Avainsanaan ‘luonto’ liitetyt artikkelit

Käydessäni eilen kaupassa satuin kuulemaan, miten pieni poika (veikkaisin hänen olleen noin viisivuotias) puheli isälleen. Parivaljakko oli pysähtynyt lehtihyllyn äärelle, ja isä selaili keskittyneesti aikakauslehtiä. Poika nojasi ostoskärryyn ja tapitti koko monologinsa ajan isäänsä, joka näki vain otsikot ja artikkelit.

”Arvaa isi, mitä mä näin aamulla, kun mä olin pihalla. Arvaa. Mä näin pupun, sellaisen oikein ison. Se oli siinä ulkona, pellonlaidassa, mä oon nähnyt sen siinä ennenkin. Isi, se oli tosi iso. Ihan siinä pellonlaidassa. Tosi iso pupu. Ja sillä oli pitkät korvat ja sellainen valkoinen hännäntypykkä.”

Sitten poika otti topakamman asennon, levitti jalkansa kuin lännensankari, laittoi kädet lanteilleen ja sanoi pontevasti isälleen (joka vain luki lehteään): ”Pahus, kun unohdettiin se kivääri kotiin.”

Mainokset

Lähdin eilen pitkälle kävelyretkelle karkottaakseni yllättävästä vesivahingosta syntyneen harmin ja kiukun, huolenkin. Väkeä oli liikkeellä paljon, siivekkäitä ja nelijalkaisia suorastaan vilisti tutulla reitillä vastaan. Heti alkumetreillä lähimetsikön puussa takoi elantoaan esiin käpytikka, ja ilman halki kiiri satakielen laulu. Sitten vastaan loikki vihreästä vuodenajasta hullaantunut orava, joka keväisessä hurmoksessaan nähtävästi koki pyöräilevän pikkupojan kilpakosijakseen, eikä meinannut väistyä reitiltä. Rantatiellä fasaanit (niitä on täällä paljon) keikaroivat toisilleen ja päästivät ruosteisia rääkäisyjään. Ohitin paikallisen ratsastustallin ja jäin hetkeksi ihailemaan kaviouraa kiertäviä ratsukkoja. Naapuriaitauksessa nuori ori pyrähteli levottomana päästä toiseen ja hirnui välillä lähistön tammoille. Jatkaessani matkaani kirjosieppopariskunta esitti soidinmenojaan ja kiisi luodin lailla vain parin tuuman päästä nenästäni. Jotain nopeusrajoituksia ja lentoreittejä pitäisi ilmatilassakin noudattaa, teki mieleni huutaa niille, mutta turhaahan se olisi ollut. Lenkin loppumetreillä minua saattoi tumman kaunottaren luritus, kottaraisen laulu. Sanomattakin lienee selvää, että kotiovesta astuessani mieleni oli keventynyt, ja reikä keittiön seinässä näytti lähes nykytaiteen luomukselta.

PS. Linkeissä ovat äänessä tekstissä mainitut laulajat: satakieli, fasaani ja kottarainen.

Aurinko, tähdet ja kuu

Posted: syyskuu 3, 2008 in Arjen ilot, Blogit, Tiede
Avainsanat:,

Olen löytänyt kiehtovan blogin, jonka ylläpitäjä on innostunut tähdistä, pilvistä, myrskyistä, revontulista, haloilmiöistä, kasveista ja valokuvauksesta. Sivustolta löytyy kosolti tähtikuvaukseen liittyviä ohjeita sekä edellä mainittuihin aiheisiin liittyvä kattava linkkivalikoima. Kurkatkaapa!

Etsiessäni jälleen taustamateriaalia juttuuni päädyin Finnican eli suomalaisen kulttuurin tietokeskuksen ja toimintaverkoston sivustolle. Ja mitä löysinkään? Valokuvaaja Pekka Suomäen hienon —> kuvakertomuksen korpilahtelaisen maanviljelijän Tapio Salmisen arjesta. Tai nauttikaapa mieltä ylentävä tuokio Einari Vuorelan runon ja Hannu Ahosen luontovalokuvien parissa. Ne löytyvät —> täältä, kohdasta Metsän kuoro.

Jäiset aarteet

Posted: marraskuu 29, 2007 in Arjen ilot, Silmä lepää
Avainsanat:,

Turkulainen Jari Hakala tarkkailee maailmaa linssin läpi. Tänään olen ihaillut hänen jäisiä löytöjään, kuin lasista tehtyjä taideteoksia.

Pimeys hämärtää joka huoneen ja tuulen kiukuttelu kaikuu ikkunapeltien kolinana. Mennyt viikko nirhaa ohimoita ja painaa hartioita, eikä kotitöihin tarttuminen tahdo millään onnistua. Ajatukset syöksyilevät sinne tänne, mieli kertaa valtakunnan uutisia ja päivittää oman elämän topografiaa: niin monia virheitä, niin valtavasti tehtävää, niin huikeita unelmia! Ärtymys sekoittuu kärsimättömyyteen ja kerää ärräpäitä hampaiden taakse. Aikalisä! huudan, heitän Rickie Lee Jonesin kehään ja siirryn päätteen ääreen herkutellakseni hetken netin valokuvatarjonnalla. Tässä keräämäni rasiallinen silmäkarkkeja muidenkin katsoa ja lepuuttaa mieltään.

Aloitan kierroksen Islannista, missä Niklas Sjöblom vieraili elokuussa. Useiden hienojen otosten joukosta nämä kolme nousivat suosikeikseni: Seljalandsfoss, Dyrhólaeyn majakka sekä Haukadalurin hallava hevonen. Ollapa tuolla nyt.

TimeCatcher Team -ryhmän valokuvaaja Adam Burtonin tapa käsitellä kuviaan tekee niistä sadunomaisia maalauksia. Tässä hänen näkemyksensä Tolkienin haltiametsästä —> Finding Lorien. Taianomaista tunnelmaa on myös Diane Varnerin taltioimalla metsäpolulla täällä ja täällä. Tuimalle, joka on innostunut makrokuvauksesta, löysin muutaman vangitsevan herkun: Judith Polakoffin höytyvät, Diane Varnerin vedenalaisen lehden ja piikkien suojaaman mikä-lien.

Viimeisen kuvan päätin ottaa näyttöni taustakuvaksi kahdestakin syystä. Varnerin kuvalle antama nimi — Feeling Crabby — mallaa osuvasti mielentilaani ja on astrologisestikin pätevä. Pidän myös veijarin ilmeestä ja saksien napakasta otteesta. Näihin kuviin, näihin tunnelmiin! Huomenna on päivä uusi.