Avainsanaan ‘Palmgren’ liitetyt artikkelit

Kalanmaksaöljyä, kiitos!

Posted: kesäkuu 18, 2009 in Arjen ilot, Kirjallisuus
Avainsanat:, , ,

Tavoitteeni on osata kirjoittaa niin, että kirjani olisi kuin kalanmaksaöljykapseli. Se on kaunis, kirkas ja pyöreä, kuin pieni meripihkahelmi. Se on myös helppo nielaista, ja vasta tunnin kuluttua suuhun tulee mädän kalan maku. Kirjan pitäisi olla sellainen.

Sanojen takaa löytyy Reidar Palmgren, jonka kirjoista pidän todella paljon. Aforistisen ajatelman myötä toivotan kaikille kävijöille rattoisaa suvea. Aion nimittäin panna blogini hetkeksi hyllylle, nauttia pitkästä, kuumasta kesästä (kai se vielä joskus tulee, tuleehan?), kärpäsistä ja kalanmaksaöljykapseleista. Hilirimpsis ja nyt sitä mennään!

Meillä ei palella!

Posted: helmikuu 25, 2009 in Arjen ilot, Kirjallisuus
Avainsanat:, ,

Ihan heti ei tulisi mieleen, että halot ja kirjat ovat veljeksiä, mutta Reidar Palmgren piirtää hienosti esiin näiden seinää vasten pinottujen kasojen sukulaisuussuhteen. Palmgren kirjoittaa mietteitään ja huomioitaan Helsingin kirjamessujen jäsenkirjeissä, joista tämän vuoden ensimmäinen kopsahti s-postilaatikkoon eilen. Muutkin pääsevät tekstistä osallisiksi, sillä kakluunin, liekkien ja kirjojen innoittama kirjoitus löytyy myös verkosta —> täältä. (EDIT: Kyseinen uutiskirje on valitettavasti poistettu verkosta.)

Yllätyin tänä aamuna vilkaistessani blogini tilastoja. Viikonlopun aikana on syntynyt hurja kävijäpiikki, lukijoiden määrä on noussut useilla sadoilla. Mistä ihmeestä on kyse?

Kävijöiden kohteeksi paljastui puolitoista vuotta sitten kirjoittamani merkintä Kukaan ei ole täydellinen, jossa kerroin Lahden kaupunginteatterissa näkemästäni esityksestä, Mikko Kivisen ohjaamasta Piukat paikat. Kuumaksi tekstin teki yksi nimi, Sugarin roolin näytellyt Kirsi Ståhlberg, josta valtava määrä väkeä on viikonlopun ajan metsästänyt tietoa. Pieni googletus paljasti syyn: hänet on kiinnitetty MTV3:n saippuasarjaan Salatut elämät. Laskelmoivaa Isabellea, Salkkareiden sivustoa lainatakseni, esittävä Ståhlberg ilmestyy ensi kerran ruutuun huomenna, 11.2.2008.

Myönnän suoraan, että Ståhlbergin tiimoilta syntynyt blogiliikenne sai minut apeaksi, koska Salkkareiden anti on niin monella tavalla köykäistä, suorastaan ala-arvoista. Suomen kieltä rakastavana masennun joka kerta kuunnellessani tv-sarjan dialogeja. Miten joku voi kirjoittaa niin latteaa vuoropuhelua kielellä, joka parhaimmillaan räiskyy, soi ja vikuroi?

Myös sarjan näyttelijäntyö saa kaltaiseni laatusarjojen ja teatterin ystävän voihkimaan. Tiedän, etten ole mielipiteineni yksi. Lainaankin tässä näyttelijä Iikka Forssia, jota haastattelin taannoin kirjallisuus- ja kulttuurilehti Säröä varten. Lahden kaupunginteatterissa parhaillaan muun muassa McMurphyn roolin (Yksi lensi yli käenpesän) tulkitseva Forss, 31, on yksi sukupolvensa taitavimmista näyttelijöistä, mutta suurelle yleisölle jokseenkin tuntematon, kiitos valtamedian, jonka tutka ei enää yllä pääkaupungin teatteritarjontaa ja kotimaisia televisiosarjoja edemmäksi.

”En vihaa Salattuja elämiä tai muita sen kaltaisia tv-sarjoja sen takia, että niissä on ihmisiä, jotka väittävät olevansa näyttelijöitä tai sen vuoksi, että ne ovat huonosti tehtyjä”, Forss sanoo. ”Vihaan niitä siksi, että niissä näytellään näyttelemistä. Näyttelijäntyössä on olennaista uskottavuus, pyrkimys olla roolihenkilö eikä vain esittää häntä.”

Tiedän, että Salkkareiden katsojamäärä on useaan kertaan ylittänyt maagisen miljoonan rajan, mutta juuri se tekee asiasta erityisen ongelmallisen, koska höyhenenkevyiden tv-ohjelmien anti antaa massoille täysin vääristyneen kuvan näyttelijäntyöstä, käsikirjoittamisesta puhumattakaan, mutta siihen en syvenny nyt. Television vääristävästä voimasta puhuu myös näyttelijä Reidar Palmgren, joka nimeää uusimmassa Teatteri-lehdessä (1/2008) rakkaimmiksi roolitöikseen Kustaa IV Adolfin roolin Frej Lindqvistin ohjaamassa näytelmässä Armfelt (2001) sekä Nyytin roolin, jonka hän näytteli Birgitta Ulfssonin ohjauksessa Helsingin kaupunginteatterissa (Kuka lohduttaisi Nyytiä?, 2004). Molemmat roolityöt saivat läjäpäin kiitosta sekä kriitikoilta että katsojilta.

Teatterirooleja paremmin Palmgren tunnetaan kuitenkin kahdesta suositusta tv-tuotannosta, TV2:n Elämän suola -sarjasta sekä ennen kaikkea Thilia Thalia -visailusta, jonka Palmgren voitti vuonna 1999 yhdessä näyttelijä Perttu Pesän kanssa. Näkyvyyttä on tuonut myös uusin tv-työ, Yle Teeman kirjallisuusohjelma Kirjamaa, jota hän juontaa yhdessä Anna Tuluston kanssa.

”Näen joskus koomisena sen, että minut tunnistetaan parhaiten televisiosta, vaikka olen tehnyt monin verroin merkittävämpiä rooleja teatterissa”, Palmgren sanoo. ”En häpeä menneisyyttäni, tekemäni tv-työt ovat olleet nastoja juttuja. Mutta ihmisten suhteellisuudentaju sen suhteen, mikä on oikeasti merkittävää, ei ole aina kohdallaan. Television voima on niin valtava.”

Niinpä, miljoona kärpästä ja silleen. Tähän lopuksi annan vinkin kaikille Kirsi Ståhlbergia googlettaneille ja tälle sivustolle päätyneille: menkää teatteriin!