Avainsanaan ‘Juice Leskinen’ liitetyt artikkelit

Joskus 1970-luvun alussa veljeni toi koulusta tullessaan mukanaan pienen rypistetyn paperin, jonka sisällölle hän naureskeli toistuvasti. Lappusta oli kierrätetty salaa luokassa, ja kuvat nähtyäni ymmärsin miksi. Opettajista piirretyt karikatyyrit seikkailivat paperilla kuin sarjakuvassa, mutta tapahtumat ja tekstit olivat huomattavasti ronskimpia kuin yhdessäkään näkemässäni sarjakuvalehdessä.

Taitavat piirrokset oli tehnyt luokkatoveri Juho Juntunen, jonka kädenjäljen opin myöhemmin tuntemaan paremmin Soundi-lehdestä. Hänen ansiotaan oli myös se, että veljeni kantoi kotiin heti tuoreeltaan marraskuussa 1973 ilmestyneen Juice Leskinen & Coitus Int -levyn.

Tähtäimessä sisko, sotilaspoika ja Jeesus

Ensivaikutelmani kotimaisen rockin mestarin debyyttialbumista oli silkka ällistys; olinhan pikkutyttö, jolle popmusiikin ovet olivat juuri avautuneet iki-ihanan glamrokkarin Marc Bolanin avustuksella. Mutta ei kestänyt kauan, kun jo osasin ulkoa Jeesus pelastaa -laulun sanat ja rallattelin sitä iloisesti Pyynikin maisemissa.

Kun etsin Juice Leskisen tuotantoa verkosta, tein erikoisen löydön. Joku ystävällinen höhlä alias hoehlae on ladannut YouTubeen vuonna 1972 tehdyn demonauhan, jolla Juice Leskinen, Mikko Alatalo ja Harri Rinne ystävineen esittävät biisejään. Sama taho on ladannut samalta aikakaudelta myös Myyrmäessä äänitetyn livekeikan. Harvinaista kamaa, vaikka nauhoituksen saati keikan taso ei niin ihmeellistä olekaan.

Demonauhalta valitsin myös toisen laulun, joka nivoo Sunday Classic -valintani kahden edellisen sunnuntain antiin. Näin soi Juicen Kitaramies, jonka sanoituksessa voi jo kuulla tulevien hittien aineksia.

Ja jonakin aamuna ennen sarastusta

Vaikka sainkin tilaisuuden tutustua Juicen tuotantoon sen alkumetreillä, minusta ei tullut heti fania, vaan pysyttelin vielä pitkään ulkomaisten tähtien lumopiirissä. Mutta myöhemmin, kun itsekin istuskelin Tampereen yliopiston alakuppilassa, seurasin hänen uraansa tiiviisti.

Alkutaipaleen biisien vastapainoksi soitan Juicen myöhemmästä tuotannosta kaksi kappaletta, joihin olen tykästynyt sitä vahvemmin, mitä enemmän olen niitä kuunnellut. Ensimmäinen on vuodelta 1985, ensin singlenä, sitten Pyromaani palaa rikospaikalle -albumilla julkaistu Musta aurinko nousee. Videon alussa Juice paljastaa Vuoden runoilija -palkinnon luovutustilaisuudessa tavoitteensa tulla vuosisadan runoilijaksi.

Viimeiseksi olen valinnut edellisbiisin sukulaiskappaleen, neljä vuotta aiemmin julkaistun Myrkytyksen oireet. Wikipedia kertoo Juicen nimenneen sävellyksensä innoittajiksi brasilialaisen Antonio Carlos Jabimin säveltämän Adieu Tristesse sekä Queenin ’39. Sanoitus on ehtaa Juicea ja aihe aina vain ajankohtaisempi. Valitettavasti.

Lisää musiikkia! Sitä löydät Lepiksen sivuston Sunday Classic 2011 -listalta.

Kun suljen silmäni, näen eilisillan kuvaston: yli 50-metrisen, eri väreissä ja savussa välkehtivän metallirakennelman ja sille heijastetut kuvat lavalla soittavasta bändistä. Minulle U2:n keikka oli potkua antava, nautinnollinen ja hyväntuulinen kokemus, vaikka kaikenkarvaiset rockpoliisit arvioivatkin illan antia jopa ”järkyttävän latteaksi”. Just joo. Ei ikinä uskoisi, että olemme todistaneet kyseisen kriitikon kanssa samaa keikkaa.

Mutta se menneistä, nyt keskitytään tulevaan, tarkemmin sanoen ensi tiistaihin. Silloin Tokoinrantaa hallitsevan Huvila-teltan estradille astuu suomalaisen iskelmämusiikin kestotähti Paula Koivuniemi.

