Armollisuuden vaikea taito

Armollisuuden vaikea taito -juttu on julkaistu Painonvartijat-lehdessä nro 1/2005.
Copyright © 2005, 2012 Eija Mäkinen

Mikä suomalaisia oikein riivaa, kun jo yli puolet suomalaisista kamppailee ylipainon kanssa ja syömishäiriöt lisääntyvät? Mikä elämäntavoissamme tai arvoissamme on muuttunut niin rajusti, että osa ihmisistä sortuu ylilyönteihin, toiset mässäilyyn ja toiset totaaliseen kieltäytymiseen?

Folkloristi Helga Tahvanainen, mediapsykologi Anu Mustonen, kulttuurihistorian dosentti Marjo Kaartinen ja Kuopion hiippakunnan piispa Wille Riekkinen pohtivat paino-ongelmiin liittyviä asenteita, ennakkoluuloja ja pelkoja sekä kannustavat ihmisiä kohtuullisuuteen, olemaan itselleen armollisia.

”Minä suunnittelen vain pitkille ja laihoille, ilmoitti muotisuunnittelija Karl Lagerfeld närkästyttyään yhteistyökumppaninsa, ruotsalaisen vaatefirman Hennes & Mauritzin tavasta valmistaa hänen mallejaan myös suurikokoisille naisille.

Lausahdus on paljastava esimerkki asenteista, joita nykyajan naiset – ja myös miehet – joutuvat kohtaamaan. Nyky-yhteiskunnassa ihminen on jatkuvasti katseen kohteena, mikä voi olla hyvinkin ahdistavaa. Kanssaolemisen ulottuvuutta tutkinut ranskalainen eksistentialisti Jean-Paul Sartre on todennut, että toisen katse voi kivettää ja saada ihmisen häpeämään itseään, jopa vieraannuttamaan omista mahdollisuuksistaan. Ruumiillinen minäkuva on hauras juuri siksi, että se on aina näkyvillä ja muiden arvioitavana.

Yksilöllisyyttä ihannoidaan nykyään enemmän kuin koskaan aiemmin, mutta paradoksaaliseksi asian tekee se, että hyväksytyksi tuleminen vaatii ennen kaikkea massakäyttäytymistä, kykyä sulautua yhteisöön. On monia piirteitä, jotka ovat ns. normi-ihmisen näkökulmasta erilaisia ja siksi tavoiteltavia. Yksi piirre – ylipainoisuus – on kuitenkin negatiivinen ja stigmatisoiva. Vaikka ihminen olisi persoonallinen mutta lihava, yleinen näkemys on, että painoa pitäisi pudottaa.

”Lihava saa olla, jos kyse on omasta valinnasta, muttei siksi, että on jotenkin menettänyt hallinnan. Nykyihmisen täytyy hallita elämäänsä ja ajankäytön on oltava tehokasta. Ylipainoinen syyllistää usein itsensä, koska hän kokee, ettei hänellä ole tarpeeksi itsekuria. Ettei hän pystykään hallitsemaan itseään ja elämäänsä”, sanoo laihduttajien omaelämäkerrallisia kertomuksia tutkinut folkloristi Helga Tahvanainen.

”Lihavuutta pidetään itse aiheutettuna tilana, ja sitä ”terveysterroristit” käyttävät surutta hyväkseen esittäen tutun yhtälön: laihtumista tapahtuu, kun ihminen kuluttaa energiaa enemmän kuin hankkii. Ehkä ristiriita onkin siinä, että perusyhtälö on näin yksinkertainen, mutta sekä todellinen elämä että ihminen ovat monimuotoisempia.”

Filosofiassa puhutaan moraalisesta tuurista, joka vaikuttaa ihmisen elämään ensihetkistä alkaen. Kukaan ei voi itse valita sukuaan tai synnyinmaataan, vaan geeniperimä, varhaiskasvatus ja ympäristö vaikuttavat oleellisesti siihen, millainen ihmisestä tulee. Myös vastustuskyky lihavuutta vastaan vaihtelee perintötekijöiden mukaan.

