Avainsanaan ‘Twitter’ liitetyt artikkelit

Työt ovat täyttäneet kuluneen viikon päivät niin, etten ole edes ehtinyt bloggailla. Onneksi Twitter pakottaa kiteyttämään sanottavan 140 merkkiin, ja lyhyitä lastuja olen sinkautellut velvollisuuksien välissä. Rehellisyyden nimissä täytyy tunnustaa, että olen aherruksen ohella nauttinut mieltä ja sydäntä ravistelevista taidepläjäyksistä, ja siksi nostan framille nyt kolme esitystä, joiden myötä kannustan väkeä suunnistamaan Helsingin Hakaniemen sillan kupeeseen, Espooseen ja Kouvolaan.

KokoTeatterissa sai runsas viikko sitten ensi-iltansa Helena Kallion, Heikki Kujanpään, Jussi Nikkilän ja Anna Veijalaisen käsikirjoittama Lipusta revitty tähti, musiikkia ja fyysistä ilmaisua taitavasti yhdistelevä teos, joka kuljettaa katsojat lähihistorian pelon, sorron ja sodan vuosiin. Esitys pakottaa katsomaan kriittisin silmin myös nykytodellisuutta: mielipidevankeja on joukossamme tälläkin hetkellä, rajojen molemmin puolin. Valtamedia ei heistä kerro, järjestelmä kieltää väärinkäytökset ja kidutuksen, ja suuri yleisö on kiinnostuneempi shoppailusta ja viihteestä. Jäin ystäväni kanssa pohtimaan — taas kerran –miten itsestään selvänä me suomalaiset pidämmekään vapauttamme.

Espoossa pääsin kulkemaan muistojen valtatietä pitkin, kun Glims & Gloms dance company juhli 10-vuotista taivaltaan. Tanssiteatterin perustajat ja taiteelliset johtajat Simo Heiskanen ja Tuomo Railo olivat rakentaneet oivan juhlaohjelmiston, videotaltiointeja ja live-esityksiä yhdistävän kokonaisuuden, joka palautti mieleen huikeita elämyksiä vuosien takaa. Yksi suosikkiesityksistäni on ehdottomasti Eduard Uspenskin kirjaan perustuva, vuonna 2005 ensi-iltansa saanut Takuumiehet, josta nähtiin monta hilpeätä kohtausta. Olen aina ihaillut tanssijoiden taituruutta — kokeilkaapa itse hallittua akrobatiaa alumiinitikkaiden kanssa!

Lopuksi suuntaan valospotit Kouvolan Teatteriin, jossa estradin valloittaa rohkea ja määrätietoinen Ulrika Wilhelmina, paremmin Minna Canthina tunnettu kirjailija, kauppias ja kohahduttaja vailla vertaa. Ritva Holmbergin kirjoittama, Eero Ojasen säveltämä (laulujen sanat Ilpo Tiihonen) ja Kaija Viinikaisen ohjaama musikaali on raikas, hauska ja herättävä esitys.

Samalla Minna on kirpaiseva muistutus siitä, miten tärkeitä asioita ja epäkohtia Canthin kirjoittamat näytelmät (Työmiehen vaimo, Kovan onnen lapsia, Anna Liisa) nostivat esiin yli sata vuotta sitten — vaan onko mikään muuttunut yhteiskunnassamme? Sama köyhien kyykyttäminen, sama tehtaiden alasajo, sama työttömien hätä jatkuu yhä. Musikaalin tunnelmia voi makustella tässä YouTubeen ladatussa videossa, joka kiteyttää esityksen ydinsanoman: elää — juuri se on ihanaa!

Mainokset

Viimeinen elokuva?

Posted: syyskuu 30, 2009 in Arjen ilot, Rainat
Avainsanat:, , , ,

Mikäli kaikki sujuu suunnitelmien mukaan, astronautti Jeffrey Williams lähtee tänään kohti Kansainvälistä avaruusasemaa. Hän on kertonut valmistautumisestaan ja ajatuksistaan Twitterissä, samoin tekevät astronautit Mike Massimino ja Mark Plansky.

