Avainsanaan ‘Yliopisto-lehti’ liitetyt artikkelit

Ihminen kaikkine kerroksineen

Posted: 21 elokuun, 2009 in Kirjallisuus, Media
Avainsanat:,

Tänään posteljooni heitti luukusta suosikkijulkaisuni, pitkän kesäloman jälkeen ruotuun palanneen Yliopisto-lehden (8/2009). Aihehaitari venyy tälläkin kertaa laajalle: mansikoista rahapeleihin, guru-ukoista makakeihin ja kauneusjournalismista elämäntapafilosofiin. Hotkin ensimmäiseksi Tapio Ollikaisen jutun runoilija Johanna Venhosta. Jo kuva on herkku. Siinä Venho likistää itseään silmät kiinni kansanrunouden äidin, Larin Parasken, kivistä kylkeä vasten. Wilma Hurskaisen idea toimii hyvin.

Entäpä Venhon ajatukset sitten. Ennen kuin hän valmistui filosofian maisteriksi Helsingin yliopistosta, Venho opiskeli biologiaa Jyväskylän yliopistossa. Nyt runoilija tunnustaa alkuvaiheen todellisen syyn: halun kadota luonnontieteisiin.

— Ajattelin romanttisesti väistää ihmiselämän monimutkaisuudet pakenemalla metsään. Kahdessa vuodessa huomasin, etteivät luonnontieteet ole minua varten. Ihminen minua aina lopulta kiinnostaa, ihminen kaikkine kerroksineen.

Onneksi, tuumaan. Venhon runoissa ihminen on aidosti läsnä; ne ovat koskettavia, ja kieli on kaunista, heleää. Kotimatkalla kaivan lehden taas esiin ja suunnistan Arja Tuusvuoren johdolla Savoon: mitähän tutkijat ovat löytäneet mansikoista ja millaisia pölyttäjiä ovat lentäjä-ässät?

Se iski taas, yllättäen, äkkiarvaamatta. Matkakuume. Tiedän kyllä, mikä sen tällä kertaa laukaisi: gekot ja sudenkorennot. Luin nimittäin uusimmasta Yliopisto-lehdestä (2/2009) Laura Jäättelän, Tuomas Kankaanpään ja Tuomas Aivelon raportin Madagaskarille suuntautuneesta bio- ja ympäristötieteen kenttäkurssista.

Neljä viikkoa kestänyt matka ei ole helppo, ovathan olosuhteet hankalat ja hikiset, mutta opiskelijoiden mieltä ei noin vain nujerreta. Aina löytyy silmää ja korvaa kauneudelle: Aamulla madagaskarinsiepot tirisevät latvustossa ja hieman hippiäistä muistuttavat somat madagaskarinrillit häärivät alaoksilla. Syvemmältä metsästä saattaa kantautua pittamarhin ääni: vu´up.

Matkalla tavataan myös rytmikkäästi nakuttavia sammakoita, lehtigekkoja ja kameleontteja, madagaskarinsepelkutojia ja tulikärpäsiä. Pääasia ei kuitenkaan unohdu: työ ja luonnon tilan kartoitus. Professori Jari Niemelän johtamassa Ecomada-hankkeessa tarkastellaan luonnonsuojelu- ja kehitysyhteistyöhankkeiden vaikutuksia Ranomafanan alueen monimuotoisuuteen ja asukkaiden hyvinvointiin.

Vaan ei auta, lehdet, kahvikuppi ja haaveilu ihanista kaukomaista on siirrettävä syrjään. Tarkastelen omaa reviiriäni, kevätauringon paljastamia tomukenttiä ja nurkkiin kerääntyneiden pölykoirien populaatiota ja hymähdän: täällä tarvitaan raivaustraktoria. Tiskikone päälle, pyykit pyörimään ja imuri esiin. Siitä se sivistys alkaa taas pikku hiljaa rakentua tähänkin luolaan.