Avainsanaan ‘pienlehdet’ liitetyt artikkelit

Uuden Itämaan kirjallisuus- ja kulttuurilehti Särön blogi on uudistunut. Kirjoittajia on nyt 15: Anne Dougan, Hannimari Heino, Tuukka Hämäläinen, Seija Kerttula, Tiina Lehikoinen, Anne Leinonen, Mark Mallon, Johanna Muurinen, Eija Mäkinen, Anne Mölsä, Risto Niemi-Pynttäri, Petri Pietiläinen, Tiina Raevaara, Sanna Saastamoinen ja Maija Väisänen. Melkein kaikilla on meneillään jonkinlainen kirjaprojekti, ja aika ajoin teoksia ilmestyykin.

Ensimmäisenä porukasta on tulessa journalismin ja yhteiskuntatieteiden opiskelija Anne Mölsä, joka reissaa parhaillaan Greyhound-bussilla Yhdysvalloissa kolmen kahdeksan viikon tutkimus- ja kokemusmatkalla. Välähdys Mississipistä on aavemainen, murheilla silattu.

Mainokset

Rakastan pienlehtiä! Niiden sivuilta löytyy päätä ravistavia asioita, ilmiöitä ja mielipiteitä. Ne myös onnistuvat aina kertomaan valtamedian unohtamista ja ylenkatsomista kiinnostavista persoonista.

Uusin ilonaiheeni osui silmiini Sibelius-Akatemian julkaisemasta Sibis-lehdestä (siitä ei ole vielä verkkoversiota). Uusimman numeron (3/2009) Vanhat mestarit -sarjassa ajatuksiaan esittelee Akatemian professori emeritus, urkuri, tutkija Paavo Soinne. Ja millaisella tavalla! Lukija pääsee 1930-luvulta käynnistyvälle aikamatkalle, kohtaa musiikkimaailman suuruuksia, tutustuu alokas Möttösen asentoon ja musiikinopetuksen teemoihin sekä kuulee savolaiskaskuja.

Ensi viikolla 79 vuotta täyttävä Soinne löysi tärkeimmän tutkimuskohteensa, J. S. Bachin musiikin, jo lapsena. Ensimmäinen Bach-lähde oli Anna Magdalena Bachin Pikku kronikka: ”Luin sitä kotipappilan salissa pöydän alla — en siis voinut olla kovin vanha. Pöydän alle joudutaan monista syistä, minut sinne ajoi tiedonjano. Pöytäliinan lattiaan asti ulottuvien rimpsujen suojassa olin kahdestaan lukuelämykseni kanssa. Samassa salissa äitini piano-oppilaat soittivat omia bachejaan: taustamusiikissa ei ollut valittamista.”

Toimiessaan myöhemmin lehtorina Sibelius-Akatemiassa Soinne joutui vuonna 1980 mukaan Akatemian tutkinnonuudistuksen suunnitteluun. Hän kuvaa kokemusta pyörryttäväksi ja paperiseksi sekä kritisoi uudistusten sivuvaikutuksia: ”Mielestäni suunnittelun pitäisi olla kirjallista, ei kokeilua elävillä malleilla, kuten silloin tehtiin. Kun opiskelijoiden vuorokausi ei lopulta riittänyt ylilaajaksi paisuneen opetussuunnitelman toteuttamiseen, ryhdyttiin poistoihin ja muihin sellaisiin välttämättömiin hätäratkaisuihin. En tiedä, syntyikö tutkinnonuudistuksen tuoksinassa pysyviä vaurioita. Potilaat olisi tutkittava.”

Lassi Rajamaan haastatteleman Sointeen lisäksi Sibis-lehdessä esitellään syksyn esikoiskirjailija Marjo Heiskanen, joka joutui luopumaan pianistinurastaan kuulovamman vuoksi, pohditaan yliopistolaitoksen uutta toimintakulttuuria ja tavataan Sibelius-Akatemian uuden hallituksen vahvat vaikuttajat Tom von Weymarn ja Eero Holstila. Lehden voi ostaa mm. Akateemisesta kirjakaupasta tai sen ja noin 170 muuta pontevaa pienlehteä voi lukea ilmaiseksi Kulttuurilehtigalleriassa Helsingin Kaapelitehtaalla.

