Avainsanaan ‘selviytyminen’ liitetyt artikkelit

Uusimmassa Yliopisto-lehdessä (nro 8/2007) haastatellaan Helsingin yliopiston elokuva- ja televisiotutkimuksen professori Henry Baconia. Jutun tehneen Mikko Puttosen punaisena lankana on halu kartoittaa, mitä eurooppalaiselle taide-elokuvalle tapahtuu kahden suuren mestarin, Michelangelo Antonionin ja Ingmar Bergmanin, kuoleman jälkeen.

Itse pysähdyin viidennen kysymyksen äärellä: tehdäänkö vielä elokuvallisia innovaatioita? Ja mitä mieltä on Bacon? ”On väärin toivoa, että elokuvan pitää kaiken aikaa olla innovatiivista. Länsimaisen taiteen yksi perisynti on vaatia, että taide kehittyy kaiken aikaa. Jossain vaiheessa kuitenkin erilaisten kombinaatioiden mahdollisuudet alkavat ehtyä eikä voi odottaa, että tehdään jotain kovin uutta. Silti tulee jokin sellainen täysin omintakeinen elokuva kuin Roy Anderssonin Toisen kerroksen lauluja.

Aamen. Paitsi että vastauksen voisi laventaa käsittämään koko länsimaista elämänkatsomusta. Miksi meidän pitää jatkuvasti kehittää itseämme? Eikö enää riitä, että selviytyy suuremmitta kuhmuitta ja muita satuttamatta tässä vauhdikkaasti pyörivässä karusellissa, jota elämäksi kutsutaan?

Mihin ihmeeseen on kadonnut tavallisen keskimääräisen ihmisen keskimääräinen selviytyminen?” kysyy myös filosofi Maija-Riitta Ollila, joka muistuttaa, että suurin osa ihmisistä pakkautuu keskiarvon tuntumaan: ”Ilmiö tunnetaan nimellä Gaussin kellokäyrä. Ongelmallista on se, ettei yhteiskunnassamme oikein sallita kenenkään sijaita siellä. Yksi syy henkiseen pahoinvointiin voikin olla se, että useimmat meistä ovat auttamattoman keskinkertaisia, ja tieto siitä kalvaa koko ajan, läpi elämämme”.

Mainokset