Avainsanaan ‘Kalevala’ liitetyt artikkelit

Pakkanen, Puhurin poika, talven poika hyyelmöinen!
Elä kylmä kynsiäni, vaai varpahuisiani
eläkä koske korviani, elä päätäni palele!
Kyll’ on sulla kylmämistä, paljoki palelemista
ilman ihmisen ihotta, emon tuoman ruumihitta:
kylmä soita, kylmä maita, kylmä kylmiä kiviä,
palele vesipajuja, pane haavan pahkuroita,
koivun kuoria kolota, närehiä näykkäele,
elä ihmisen ihoa, karvoja kavon tekemän!

Kalevalan kolmaskymmenes runo kertoo, miten Pohjolan emäntä lähetti Pakkasen, pojan pahantapaisen ja -sukuisen, Pohjolan merelle Lemminkäistä kylmäämään. Näitä säkeitä voisin minäkin Ahti Saarelaisen lailla hokea nyt kävelylenkiltä palattuani. Kovin oli kalseaa ulkosalla, tuuli hyinen ja napakka, vaikka kieltämättä valkoinen maisema, tuttu narina kenkien alla ja lumella kimaltaneet timantit piristivät päätteen ääressä tuntikausia uurastaneen tietotyöläisen mieltä. Äh, mitäs pienistä pakkasista, herra Hallan vihottelusta. Tervetuloa, talvi!

Terve, metsän ruhtinas!

Posted: 19 maaliskuun, 2009 in Blogit
Avainsanat:, ,

Kontio, otso, mesikämmen, nalle, korven kuningas, metsän ruhtinas — rakkaalla karhulla on monta nimeä. Karhun synty on sekin kerrottu Kalevalassa komeasti:

Missä Ohto synnytelty,
mesikämmen käännytelty?
Kuun luona, tykönä päivän,
otavaisten olkapäillä.
Sieltä on maahan laskettu
hihnoissa hopeisissa,
kultaisissa kätkyissä.

Haeskellessani tietoa karhuihin liittyvistä tarinoista löysin oivan sivuston, netissä toimivan Karhuseuran, joka pyrkii edistämään karhulajien säilymistä ja suojelua. Svustolla kerrotaan niin karhuklaaneista, petojen puolustajista, karhubisneksestä kuin antropomorfismistakin. Hauska yksityiskohta on se, että otsojen ohessa karhutaan —> ihmisten oikeuksia. Karhuseura on kerännyt myös erinomaisen linkkilistan, jota kautta pääsee tutustumaan eläintarhoihin, museoihin, karhuihin liittyvään mystiikkaan ja suurpetojen elämään, suojeluun ja tutkimusprojekteihin.

Ai niin, meinasi ihan unohtua: hyvää Minna Canthin päivää! Tasa-arvoon on vielä matkaa. Sitä odotellessa voi huokaista Kanttilan emännän tapaan kiikkustuolissa, nauttia sumppia ja Minna Canthin kakkua.