Avainsanaan ‘Love Records’ liitetyt artikkelit

Tämänkertaiseksi sunnuntaiklassikoksi valitsin laulun 1970-luvun loppupuolelta. Näitä sanoja naputtaessani aurinko hohkaa hangella, linnut ovat riehaantuneet ja ilmassa tuoksuu vahvasti kevät, horroksesta heräämisen, kasvun ja toivon vuodenaika. Siihen nähden Hectorin Kadonneet lapset voi olla turhan synkkä biisi, mutta pidän sen ikään kuin mustilla koskettimilla soitetusta äänimaailmasta ja sanoituksesta, joka on puhutellut itseäni alusta asti: nuo juurensa katkoneet, eksyneet, seonneet ja särkyneet evakot, kaikki nuo järjestelmästä pudonneet ja elämän ruletissa viimeisenkin mahdollisuutensa menettäneet ihmiset. Pidän myös sovituksesta; esimerkiksi siitä, miten viulut nousevat esiin luoden samanaikaisesti mielikuvan kauneudesta ja toisaalta mielen hauraudesta. Hieno biisi.

Tänään sunnuntaiklassikoissa suudellaan tulisesti, viihdytään ahertamisen jälkeen Las Palmasin helmassa, valvotaan leiritulen äärellä lehmipojan kanssa, kritisoidaan suomalaista lehdistöä ja kerrataan Billie Jeanin tarina karhean raapivasti. Valintojaan esittelevät muun muassa Tuima, KariSooloilijaHirlii ja Yaelian. Lisää klassikkoja löytyy täältä. Voisiko joku muuten ystävällisesti selittää, miksi listalla näkyy nimeni perässä hymynaama? Minä en ole sitä sinne laittanut.

Lisäys klo 11.00

Nyt on ihan pakko kehua kollegaa. Kotimaisemiin Etelä-Pohjanmaalle palannut Kirsi Haapala kirjoittaa puhuttelevaa tekstiä, innoittavia merkintöjä rikkaasta arjesta ja tärkeistä asioista, isoista ja pienistä tapahtumista. Lukekaa, hyvät ystävät, vanhaa hirsitaloa remontoivan pientilallisen mietteitä blogista, joka on nyttemmin saanut uuden nimen: Hiljentäkää. Kannanotto sekin.