Itsekin Painonvartijoissa mukana ollut Tahvanainen kertoo pyrkivänsä omissa painonhallintayrityksissään pitämään ennen kaikkea huolta siitä, ettei hän sairastuta itseään.

”Painon pudotus esitetään usein niin, että se toisi ikään kuin takuutuotteena terveyttä. Jos jollakulla on kohonnut verenpaine ylipainon takia ja hänet painostetaan laihduttamaan, minkä johdosta hän saa mielenterveysongelmia, ketä sellainen palvelee? Oma ystäväni on kuollut anoreksiaan, mikä oli itselleni hyvin järkyttävä kokemus. Jos tunnen, että elämäni on onnellista ja hyvää näin, miksi alkaisin tarkkailla vain yhtä elämän osa-aluetta ja sairastuttaisin itseni? Tärkeätä olisi, että jokainen ihminen löytäisi tilan, jossa hän tuntee olonsa ja mielensä hyväksi, oli kyse viiden tai 50 kilon pudotuksesta.”

Haavoittuva itsetunto

Median sisältöjä ja yleisön mediankäyttötapoja tutkinut mediapsykologi Anu Mustonen muistuttaa, että mediamaailma ja mainokset vaikuttavat vahvasti paitsi ihmisen ruumiilliseen minäkuvaan myös asenteisiin. Sitä mukaa kuin kuvamedia on yleistynyt, ruumiillisuus ja ulkonäkö ovat korostuneet.

”Käsityksessä siitä, millainen on vetovoimainen ihminen, on paljon eroja. Kun puhutaan ruumiillisesta minäkuvasta, länsimaisessa kulttuurissa on naisen osalta ollut jo pitkään ihanteena barbityyppinen, hoikka ja kurvikas vartalo; naismalli, jollaisia on todellisuudessa promillen verran väestöstä. Mutta ei ole kauan siitä, kun Suomessakin ihannoitiin vahvaa ja vantteraa, raskaaseen työhön kykenevää ihmistä.”

Mediassa ja mainonnan parissa työskentelevät ammattilaiset ovat Anu Mustosen mielestä usein niin turtuneita tarjoamaansa aineistoon, etteivät he välttämättä ymmärrä sen haitallisia tai jopa vaarallisia piirteitä.

”Uskoisin, että nykynuoret ovat median ja mainosten suhteen kriittisempiä kuin heidän vanhempansa olivat samanikäisinä. Mutta yksilöiden välillä on suuria eroja. Meistä jokainen ottaa eniten tosissaan niitä malleja ja viestejä, jotka koskettavat meissä jotakin herkkää ja heikkoa kohtaa. Monille naisille ja tytöille itsetunnosta on tullut haavoittuvin kohta, pitkälti juuri ympäristöstämme tulevien paineiden vuoksi.”

Media antaa Mustosen mukaan heikolle minäkuvalle ylivoimaisia ihanteita. Median tarjoama ihmiskuva on myös yksipuolinen, sillä se kuvaa ihmiset menestyvinä ja kiiltokuvamaisina.

”Median tarjoaman mallin ylivoimaisuutta lisää se, että todellisuutta muovataan. Tavallinen ihminen ei välttämättä edes tiedä, että kuva-aineistoa manipuloidaan, vaan hän ottaa käsitellyt kuvat todesta”, Anu Mustonen sanoo.

”Mitä enemmän stereotypioita tarjotaan, sitä vahvemmin se kaventaa ihmisten näkemyksiä. Mediasta puuttuvat lihavien ihmisten positiiviset elämäntarinat. Kun on kyse kookkaasta ihmisestä, häntä haastatellaan nimenomaan laihduttamisen näkökulmasta. Lihavuudesta on julkisuudessa tehty negatiivinen ilmiö, jota tulee hävetä. Yhtä yksipuolisesti lihavia kohdellaan mainoksissa, joissa heidät esitetään huumorin näkökulmasta, muka hassunhauskoina yksilöinä, joita ei tarvitse ottaa vakavasti.”