Eilen Jeffrey Williams paljasti katsovansa lehdistötilaisuuden jälkeen leffan. En halua manata katastrofia, mutta jokainen avaruuskapselin laukaisu sisältää suuren riskin. Lähtö voi jäädä Williamsin viimeiseksi. Viestissään hän kertoi katsovansa perinteisen (”tradtional”) elokuvan, ja mitä löytyikään linkin takaa: Vladimir Motylin vuonna 1969 ohjaama Autiomaan valkoinen aurinko.

Jäin miettimään, minkä rainan valitsisin, jos vastassa olisi tilanne, että aavistaisin tai tietäisin sen olevan viimeinen elokuva, jonka näen. Chaplinia? Marxin veljeksiä? Kauhuleffaa en ainakaan, vaikka pidänkin Hitchcockin tuotannosta. Casablanca on aika vahvoilla, samoin Piukat paikat. Disneyn Fantasia? Bambi? Vai pitäisikö valita jotakin uudempaa — Neljät häät ja hautajaiset vai Rakkautta vain? Magnolia? Vai sittenkin klassikko: Seitsemän samuraita. Vaikea kysymys.

Lontoon Covent Gardenissa sijaitseva Royal Opera House on käynnistänyt uuden virtuaaliajan hankkeen ja aikoo tehdä oopperan Twitter-viesteistä. Aherrus on jo täydessä vauhdissa ja oopperan väki päivittää juonta uusien viestien myötä. Haluatko sinäkin osallistua? Pyrähdä kuninkaallisen oopperan blogiin, perehdy alkuasetelmaan & tekijöille jo lähetettyihin ehdotuksiin ja lennätä omat tweettisi Lontooseen! (via Mashable)

Jäin viikonloppuna kahdesti koukkuun. Radioteatterin suursatsaus, Väinö Linnan trilogian dramatisointi kuunnelmasarjaksi, alkoi eilen YLE Radio 1:ssä. Elo Pentinkulmalla nappasi mukaansa heti, vaikka tarina on tuttuakin tutumpi. Oli ilo kuunnella taitavien näyttelijöiden hallittua ja sävykästä äänenkäyttöä. Erityisen riemullista oli seurata Otto Kivivuoren roolin tulkitsevaa Esko Roinetta. Hän taitaa Hämeen murteen mennen tullen ja osaa maustaa repliikit juuri oikealla klangilla. Kun hän Laurilan Anttoon (Jari Hietanen) uurastusta seuratessaan hihkaisi ”Se on vireessä!”, meinasin pudota tuoliltani.

Täällä Pohjantähden alla -kuunnelmasarjan tunnelmaan ehtii vielä hyvin, sillä jaksot esitetään uusintoina maanantaisin klo 19.03 ja tiistaisin klo 11. Ensimmäisen jakson voi kuunnella myös Areenassa.

Toinen viikonlopun koukuttaja oli Twitter. En ole koskaan ollut erityisen innostunut Facebookista, enkä näin ollen ole myöskään liittynyt sen valtaisaan kasvomereen. Mutta Twitteriin hurahdin heti sitä kerran testattuani. Kyllä, olen myöhäisherännyt, onhan kyseinen mikroblogipalvelu ollut saatavilla jo suht kauan. Marko Polojärvi selittää hyvin oman Twitteriin hurahtamisensa syyt, ja tunnistan postauksesta myös omia motiivejani. Rehellisyyden nimissä lisään listaan itseni huvittamisen nonsense-detskuilla. Stephen Fryn ilmoitus uudesta sertifikaatista ei tietenkään muuta millään tavoin maailmankulkua, mutta on piristävää, kun arvostamani näyttelijä paljastaa itsestään uuden asian pilke silmäkulmassaan.

Minut löytää Twitteristä blogini nimellä, tosin se on siellä hiukan eri muodossa: Viides_Rooli. Twiittaillaan!

Lisäys 15.8.2009
Mashable-sivustolle on koottu näpsäkkä tietopaketti Twitteristä ja sen toiminnoista.