En koskaan ole oikein innostunut Paulasta, vaikka tunnustan auliisti sekä hänen ammattitaitonsa että huiman camp-arvonsa. Ehkä syy on tuotannossa, Tummat silmät ruskea tukka -hitin kaltaisissa lauluissa, joiden syvin lumo menee minulta auttamatta ohi. Vaan tänä vuonna tämä käheä-ääninen leidi yllätti täysin, ja ihastuin kertaheitolla uusimman Rakkaudesta-albumin tulkintoihin. Niistä olen valinnut kaksi tämän viikon sunnuntaiklassikko-sarjaan.

Ensimmäistä, Pave Maijasen säveltämää ja sanoittamaa Ikävä-biisiä, en löytänyt YouTubesta, joten se soi tässä Spotifyn avulla. Koska tiedän, ettei kaikilla Sunday Classic -rinkiin osallistuvilla bloggaajilla ole kyseistä musiikkipalvelua, valitsin rinnalle toisen hienon tulkinnan, Juice Leskisen säveltämän ja sanoittaman Rakkauden haudalla.

Tunsitko sä joskus tulisen hetken ja sanoit nyt aloitetaan uudestaan?
Huomasitko sitten sen elämäsi hetken kohta jo menneen menojaan
Sinulla on suunnaton ikävä sinne, mistä et koskaan oo kuullutkaan
Sinä olet kauan jo minua kaivannut, minua ei varmasti olekaan.

Lisää bloggaajien valitsemaa mainiota musiikkia sunnuntaipäivän ratoksi on tarjolla täällä.

Lisäys 24.8.

Myös Maija Vilkkumaa äimistelee Iltalehden arvostelijan U2-juttua ja kritisoi tämän tapaa yleistää omat mielipiteensä koko konserttiyleisön näkemykseksi. Bändin perjantaisen Tour 360° -keikan nähnyt Uuvana on taltioinut kokemuksensa niin ikään sanoiksi ja komeiksi kuviksi.

Lisäys 26.8.

”On mahtavaa, ettei Paula Koivuniemi tyydy tallaamaan vain tuttuja polkuja”, toteaa kriitikko Pirkko Kotiranta. Helsingin Sanomissa julkaistu arvio Huvila-teltan konsertista on luettavissa täällä.

Näin vapunaattona turvaudun lainasanoihin, edesmenneen Sakari Räsäsen proosarunoihin, jotka kuvastavat tämänhetkisiä tunnelmiani jotakuinkin sataprosenttisesti. Katkelma on vuonna 1986 ilmestyneestä teoksesta Tunneviestejä (Kirjapaja).

Velvollisuudet marssivat minua kohti kuin vappukulkue; isoin, totisin naamoin, paljain, punottavin nyrkein, raskaasti askeltaen, vahvassa uhossa. Tai ryhtyvät hulluun karnevaaliin, soittavat humaltuneina räikkää korviini, irvistelevät kuoppasilmäisin naamarein, kieppuvat kuin kuolemantanssissa ympärilläni, uniin asti.

Kun tarkemmin ajattelen, tekemistään odottavat tehtävät sopivat hyvin ajankohtaan, vietetäänhän huomenna suomalaisen työn päivää. Ja jos oikein tarkkaan katson, näen valoa tunnelin päässä.

Nyt kuitenkin vihellän hetkeksi pelin poikki, kaadan lasiin rusinoilla ryyditettyä simaa, sottaan suupieleni ja puseroni tippaleivän murusilla sekä toivotan rakkaan kulkurin, Charlie Chaplinin, videon (linkki löytyy oikeanpuoleisesta palkista Twitter-viestieni joukosta) ja Juice Leskisen runon myötä kaikille lukijoille ja blogiini pyrähtäneille oikein rattoisaa vappua.

parempi orjan elämää
on parempi orjan elämä

Sangen monet viimeaikaisista merkinnöistäni ovat kieltämättä olleet kevyitä viihdepläjäyksiä, mutta se sallittakoon bloggaajalle, joka päivätyökseen yrittää vaikuttaa fiksulta, idearikkaalta, pätevältä ja sanavalmiilta — niin kuin me kaikki. Jotenkin energiani vain on viime viikkoina suuntautunut muihin kanaviin kuin tähän ikiomaan blogiini, jota niin kovin ponnekkaasti olen markkinoinut taiteen ja kulttuuririentojen äänitorvena.

No, luovasta ilmaisusta on toki kyse tässäkin videossa, jossa edesmenneen Juice Leskisen rakastettu Syksyn sävel taipuu yhdellä sormella soitettuna ja uudelleen sanoitettuna suorastaan vallankumoukselliseen kulmaan. Erityisesti pidin nuorten miesten tavasta heiluttaa huivejaan, liekö duo katsastanut itsensä Martha Grahamin koreografioita omaansa suunnitellessaan. Heissäkö on tulevaisuutemme? Kotoinen camp-aarre löytyi alun perin Jagen renessanssi -blogista.