Avainsanaan ‘kirjat’ liitetyt artikkelit

Helsingin yliopiston eläinekologian professori Hanna Kokko kirjoittaa uusimmassa Tieteessä tapahtuu -lehdessä (nro 2/2010) elämänsä tietokirjoista (pdf). Mainio juttusarja, joka on saanut minutkin pohtimaan elämäni valintoihin vaikuttaneita teoksia (niistä pakisen jokin toinen kerta, nyt keskityn Kokon oivaan kirjoitukseen).

Kokon luontoharrastus lähti alkuun, kun hän keksi lapsena pyytää joulupukilta lahjaksi lintukirjoja. Tällä hetkellä Australiassa lintutukimusta tekevä Kokko päätyi ammattiinsa kuitenkin mutkan kautta, sillä fysiikka kiinnosti häntä biologiaa enemmän. Miksi sitä paitsi pilata hyvä harrastus työnteolla?

Kuten Kokko huomauttaa, ei ole olemassa ”takeita siitä, että nuori tutkijanplanttu välttämättä koskaan löytää juuri sitä kontaktia, joka töytäisee siihen kaikkein innostavimpaan suuntaan. Ongelma ei ole pelkästään yksilön, vaan myös kokonaiset tutkimusalat kärsivät, jos ne eivät vetoa oikeanlaisiin opiskelijoihin.”.

Totta. Ja lopputuloksesta kärsimme me kaikki. Miten inhottavaa onkaan kohdata lääkäri, joka ilmiselvästi haluaisi uppoutua tutkimustulostensa äärelle eikä keskustella potilaiden kanssa. Tai yrittää ostaa matkalippua palveluun kykenemättömältä bussikuskilta, joka kieltäytyy ottamasta 20 euron seteliä eikä suostu puhumaan ulkomaalaiselle matkustajalle englantia, vaan huutaa sanottavansa suomeksi, kuten Katja Ståhl taannoin kertoi kolumnissaan (Ilmarinen nro 1/2010, s. 33).

Entäpä minä itse? Olenko oikeassa ammatissa? Mitkä kaikki asiat ja ketkä ihmiset ovat aikanaan vaikuttaneet valintoihini? Olenko ratkaisullani pilannut hyvän harrastuksen, kirjoittamisen? Hmmm. Tätä pitääkin hieman pohtia.

Kalanmaksaöljyä, kiitos!

Posted: 18 kesäkuun, 2009 in Arjen ilot, Kirjallisuus
Avainsanat:, , ,

Tavoitteeni on osata kirjoittaa niin, että kirjani olisi kuin kalanmaksaöljykapseli. Se on kaunis, kirkas ja pyöreä, kuin pieni meripihkahelmi. Se on myös helppo nielaista, ja vasta tunnin kuluttua suuhun tulee mädän kalan maku. Kirjan pitäisi olla sellainen.

Sanojen takaa löytyy Reidar Palmgren, jonka kirjoista pidän todella paljon. Aforistisen ajatelman myötä toivotan kaikille kävijöille rattoisaa suvea. Aion nimittäin panna blogini hetkeksi hyllylle, nauttia pitkästä, kuumasta kesästä (kai se vielä joskus tulee, tuleehan?), kärpäsistä ja kalanmaksaöljykapseleista. Hilirimpsis ja nyt sitä mennään!