminen ei tarkoita pelkästään ammattia. Oppimisen ilo on osa elämän iloa.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s