Avainsanaan ‘Mikko Alatalo’ liitetyt artikkelit

Joskus 1970-luvun alussa veljeni toi koulusta tullessaan mukanaan pienen rypistetyn paperin, jonka sisällölle hän naureskeli toistuvasti. Lappusta oli kierrätetty salaa luokassa, ja kuvat nähtyäni ymmärsin miksi. Opettajista piirretyt karikatyyrit seikkailivat paperilla kuin sarjakuvassa, mutta tapahtumat ja tekstit olivat huomattavasti ronskimpia kuin yhdessäkään näkemässäni sarjakuvalehdessä.

Taitavat piirrokset oli tehnyt luokkatoveri Juho Juntunen, jonka kädenjäljen opin myöhemmin tuntemaan paremmin Soundi-lehdestä. Hänen ansiotaan oli myös se, että veljeni kantoi kotiin heti tuoreeltaan marraskuussa 1973 ilmestyneen Juice Leskinen & Coitus Int -levyn.

Tähtäimessä sisko, sotilaspoika ja Jeesus

Ensivaikutelmani kotimaisen rockin mestarin debyyttialbumista oli silkka ällistys; olinhan pikkutyttö, jolle popmusiikin ovet olivat juuri avautuneet iki-ihanan glamrokkarin Marc Bolanin avustuksella. Mutta ei kestänyt kauan, kun jo osasin ulkoa Jeesus pelastaa -laulun sanat ja rallattelin sitä iloisesti Pyynikin maisemissa.

Kun etsin Juice Leskisen tuotantoa verkosta, tein erikoisen löydön. Joku ystävällinen höhlä alias hoehlae on ladannut YouTubeen vuonna 1972 tehdyn demonauhan, jolla Juice Leskinen, Mikko Alatalo ja Harri Rinne ystävineen esittävät biisejään. Sama taho on ladannut samalta aikakaudelta myös Myyrmäessä äänitetyn livekeikan. Harvinaista kamaa, vaikka nauhoituksen saati keikan taso ei niin ihmeellistä olekaan.

Demonauhalta valitsin myös toisen laulun, joka nivoo Sunday Classic -valintani kahden edellisen sunnuntain antiin. Näin soi Juicen Kitaramies, jonka sanoituksessa voi jo kuulla tulevien hittien aineksia.

Ja jonakin aamuna ennen sarastusta

Vaikka sainkin tilaisuuden tutustua Juicen tuotantoon sen alkumetreillä, minusta ei tullut heti fania, vaan pysyttelin vielä pitkään ulkomaisten tähtien lumopiirissä. Mutta myöhemmin, kun itsekin istuskelin Tampereen yliopiston alakuppilassa, seurasin hänen uraansa tiiviisti.

Alkutaipaleen biisien vastapainoksi soitan Juicen myöhemmästä tuotannosta kaksi kappaletta, joihin olen tykästynyt sitä vahvemmin, mitä enemmän olen niitä kuunnellut. Ensimmäinen on vuodelta 1985, ensin singlenä, sitten Pyromaani palaa rikospaikalle -albumilla julkaistu Musta aurinko nousee. Videon alussa Juice paljastaa Vuoden runoilija -palkinnon luovutustilaisuudessa tavoitteensa tulla vuosisadan runoilijaksi.

Viimeiseksi olen valinnut edellisbiisin sukulaiskappaleen, neljä vuotta aiemmin julkaistun Myrkytyksen oireet. Wikipedia kertoo Juicen nimenneen sävellyksensä innoittajiksi brasilialaisen Antonio Carlos Jabimin säveltämän Adieu Tristesse sekä Queenin ’39. Sanoitus on ehtaa Juicea ja aihe aina vain ajankohtaisempi. Valitettavasti.

Lisää musiikkia! Sitä löydät Lepiksen sivuston Sunday Classic 2011 -listalta.

Mainokset