Avainsanaan ‘Hector’ liitetyt artikkelit

Jee, tänään minäkin olen messissä eli soitan sunnuntaiklassikon ihan teeman mukaisesti. ;-) Ensimmäinen soittamani biisi tässä Lepiksen ideoimassa sarjassa oli David Bowien Life on Mars. Minusta ajatus bloggaajien sunnuntaiklassikoista oli niin hauska, että halusin itsekin osallistua siihen. Kukaan artisti tai yksittäinen biisi ei siihen innostanut, vaan koko kuvio. On ollut nastaa nähdä, millaisia musiikillisia muistoja ja mieltymyksiä muilla on.

Bowien valitsin siksi, että hänellä on ollut teinivuosistani saakka vankka sija sydämessäni ja musiikkihyllyssäni. Itse äänitetyt C-kasetit ja vinyylit ovat vuosien myötä vaihtuneet CD-levyihin ja mp3-tallenteisiin, mutta trendien vaihtuessa ja musiikkimakuni muuttuessa The Thin White Duke on aina pysynyt matkassa mukana.

Ja sitten tämän päivän biisiin. Lepiksen toiveen mukaisesti palaan juurille ja soitan toisen artistin esittämän version ensimmäisestä klassikostani. Valinta oli itsestään selvä: tietenkin Hector! Hänen käsissään laulun sanoitus sai uuden sisällön ja nimen: Sudenkorento. Hectorin fanisivuilla on maininta, että sudenkorento viittaa USA:n ilmavoimien Cessna A-37B Dragonfly -rynnäkkökoneisiin, joita USA toimitti Etelä-Vietnamin ilmavoimille Vietnamin sodassa, ja koko laulu on muuttunut kritiikiksi Yhdysvaltain sotaisaa ulkopolitiikkaa kohtaan. Radikaalista muutoksesta huolimatta biisi toimii. Sitä paitsi olen aina pitänyt Hectorin äänestä ja tulkinnoista. Klassikko hänkin.

Juhlatunnelmissa ovat myös Tuima, Kari, Sooloilija, Halo Efekti ja SusuPetal.

Mainokset

Tämänkertaiseksi sunnuntaiklassikoksi valitsin laulun 1970-luvun loppupuolelta. Näitä sanoja naputtaessani aurinko hohkaa hangella, linnut ovat riehaantuneet ja ilmassa tuoksuu vahvasti kevät, horroksesta heräämisen, kasvun ja toivon vuodenaika. Siihen nähden Hectorin Kadonneet lapset voi olla turhan synkkä biisi, mutta pidän sen ikään kuin mustilla koskettimilla soitetusta äänimaailmasta ja sanoituksesta, joka on puhutellut itseäni alusta asti: nuo juurensa katkoneet, eksyneet, seonneet ja särkyneet evakot, kaikki nuo järjestelmästä pudonneet ja elämän ruletissa viimeisenkin mahdollisuutensa menettäneet ihmiset. Pidän myös sovituksesta; esimerkiksi siitä, miten viulut nousevat esiin luoden samanaikaisesti mielikuvan kauneudesta ja toisaalta mielen hauraudesta. Hieno biisi.

Tänään sunnuntaiklassikoissa suudellaan tulisesti, viihdytään ahertamisen jälkeen Las Palmasin helmassa, valvotaan leiritulen äärellä lehmipojan kanssa, kritisoidaan suomalaista lehdistöä ja kerrataan Billie Jeanin tarina karhean raapivasti. Valintojaan esittelevät muun muassa Tuima, KariSooloilijaHirlii ja Yaelian. Lisää klassikkoja löytyy täältä. Voisiko joku muuten ystävällisesti selittää, miksi listalla näkyy nimeni perässä hymynaama? Minä en ole sitä sinne laittanut.

Lisäys klo 11.00

Nyt on ihan pakko kehua kollegaa. Kotimaisemiin Etelä-Pohjanmaalle palannut Kirsi Haapala kirjoittaa puhuttelevaa tekstiä, innoittavia merkintöjä rikkaasta arjesta ja tärkeistä asioista, isoista ja pienistä tapahtumista. Lukekaa, hyvät ystävät, vanhaa hirsitaloa remontoivan pientilallisen mietteitä blogista, joka on nyttemmin saanut uuden nimen: Hiljentäkää. Kannanotto sekin.