Avainsanaan ‘Raevaara’ liitetyt artikkelit

Viime syksynä esikoisromaaninsa Eräänä päivänä tyhjä taivas julkaissut kirjailija Tiina Raevaara bloggaa kuukauden ajan kustantajansa, Teoksen, huomassa ja pohtii kirjailijan työn ydinkysymyksiä: Miten alitajuntaan kasautunut aines muuttuu kaunokirjallisuudeksi? Mitä omaksumallemme tiedolle todella tapahtuu? Raevaaran syvä, salaperäinen pata eli Tieto muuttuu uniksi -blogi löytyy —> täältä.

Mainokset

Tappotahtia

Posted: huhtikuu 10, 2008 in Kirjallisuus, Kulttuurin kentällä
Avainsanat:,

Kuka määrittelee, miten usein kirjailijan pitäisi pullauttaa uusi teos markkinoille? Kustantaja, media, lukijat vai kirjailija itse? Heikentyykö tekstin taso, jos kirjoja tehdään tappotahdissa? Näitä miettii ensi syksynä esikoisromaaninsa julkaiseva Tiina Raevaara —> Särön blogissa.

Nyt voi taas tuulettaa ja isosti kaverin puolesta. Sanavalmis kollegani Särössä, toimitussihteeri Tiina Raevaara, on saanut —> kustannussopimuksen. JESSS!!! Synkkiäkin sävyjä sisältävän esikoisteoksen julkaisee ensi syksynä Teos.

Syöpägenetiikasta väitellyt Tiina, tai sieluton biologi kuten häntä ystävällisesti tituleeraamme, ei ole kirjoittajana eilisen teeren tyttöjä. Hänen novellejaan on julkaistu Usvassa, ja uusin niistä, Sudenkorento, vie lukijan suolle, toisenlaiseen todellisuuteen. Väitöskirjaan voi tutustua Ethesis-palvelussa.

Lisäys klo 15.10
Vähän provosoiden voisi kehottaa niitä, jotka nyt ovat syvällä rintaäänellä syyttämässä Lillqvistiä ja muita historiallisen ikonien suhteen taiteellisia vapauksia ottaneita ”historian vääristelystä”, miettimään oikein tarkkaan ja hartaasti, minkä puolesta kesällä 1944 lopulta oikein taisteltiin. Väittäisin, että aika selkeästi enemmän siellä kamppailtiin Lillqvistin sanan- ja mielipiteenvapauden puolesta kuin sen hyväksi, että Ilaskivi, Hägglund, Iisalo tai kukaan muukaan saisi tulevaisuudessa määrätä oikeaoppisten näkemysten sisällön sekä sallitun kritiikin ja huumorin rajat.

Kirjoittaja ei ole kuka tahansa yleisönosastojen mielipideautomaatti, vaan yksi lempibloggaajistani, poliittiseen historiaan erikoistunut valtiotieteen tohtori Markku Jokisipilä, joka ottaa kantaa ohjaaja Katariina Lillqvistin Uralin Perhonen -animaatioelokuvasta nousseeseen keskusteluun. Itse jaksan ihmetellä kovasti sitä tosiasiaa, että animaatioelokuvan teilaajat käyttäytyvät tismalleen samoin kuin lukuisat Kristian Smedsin ohjaaman Tuntemattoman sotilaan arvostelijat, toisin sanoen langettavat tuomionsa ilman, että ovat edes nähneet kyseistä teosta. Anna mun kaikki kestää.

Neljä silmää näkee enemmän kuin kaksi, mutta entä jos silmiä on tuhansia? Millaisena todellisuus silloin näyttäytyy?

Näkemisen kyky on yksi teema –> Tiina Raevaaran symbolismiin nojaavassa tarinassa, jossa sudenkorentoja tutkiva biologi kohtaa suolla työnsä äärellä toisenlaisen todellisuuden. Verkkosilmäisten lumoa on tarjolla spekulatiivista fiktiota, fantasiaa ja artikkeleita julkaisevan Usvan uusimmassa numerossa. Entomofobiasta kärsivien kannattaa suosiolla sivuuttaa tämä vinkki, sillä vierailevan päätoimittajan Petri Salinin kokoama –> hyönteisnumero nostaa päärooliin korennot, kuoriaiset, punkit, perhoset ja kärpäset.