Avainsanaan ‘muistot’ liitetyt artikkelit

Kuten kulttuuriuutisia seuraavat tietävät, käynnissä on Pohjoismaiden suurin teatterifestivaali, Tampereen Teatterikesä. Piipahdin viime tiistaina teatteripääkaupungiksi julistautuneen Rieväkylän maisemissa ja seurasin Kirjastonpuistossa festivaalin avajaisia.

Sain vierustovereikseni kolme hurmaavaa tamperelaisrouvaa, jotka innostuivat kertomaan teatteriin liittyvistä muistoistaan. Tarinatuokio käynnistyi, kun yksi naisista tiiraili festivaalin taiteelliselle johdolle varattua penkkiä ja tunnisti Teatterikesän hallituksen puheenjohtajan, Esko Roineen.

– Minäpä olenkin tanssinut valssia hänen isänsä, Eero Roineen, kanssa. Hän oli todella hyvä tanssimaan. Voi, miten siitä onkin jo aikaa, olin silloin vielä nuori tyttönen!

Tämän kuullessaan laitimmainen rouva paljasti työskennelleensä Pyynikin kesäteatterissa 1960-luvulla, jolloin ohjelmistossa pyöri monivuotinen yleisömenestys, Tuntematon sotilas.

– Matti Ranin näytteli vänrikki Kariluotoa, ja esityskauden päätteeksi pidettiin tietenkin karonkka. Ja eikös Matti aina silloin hihkaissut repliikkinsä – ”Muistan… muistan… Kun tanssin sinun tangosi. Taa daa didadaa dida dida dii daa dididaa… Sirkan tango! Taa daa dii di… ta dida daa daa diidi…” – ja haki minua tanssimaan!

Juu, arvasitte oikein: rouvan nimi oli Sirkka.

Kolmannen rouvan muisto oli tuoreempi ja proosallisempi, mutta sitäkin kiihkeämpi sävy väritti hänen ääntään, kun hän kuvaili, miten Mikko Hänninen loisti kuin aurinko matkatessaan bussilla.

– Hän hymyili hyväntuulisesti kuin olisi tuntenut jokaisen matkustajan henkilökohtaisesti. Ei mitään sellaista yrmeää ilmettä, kuten kaikilla muilla, jotka vain toivoivat pääsevänsä kiireesti kotiin. Hänen takiaan minä katson Tuliportaitakin uudelleen. Katsokaa nyt, miten ihanan näköinen hän on, rouva osoitti kirjastonportaiden oikealle laidalle, missä Hänninen jutteli ystäviensä kanssa, ja tokaisi pontevasti: – Minä ottaisin hänet koska tahansa meille asumaan!

Jäin miettimään, ketkä teatterin miehistä olisivat tehneet minuun yhtä suuren vaikutuksen. Asumaan en suoraan sanoen ihan heti kelpuuttaisi ketään, mutta Pekka Autiovuoren kanssa olisi varmasti mukavaa panna polkaksi.

Röntgenkatse ja tuoppi viskiä

Posted: 27 toukokuun, 2008 in Arjen ilot
Avainsanat:, , ,

Kirsi haastoi bloginsa lukijat vastaamaan seuraaviin kysymyksiin, joten teen työtä käskettyä ja tarkastelen päätäni ja ympäristöäni sekä pohdin hiukan tulevaa. Ja kierrätän haasteen eteenpäin. Ilmoitelkaa kommenttilootaan, pliis, jotta löydän vastauksenne.

Minkä taidon haluaisit osata?

Olen lapsesta asti haaveillut Teräsmiehen röntgenkatseesta. Kyky lentää olisi tietenkin sekin nastaa.

Missä ja/tai miten arvelet asuvasi viiden vuoden kuluttua?

Tahtoisin asua talossa, jonka ikkunoista avautuisi näkymä merelle tai järvelle, mutta luultavasti katselen viidenkin vuoden päästä (pikku)kaupunkimaisemaa.

Mikä kappale soi päässäsi viimeksi?

Thin Lizzyn Whiskey in the Jar.

Mikä kirja tai lehti on yöpöydälläsi kesken?

– Niitä on kaksi: Michael Farrin Tintti — Tarinoiden todelliset taustat (Otava) sekä Nancy Goldstonen Four Queens (Penguin Books).

Mitä luet aamupalapöydässä, jos luet?

Helsingin Sanomia.

Parhain joululahjasi ikinä?

Ensimmäinen rannekelloni, jonka sain vanhemmiltani. Olin seitsenvuotias. Kellotaulu oli pisaran muotoinen ja nahkahihna rosan värinen. Se oli pitkään todella tärkeä kapistus.

Paras lautapeli (nuoremmat saavat vastata videopelin)?

Afrikan tähti. Lapsena tykkäsin pelata myös Halmaa.