Avainsanaan ‘Rickie Lee Jones’ liitetyt artikkelit

Olen arponut kuumeisesti: lähteäkö vai ei tiistaina Helsingin Tavastia-klubille. Lavalle nousee suosikkilaulajani 30 vuoden takaa. Silloin uraansa aloitteli Rickie Lee Jones, omintakeinen lauluntekijä, jonka laulut, tulkinnat ja äänenkäyttö tekivät minuun lähtemättömän vaikutuksen.

Sunnuntaiklassikoksi valitsin vuonna 1979 ilmestyneeltä debyyttialbumilta aloitusbiisin, singlenäkin julkaistun Chuck E’s in Love. Juutuubista noukkimani video ei ole teknisesti kovin kummoinen, mutta kuten olen jo aiemmin kertonut, pidän live-taltioinneista. Tosi nastaa, että leidi on pysynyt hengissä ja jatkaa yhä uraansa. Ehkä sittenkin hankin liput Ilta ystävien seurassa -keikalle…

Muiden bloggaajien sunnuntaiklassikkovalintoja voi hämmästellä Lepiksen sivustolla, täällä.

Pimeys hämärtää joka huoneen ja tuulen kiukuttelu kaikuu ikkunapeltien kolinana. Mennyt viikko nirhaa ohimoita ja painaa hartioita, eikä kotitöihin tarttuminen tahdo millään onnistua. Ajatukset syöksyilevät sinne tänne, mieli kertaa valtakunnan uutisia ja päivittää oman elämän topografiaa: niin monia virheitä, niin valtavasti tehtävää, niin huikeita unelmia! Ärtymys sekoittuu kärsimättömyyteen ja kerää ärräpäitä hampaiden taakse. Aikalisä! huudan, heitän Rickie Lee Jonesin kehään ja siirryn päätteen ääreen herkutellakseni hetken netin valokuvatarjonnalla. Tässä keräämäni rasiallinen silmäkarkkeja muidenkin katsoa ja lepuuttaa mieltään.

Aloitan kierroksen Islannista, missä Niklas Sjöblom vieraili elokuussa. Useiden hienojen otosten joukosta nämä kolme nousivat suosikeikseni: Seljalandsfoss, Dyrhólaeyn majakka sekä Haukadalurin hallava hevonen. Ollapa tuolla nyt.

TimeCatcher Team -ryhmän valokuvaaja Adam Burtonin tapa käsitellä kuviaan tekee niistä sadunomaisia maalauksia. Tässä hänen näkemyksensä Tolkienin haltiametsästä —> Finding Lorien. Taianomaista tunnelmaa on myös Diane Varnerin taltioimalla metsäpolulla täällä ja täällä. Tuimalle, joka on innostunut makrokuvauksesta, löysin muutaman vangitsevan herkun: Judith Polakoffin höytyvät, Diane Varnerin vedenalaisen lehden ja piikkien suojaaman mikä-lien.

Viimeisen kuvan päätin ottaa näyttöni taustakuvaksi kahdestakin syystä. Varnerin kuvalle antama nimi — Feeling Crabby — mallaa osuvasti mielentilaani ja on astrologisestikin pätevä. Pidän myös veijarin ilmeestä ja saksien napakasta otteesta. Näihin kuviin, näihin tunnelmiin! Huomenna on päivä uusi.