Ennakkoluulojen vangit

Lihavuuden hoidon parissa yli 20 vuotta työskennellyt professori Pertti Mustajoki kertoo kirjassaan Paahtoleipäkatastrofi, miten eräs iltapäivälehden toimittaja lähestyi häntä, kun Martti Ahtisaari oli valittu presidentiksi. Toimittaja tahtoi asiantuntijan pohtivan, voisiko niin lihava henkilö hoitaa täysipainoisesti presidentin tehtäviä.

Kyseessä ei ollut ensimmäinen eikä varmasti viimeinen kerta, kun ylipainon oletetaan vähentävän työkykyä, jopa älykkyyttä. Syrjiminen rodun, uskonnon tai poliittisen mielipiteen vuoksi on Suomessa kielletty, mutta lihavien ihmisten kohtelu halventavalla ja loukkaavalla tavalla näyttäisi olevan sallittua. Vastikään julkisuudessa keskustelua herätti työnantaja, joka ei halua palkkalistoilleen lihavia ihmisiä. Perusteluksi hän ilmoitti lihavuuden osoittavan itsekurin puutetta.

”Sosiaalipsykologiassa puhutaan halo-efektistä. Se tarkoittaa, että yksi ominaisuus leimaa ihmisen myös muilla elämänalueilla. Jos lihavuus koetaan kielteisenä asiana, sen oletetaan vaikuttavan muihin asioihin kielteisesti. Pohjimmiltaan kyse on ennakkoluulosta”, Anu Mustonen sanoo.

Hän kannustaakin lihavia ihmisiä astumaan rohkeasti julkisuuden areenoille.

”Voi olla, että lihavat ovat tottuneet loukkaavan kohtelun vuoksi piileskelemään eivätkä uskalla tulla esille. Jos he lähtisivät mukaan eri toiminnan alueille – tieteeseen, taiteeseen, politiikkaan – heitä myös nähtäisiin enemmän mediassa. Tarjoamalla monenlaisia malleja tiedotusvälineet voisivat lisätä suvaitsevaisuutta erilaisuutta kohtaan.”

Myös Helga Tahvanainen rohkaisee oma-aloitteellisuuteen.

”Niin sanotut ikuiset laihduttajat elävät usein sitku-elämää ja jättävät tekemättä monenlaisia asioita odottaessaan aikaa, jolloin he ovat hoikkia. Näin toimiessaan he rajoittavat omaa elämänpiiriään ja pahimmassa tapauksessa vahvistavat ennakkoluuloja: Miksi pyytää ylipainoista ruskaretkelle – eihän se koskaan mihinkään lähde.”

Helga Tahvanainen kertoo miettineensä, kuinka todellisia ylipainon aiheuttamat stigmat ovat.

”Missä on niiden alkulähde? Onko se ylipainoisessa ihmisessä itsessään vai muissa, jotka suhtautuvat häneen huonosti? Kyse on pitkälti tunteista ja itsetunnon kysymyksistä, joita on vaikea tieteellisesti osoittaa ja mitata. En haluaisi lisätä ylipainoisten taakkaa syyttämällä heitä huonosta itsetunnosta ja syrjään vetäytymisestä, koska ennakkoluulojen lasiseinää on vaikeaa läpäistä. Itse uskon, että se on mahdollista, mutta se vaatii valtavia ponnisteluja.”

Asenteiden juurilla

Nykyajan ihmiset kuvittelevat usein, että ennen kaikki oli toisin. Tosiasiassa ihmisten murheet ovat olleet liikuttavan samanlaisia. Tätä mieltä on Turun yliopiston kulttuurihistorian dosentti Marjo Kaartinen, joka on perehtynyt keskiaikaa seuranneen, niin sanotun uuden ajan kulttuuriin ja ilmiöihin. Parhaillaan hän kirjoittaa monografiaa uuden ajan alun naisten tilakäsityksistä.

