Avainsanaan ‘Mustonen’ liitetyt artikkelit

En ole ainoa, joka on seurannut Helsingin Sanomien Läskikapina-kampanjaa ja siihen liittyviä artikkeleita kulmakarvat koholla. Onko tarkoituksena jakaa terveystietoa kaikelle kansalle vai aiheuttaa ylipainoisille lisäpaineita ja pakottaa heidät takaisin mittojen mukaiseen ruotuun median valvoessa kilojen pudotusta?

Kuten sarjakuvapiirtäjä Ville Ranta (1.2. 2007) osoittaa, yhteiskunnassa vallalla oleva syyllistäminen ulottuu myös muihin ryhmiin, tupakoitsijoihin ja alkoholin käyttäjiin. Rannan puhekuplassa heittämä termi – kohtuullisuus – on kiinnostava, sillä se on veteen piirretty viiva. Kuka osaa määritellä kenenkin kohtuullisuuden?

Lihavuuden hoidon parissa yli 20 vuotta työskennellyt professori Pertti Mustajoki kertoo kirjassaan Paahtoleipäkatastrofi, miten eräs iltapäivälehden toimittaja lähestyi häntä, kun Martti Ahtisaari oli valittu presidentiksi. Toimittaja tahtoi asiantuntijan pohtivan, pystyisikö niin lihava henkilö hoitamaan täysipainoisesti presidentin tehtäviä. Kyseessä ei ollut ensimmäinen eikä varmasti viimeinen kerta, kun ylipainon oletetaan vähentävän työkykyä, jopa älykkyyttä.

Syrjiminen rodun, uskonnon tai poliittisen mielipiteen vuoksi on Suomessa kielletty, mutta lihavien ihmisten kohtelu halventavalla tavalla näyttäisi olevan sallittua. Lihavuus saattaa aiheuttaa ahdistusta myös siksi, että yhä useammin julkisessa keskustelussa nousevat esiin ne puheenvuorot, joissa korostetaan ylipainon aiheuttavan yhteiskunnalle, eritoten terveydenhuollolle, huomattavia kustannuksia.

Mutta onko eettisesti oikein perustella kansalaisten painonpudotustalkoita taloudellisilla argumenteilla? Ohittaako raha jo ihmisarvon? Entä voisivatko suomalaisten ylipaino-ongelmat liittyä lisääntyneisiin mielenterveysongelmiin tai olla heijastusta joko työelämään liittyvistä paineista ja arvaamattomuudesta tai elämän merkityksen puuttumisesta? Pitäisikö kilojen sijaan puuttua yhteiskunnan rakenteisiin?

Haastattelin mediapsykologi Anu Mustosta paino-ongelmiin liittyvistä asenteista ja ennakkoluuloista nyt jo manalle menneeseen Painonvartijat-lehteen (edit: kustantaja vaihtui). Hänen mukaansa lihavuudesta on julkisuudessa tehty negatiivinen ilmiö, jota tulee hävetä. Yhtä yksipuolisesti lihavia kohdellaan mainoksissa, joissa heidät esitetään huumorin näkökulmasta, muka hassunhauskoina yksilöinä, joita ei tarvitse ottaa vakavasti.

Mustonen ei ollut ainoa, jota lihavat syyllistävä mediavouhotus kiukutti. Myös Kuopion hiippakunnan piispa Wille Riekkinen, Turun yliopiston kulttuurihistorian dosentti Marjo Kaartinen sekä laihduttajien omaelämäkerrallisia kertomuksia tutkinut folkloristi Helga Tahvanainen peräänkuuluttivat nykyistä laajempaa ja inhimillisempää näkökulmaa. Vaikka nostan nyt kissan häntää itse, kehotan lukemaan Yllätyslootaan lisäämäni jutun Armollisuuden vaikea taito. Olkoon se vastarannan kiiskin kommentti valtakunnan päälehden kampanjalle.

Lisäys klo 14.45

Median roolia ylipainoisten leimaajana pohditaan myös Moraalinen paniikki -jutussa, joka löytyy Taivaannapa-sivustoltani. Juttu on kokonaisuudessaan PDF-muodossa, ja linkki siihen sijaitsee sivun vasemmassa ylälaidassa.