Avainsanaan ‘Nisonen’ liitetyt artikkelit

Piipahdin eilen helsinkiläisessä Galleria Norsussa ihailemassa kahden käsityötaiteilijan, Nina Nisosen ja Nanna Bayerin, upeita teoksia. Minua harmitti kovasti, etten päässyt viime viikolla olleisiin avajaisiin, mutta toisaalta näyttelyn antiin tutustuminen yksin ja omaan tahtiin teokselta toiselle edeten antoi satavarmasti enemmän kuin teosten katsominen iloisesti kuplivan yleisöjoukon keskellä.

Kun tapasin Nina Nisonen edellisen kerran, hän kuvaili työtään jatkuvaksi matkaksi, muotojen, sisältöjen ja merkitysten etsimiseksi. Tavoitteekseen hän nimesi halun luoda ihanasti roheita, elämänmakuisia teoksia, joissa virheilläkin on sijansa. Nina tunnetaan parhaiten persoonallisten uniikkiryijyjen tekijänä, mutta Galleria Norsun näyttelyssä esillä on töitä, joita tekijä itse kutsuu villamaalauksiksi. Osa teoksista oli hyvin meditatiivisia, kuin abstrakteja tauluja, joiden värimaailmaa katsoessa mieli rauhoittui ja syke hidastui. Pysähtymistä vaati myös Portti, punaisen ja kullan taidokas yhdistelmä, joka toi mieleen Kiinan keisariajan ja myytin Suuresta yhtenäisyydestä.

Ihastuin myös teoksiin, joissa seikkailee Ninan alter ego, veikeä apinahahmo, joka milloin tuudittaa vakavana poikastaan, milloin kokee olevansa ansassa, milloin pähkäilee mustien helmien seassa, minne jatkaisi seuraavaksi matkaansa.

Galleria Norsun näyttelyn toinen taiteilija, keramiikka-astioistaan tunnettu Nanna Bayer, hurmasi minut posliiniveistoksillaan kertaheitolla. Fiskarsin Rautarouviin kuuluva Bayer käyttää teoksissaan Neriage-tekniikkaa ja polttaa esineet 1320-asteisessa puu-uunissa. Uniikkiteostensa aiheet hän on tällä kertaa ammentanut vedenalaisesta maailmasta, simpukoista ja meritähdistä.

Patsaana ja kuvattavana

Posted: 24 elokuun, 2007 in Kulttuurin kentällä
Avainsanat:, ,

Kysehän ei ole niinkään valokuvaamisesta. Valokuvaus on sivuseikka, tekosyy. Lähinnä on kyse kohtaamisesta ja luottamisesta; siitä että olemme samanarvoisia. Siitä että tällaisen tekosyyn varjolla voimme katsoa toisiamme silmiin, pelkäämättä.”

Tänään kohkaan kaverin puolesta: valokuvaaja Pertti Nisonen toimi viime syksynä ja tämän vuoden keväällä Helsingin Diakonissalaitoksen Naisten valmennuskeskus Walman Minun kuvani -ryhmän vetäjänä. Walma valmentaa naisia elämään, työhön ja opiskeluun, ja sen kohderyhmänä ovat yhteiskunnallisesti vaikeassa asemassa olevat naiset, kuten päihde- ja mielenterveyskuntoutujat, asunnottomat ja maahanmuuttajat.

Nisosen pariksi oli kutsuttu tanssitaiteilija Katri Luukkonen, jonka johdolla naiset muovasivat toisistaan patsaita ja kuvasivat niitä kertakäyttökameroilla. Idea sai alkunsa kysymyksestä: millainen on sisäinen tilasi tai sisäinen hahmosi nyt? Valokuvia tärkeämpää oli vapautuminen, rohkeuden kasvattaminen, uskallus toteuttaa itseään ja lähestyä muita. Nyt kurssin saldoon on mahdollista tutustua Suomen Valokuvataiteen museossa, jossa Prosessi: Minun kuvani — oma kuva kuvaksi – näyttely on avoinna 16.9. asti. Myös Pertti Nisosen omalta sivustolta löytyy hieno sarja kuvia.