Avainsanaan ‘muisti’ liitetyt artikkelit

Pääoman merkitys

Posted: 12 maaliskuun, 2009 in Ajassa
Avainsanat:,

Eräässä helsinkiläisessä dementiakodissa kyseltiin asukkaiden ikää ja ammattia. Onni, 84, ei muistanut ikäänsä, mutta muisti tehneensä töitä, mutta ei muistanut missä ja millaisia. Aino, 87, muisti sen sijaan kirkkaasti, että on 25-vuotias kadunlakaisija. Kustilla, 88, on vielä paras nuoruus edessäpäin, sillä hän kertoi olevansa ”2,5 vee, sekatyömies”.

Tarina on peräisin Minna Lyhdyn kirjoittamasta jutusta Sijoita aivoihisi (Luukkublues nro 1/2009. ss. 13–15). Siinä hän esittelee 10 keinoa pitää aivot terässä, jotta homma pelittäisi loppumetreille asti. Yksi itselleni tärkeä muistutus kikkapussissa on se, että vesi on välttämättömyys myös aivoille. Koska aivotyö kuluttaa nestettä samalla tavalla kuin fyysinen rasitus, vettä pitää juoda pieniä määriä pitkin päivää. Vesi voitelee myös muistia.

Pääkopan merkitys on korostunut kuluneella viikolla, kiitos kansainvälisen Aivoviikon, jonka tarkoituksena on tehdä neurotieteitä tutuksi ja muistuttaa, miten ensisijaisen tärkeää on huolehtia tärkeimmästä pääomastamme. Mikäli sinulla on hetki aikaa, voit testata aivojesi yhden tärkeän osa-alueen, muistisi, tilaa täällä.

Aivojen arkistojen aarteita

Posted: 10 tammikuun, 2008 in Sanojen mahti
Avainsanat:, , ,

Jaksan aina ihmetellä, miten muisti toimii. Tällä kertaa hämmästelyn käynnisti työcombomme jäsen, joka ehti siteerata sanatarkasti ainakin viiden säkeistön verran omastakin lapsuudestani tuttua runoa Pallokentällä, ennen kuin muistin ramman pojan tuntemuksia kuvanneen tekijän nimen: Uuno Kailas. Herregud, miten paljon aikaa onkaan siitä, kun minäkin tankkasin kerta toisensa jälkeen samaa runoa! Niinhän ennen tehtiin: runot ja laulut opeteltiin ulkoa, by heart kuten englantilaiset sanovat. Minusta se on viehättävä sanonta, joka antaa opeteltaville asioille erityisen merkityksen siksi, että ne tallennetaan sydämellä.

Ulkoa oppimisen hyödyistä, iloista ja metodeista kirjoittaa elämäkertakirjoittaja Anna Beer –> The Guardian -lehden kirjallisuusblogissa. Hän kertoo Elizabet I:stä, joka ennen kuningattareksi kruunaamistaan joutui viettämään jonkin aikaa vankeudessa Towerissa. Noina hetkinä prinsessa sai lohtua ja voimaa muistellessaan pyhiä kirjoituksia ja maistellessaan niiden antia sana sanalta. Yksi tärkeimmistä elämänohjeista, jonka olen saanut ystäväni äidiltä, liittyy samaan asiaan. Hän kannusti lähtemään rohkeasti maailmalle ja perusteli matkustamista sillä, että ”ihmiseltä voidaan viedä kaikki muu, vaan ei muistoja”.

Muistojen merkitystä pohtii kauniisti myös näyttelijä Hannu-Pekka Björkman esseekokoelmassaan Valkoista valoa (Kirjapaja, 2007). Hän kertoo Pohjanmaalla lapsuudessaan sisäistämistä kuvista, joihin latautunut emotionaalinen voima on perusta luomistyölle: ”Huomaan muuttuneeni, ehkä paljonkin, mutta lapsuudesta nousevat kuvat eivät muutu. Ne värittyvät ja elävät omien salaisten lakien mukaan. Vääntyneitten latojen mustat suuaukot, kiurut, jotka karkasivat laulaen korkeuksiin, kaukaisten soitten ruskeaa vettä kuljettava joki, ja valo, joka huuhteli pellot iltaisin, kaikki tuo on rakkaampaa kuin monet aikuisuuteni vaikutelmat.”

Runoja, lauluja, kuvia, tuoksuja, makuja — mitä kaikkia aarteita löytyykään aivojeni arkistoista. Rakkaasta muistosta on kyse nytkin, kun siirryn blogien ääreltä takaisin työtehtävien pariin hyräillen Pikkuoravien tahdittamana yhtä lapsuuteni lempilauluista: ”Hei kuu-ukko, ei pidä sinun sureman. Tämä rakettimme hetkessä valmistuu ja sen määränpää on kuu!”

Lisäys klo 11.30
Aivoista, tästä ihmeellisestä apparaatistamme, kirjoittaa myös tekstiilitaiteilija Sue Lawty. Teksti löytyy —> Marja-Leena Rathjen blogista.