Avainsanaan ‘Hyttynen ja muurahainen’ liitetyt artikkelit

Taivaalle jo aamuyöstä kivunnut tulipallo maalaa liekehtivällä valollaan järvenpinnan niin kirkkaaksi, ettei sitä pysty paljain silmin katsomaan. Korjaan aurinkolasien asentoa ja vilkaisen kelloa: on iltapäiväkahvin aika. Lasken Flashin käytöstä kertovan oppaan käsistäni ja huokaisen. Tietotekniikan ihmeellisessä maailmassa tunnetaan pikanäppäimet muttei oikotietä oppimiseen.

Aika on juossut tänä vuonna hämmentävän nopeasti, enkä voi kuin ihmetellä kalenterin julistamaa totuutta. Jo toinen päivä kesäkuuta! Miten toivoisinkaan taikasauvaa, jolla hidastaisin minuuttien tasaista ravia. Siinä voisi olla vaahteraa, feeniksinsulkaa, ehkä yksisarvisen jouhta… No, sadut sikseen. Tänä suvena päivät täyttyvät opiskelusta, multimediasta, teksteistä, dokumenteista, komennoista ja komponenteista. Heinäkuuksi toivon poutaa ja pumpulipilviä, sillä olen jo tehnyt paikkavarauksen Pirkanmaan kauneimman lahden laiturille.

Uuno Kailas kirjoitti runon Hyttynen ja muurahainen (julkaistu vuonna 1933 runokokoelmassa Punajuova, WSOY), joka ilmiselvästi soimaa joutilaisuutta rakastavien elämänasennetta. Tarinan kruunaa hyytävä loppu: kalma koittaa leikkivälle laiskajaakolle. Aion uhkakuvista huolimatta sujahtaa kesällä myös hyttysen nahkoihin, sillä ilman lystiä en tahdo elää. Velvollisuuksia vähennän jo nyt. Suomeksi se tarkoittaa, että Viides rooli -blogi siirtyy telakalle, eikä uusia postauksia ole luvassa pariin kuukauteen. Toivotan kaikille antoisaa, mieltä avartavaa ja rentouttavaa kesää. Leikkikää, ystävät!

Kesäpäivänä, peräti hyvällä miellä,
tapas hyttynen muurahaisen tiellä.

Se hyttynen hyrisi iloista virttä,
ja se muurahainen raahasi hirttä.

– Mihin sellainen hoppu? – Ma rakennan pesää!
– Mitä turhia! Leikkisit. Vielä on kesää!

Ei enempi pieksänyt toinen suuta,
vaan raahasi, raahasi puuta.

Ja hyttynen katseli häntä tovin.
Ovat muutamat – tuumi se – tyhmiä kovin.

Kesän riemuja eivät malta ne maistaa,
vaan puurtavat työssä, kun aurinko paistaa.

Mut toista on minun: en hetkiä tuhlaa,
joka ainoa päivä mä vietän juhlaa.

– – –

Tuli ahmatti syksy ja nieli kesän,
lumin peitteli muurahaisen pesän.

Mut sisällä siell’ oli lämmin olo. –
Oli hyttynen kylmään kuollut, polo.