Avainsanaan ‘Ranta’ liitetyt artikkelit

Taiteella on monta tehtävää. Yksi niistä on herättäminen, luutuneen ajattelun ravisteleminen, jotta näkisimme ympärillämme rehottavat räikeät epäkohdat. Tätä mietin sarjakuvataiteilija Ville Rannan blogipiirrosten äärellä.

Missä kulkee fiktion ja faktan raja? Kuinka tosissani tohdin ottaa tarinan sekä siihen upotetut koordinaatit ja vihjeet: Liminka, asuntola, opiskelijat, rehtori? Niin tai näin, Ranta tarttuu jälleen tabuun ja piirtää —> hyytävän kertomuksen siitä, miten mielenterveysongelmista kärsiviä kohdellaan sivistysvaltioksi itseään kutsuvassa Suomessa armon vuonna 2008.

Lisäys klo 11.25
Sitä ollaan näemmä päästy —> listoille. Kiitos vain kävijöille, onhan kieltämättä mukavaa saada silloin tällöin evidenssiä siitä, että joku näitäkin pätkiä lukee.

Mainokset

Hovinarrit ahtaalla

Posted: helmikuu 25, 2006 in Kulttuurin kentällä
Avainsanat:, , ,

Olen viime päivät seurannut ällistyneenä oululaisen kulttuurilehden kohtaloa, kiitos mm. Parnasson päätoimittaja Jarmo Papinniemen, joka reagoi nopeasti ja raportoi blogissaan tuoreeltaan Kaltion tilanteesta. Myös kommenttiosastolla käyty keskustelu paljastaa, miten Ville Rannan sarjakuvasta käynnistynyt tapahtumaketju on monien mielestä saanut suorastaan paniikkikäyttäytymisen piirteitä.

Itseäni on jäänyt askarruttamaan eräs yksityiskohta, joka sai pohtimaan kulttuurisektorilla työskentelevien halua ja kykyä ottaa vastuuta. J.V. Snellmanin juhlavuoden opetustoimen toimikunnan puheenjohtajana toimiva Päivi Mäki kertoo Helsingin Sanomissa Oulun kaupungin peruneen kohun tähden Rannalta jo aiemmin tilatun kuvitustyön. Kaupungin opetusvirastossa suunnittelijana työskentelevä Mäki puhuu Saska Snellmanin jutussa me-muodossa, kuin keisarit konsanaan, ja olisikin kiinnostavaa tietää, ketkä kaikki kunnan kihot ovat päätöksentekoon osallistuneet.

Taiteilijat ovat parhaimmillaan yhteiskunnan omatunto, ja juuri taiteilijoiden tulee avata kitansa silloin, kun muut eivät sitä uskalla. He ovat nykyajan hovinarreja, joiden tehtävänä on valottaa asioiden eri puolia sekä paljastaa ilmiöiden ja ihmisten todelliset kasvot. Vähintä, mitä kulttuurisektorilla työskentelevien tulisi tehdä, on tukea heitä. Erityisen tärkeää tuki on ajojahtien aikana.

Nyt yleistän karkeasti mutta tietoisesti. Kuntien ja valtion palveluksessa työskentelee monia, joista on hienoa toimia kulttuurin parissa ja olla mukana tekemässä kaikkea ”kivaa”: värikästä ja taiteellista. Mutta todelliseen vuoropuheluun yhteiskunnallisista epäkohdista he harvoin osallistuvat. Surullista on Mäen kaltaisten viranomaisten toiminta silloin, kun he rahallisia vaikutuksia sisältävillä päätöksillään vaikeuttavat muutenkin taloudellisesti heikossa asemassa olevien taiteilijoiden työtä ja arkea.

Lontoon Covent Gardenissa sijaitsevassa Theatre Museumissa on esillä 1600-luvulta peräisin oleva, hovinarrille kuulunut meikkirasia. Tarinan mukaan hän menetti päänsä arvosteltuaan liian lujasti valtakunnan asioita. Narrin kohtalo synnytti kapinan kansan keskuudessa, ja lopulta kuningas keikahti valtaistuimeltaan. En toki toivo Ville Rannan kaulan katkeavan, mutta haluaisinpa totta vie tietää, millaisin aatoksin Oulun kulttuuripäättäjät katsovat itseään peilistä.