Olen kirjoittanut kyynisyydestä, karman laista, marginaalissa toimimisesta sekä valtamedian ja pienlehtien roolista —> Särön blogissa. Sukella siis sinne!

Se, että kaikki olisi tavattoman helppoa, ei ole hyväksi ihmiselle. Se ei ole hyväksi myöskään teatterille tai ylipäänsä kulttuurille. Jos korkeakulttuuri popularisoidaan tai steriloidaan, alakulttuuritkaan eivät pääse kunnolla kukoistamaan.”

Sanat ovat Outi Nyytäjän, suomalaisessa elokuva- ja teatterimaailmassa kätilöksi kutsutun pitkän linjan dramaturgin ja kääntäjän, jonka sivallukset ovat tuttuja muun muassa Helsingin Sanomien tv-sivuilta. Nyytäjän mielestä suomalaista teatteriohjelmistoa vaivaa ikävä vekkihamekulttuuri, varman päälle suunniteltu keskiluokkainen ja -tasoinen ajattelu. Hän ei tarkoita oman ikäluokkansa naisia (Nyytäjä on 72-vuotias), vaan hän puhuu kolmikymppisistä ”tädeistä”, pysähtyneen ajattelun ja turvallisuushakuisen tapakäytöksen edustajista, jotka aina valitsevat tuttua, tylsää ja tahratonta, oli kyse sitten teatterista, mediasta, kirjallisuudesta, musiikista, matkakohteista, ruoasta tai muodista.

Minä pidän Nyytäjän suorasukaisuudesta ja melskaavasta, agitoivasta otteesta. Pari tuntia vierähtivät kuin siivillä, kun haastattelin häntä uusimpaan –> Säröön. Kyllä vain, pieni mutta ponteva kirjallisuus- ja kulttuurilehti on taas sylkäissyt maailmaan uuden numeron. Teemoina ovat tällä kertaa Näytelmä ja kuolema.

Nyytäjän lisäksi äänessä ovat muun muassa musiikintekijä, kirjailija Kauko Röyhkä sekä Radioteatterin päällikkö Pekka Kyrö, joka muistelee edesmennyttä Jussi Kylätaskua. ”Puer proletarii” on keskiössä myös kirjailija Saara Kesävuoren mainiossa artikkelissa, jossa kirjoittaja käyttää Christer Kihlmania kompassina sukeltaessaan Kylätaskun tuotantoon.

Huikeita ovat myös Särön Viisaiden Neuvoston vastaukset. Irma Hirsjärvi, Ulla Hirvensalo, Eve Leinonen, Pasi Ilmari Jääskeläinen, Otso Ovaskainen ja Jouko Sirola pohtivat, miksi suomalaiset jaksavat aina vain puhua Väinö Linnan tuotannosta. He myös metsästävät vastausta paradoksiin, miksi ihmiskunta etsii elämää ulkoavaruudesta, mutta samaan aikaan tuhoaa sitä omalta planeetaltaan. Kuvataiteilijana vierailee tällä kertaa porvoolainen Beni Juslin, jonka sekatekniikkamaalauksissa sykkii iloinen nautinnollis-melankolinen tunnelma.

Ja nyt kehotan kollegani, toimitussihteeri Tiina Raevaaran tavoin: Jos ette ole vielä lehteen tutustuneet, käykää Särön nettisivuilla tilaamassa itsellenne yksittäisnumero tai saman tien koko vuosikerta. Pikkurahalla läjäpäin isoja ajatuksia! Kerrottakoon vielä, että säröläiset ovat aloittaneet oman blogin, ja sehän löytyy —> täältä.