”Uuden ajan ihmiskäsitys pohjautui uskontoon. Ihminen oli Jumalan kuva, joka toimi ympäristönsä osana ja sen vaikutuksesta. Kaiken hyvinvoinnin ideana oli kohtuullisuus. On muistettava, että entisaikojen ihmiset tekivät ruumiillista työtä päivät pitkät, eikä ruokaa ollut tarjolla yhtä rajattomasti kuin nykyajan länsimaissa.”

”Myös ruokavalio oli erilainen. Ehkä suurin muutos on sokerin käytön räjähdysmäinen kasvu. Väki ei mennyt kotiin karamellikaupan kautta, vaan makeisia nautittiin ainoastaan juhlissa. Vaikka yläluokka nautti jopa 18-lajisia aterioita, se ei tarkoittanut, että ihmiset olisivat mättäneet ruokaa samalla tavalla kuin nykyään on tapana tehdä seisovissa pöydissä. Mitään ei heitetty hukkaan, vaan palvelijat saivat osansa, ja loput annettiin kerjäläisille ja koirille.”

Syynä siihen, miksi lihavuus on koettu negatiivisena asiana, lienee Kaartisen mukaan vanha perisynti, ahneus.

”Lihavuutta pidettiin eräänlaisena vääränlaisuutena, joka aiheutti muissa inhoa. Rasvan piti olla oikeissa paikoissa. Lihavuuden uskottiin aiheuttavan myös vetelyyttä ja mielen tylsyyttä, vaarantavan terveyden ja jopa johtavan ennenaikaiseen kuolemaan.”

Esimerkkejä Kaartinen on poiminut 1700-luvun Englannista. Hän lainaa kahta teosta, tuntemattoman tekijän laatimaa yleisopasta Kauneuden taito sekä lääkärinä toimineen, monia medisiinisiä kirjoituksia julkaisseen Thomas Shortin kirjaa.

”Parannustaitoa ja lääketiedettä hallitsi yli kahden vuosituhannen ajan, osittain aina 1800-luvulle saakka humoraalioppi, jonka mukaan ihmisen ruumiissa oli neljä nestettä: musta sappi, keltainen sappi, veri ja lima. Tämän kautta syntyi valtava moninaisuus, koska jokaisella ne toimivat eri tavalla. Tähdillä oli suora vaikutus ihmisen elimistöön. Kyse ei ollut taikauskosta vaan tieteestä, sen ajan totuudesta. Tämä kannattaa pitää mielessä, kun puhumme nykyajan tieteellisistä tutkimuksista.”

Kirjoista paljastuu, miten aiemmin lihavuuden nähtiin johtuvan monista eri syistä.

”Jos ihmisellä oli ruumiissaan joustavat ja löysät kuidut, hän ei kerta kaikkiaan voinut estää lihavuutta. Teksteissä myös muistutetaan, ettei pelkkä syöminen aiheuta lihavuutta. Myös ympäristö, ruoan laatu, liikunnan puute ja liika rauhallisuus vaikuttavat painoon. Ihmisen tila nähtiin osana kokonaisuutta. Näkemys on mielestäni paljon armollisempi kuin nykypäivän yksisilmäinen, lihavat syyllistävä mediavouhotus.”

Vapaaksi paineista

Armollisuutta peräänkuuluttaa myös Kuopion hiippakunnan piispa Wille Riekkinen, joka muistuttaa, ettei ihmisarvo riipu ulkonäöstä, lihavuudesta tai laihuudesta. Haastattelun aluksi hän lukee psalmista 139 jakeet 13-19, joissa kuvataan jokaisen ihmisen ainutlaatuisuutta.

”Ihmisen ainutlaatuisuuteen kuuluu itseisarvona se, että jokaisella on merkitystä. Mutta nykymaailma on säälimätön, vain nuorekkaat, karismaattiset ja hyvin pukeutuvat tuntuvat kelpaavan. Eritoten nuorille luodaan hirvittäviä paineita erilaisilla ulkonäköön liittyvillä trendeillä. Hyväksytyksi tulemisen tarve saattaakin johtaa monet harhaan, hötkyilemään erilaisten gurujen perässä.”

Kristinuskon perimmäisenä tarkoituksena on Riekkisen mukaan vapauttaa ihminen erilaisista paineista ja antaa levollisuus ja rauha olla oma itsensä.

”Vapahtajasta ja vapautumisesta puhuminen ei tarkoita ajan rajojen tuonpuoleista tilannetta, vaan pelastuksen tulisi koskettaa meitä jo nyt. Olennaista on se, että osaisimme arvioida, mikä on ihmiselle hyväksi. Sokratesta lainaten Nosce te ipsum eli tunne itsesi. Jos hyväksyisimme itsemme sellaisina kuin olemme, meistä vapautuisi hurjasti energiaa muihin asioihin.”

Riekkinen muistuttaa kolmioperiaatteelle pohjautuvasta raamatullisesta ihmiskuvasta, jonka hän soisi avartavan ihmisten käsitystä paitsi itsestään myös lähimmäisistään.

”Kun Jumala loi ihmisen maan tomusta, Hän antoi meille fyysisen olemuksen, joka on toisilla rehevämpi, toisilla solakampi. Hän antoi myös henkisen minuuden, johon kuuluvat tieto, tahto, tunne ja huumori. Lisäksi saimme vastuullisuuden itseämme ylemmälle, persoonallisen yhteyden Jumalaan. Näistä kolmesta kiinni pitäminen on antanut kasvatusmallin, jonka mukaan olen yrittänyt kasvattaa myös omia lapsiani: urheile, lue läksyt ja käytä maailman vanhinta kännykkämallia eli rukoukseen puristettuja käsiä.”

”Usein puhutaan näkymättömistä markkinavoimista, mutta taustalta löytyy aina joku asiantuntija, joka ei halua kasvojaan julkisuuteen, koska hän rahastaa paineilla. Vastuun ottaminen tarkoittaa myös sitä, ettei ihminen antaudu markkinavoimien heiteltäviksi vaan päättää itse, millaista on hyvä elämä.”

Wille Riekkinen tunnustaa kipuilleensa itsekin painonsa kanssa. Tähtäimessä on viiden kilon pudotus ja perusteluna parempi pelikunto lento- ja koripallokentällä.

”Se, että saamme elää, tuntuu olevan itsestäänselvyys nykypäivän ihmiselle. Mutta jos lähtökohtana on ajatus elämästä lahjana ja siitä, että ihminen on vastuussa omasta elämästään, se ehkä kannustaa meitä huolehtimaan itsestämme ja fysiikastamme. Mutta elämän tärkeintä asiaa siitä ei pidä tehdä.”

Lähteet:
Johansson, Anna: Norsu nailoneissa. Kääntöpiiri. Gummerus Kirjapaino Oy. Jyväskylä 2001.
Mustajoki, Pertti: Paahtoleipäkatastrofi. Kirjoituksia painonhallinnasta ja lihavuudesta. Hippokrates Duodecim. Gummerus Kirjapaino Oy. Jyväskylä 2003.
Ollila, Maija-Riitta: Moraalin tuolla puolen. WSOY. Juva 1997.

Lihavuutta käsittelevän viisiosaisen sarjan osa, jossa ylipainoisuutta tarkastellaan median näkökulmasta, löytyy Taivaannapa-sivustoltani. Jutun nimi on —> Lihavista paisui mediassa moraalinen paniikki.

Suomalaisten ylipaino-ongelmia taloudellisten seikkojen valossa eli rahan näkökulmasta tarkastellaan lihavuutta käsittelevän juttusarjan osassa —> Painonsa arvoiset?

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s