Avainsanaan ‘elokuvat’ liitetyt artikkelit

Lasse Pöysti osaa yllättää. Niin eilenkin, kun hän piti pienen kiitospuheen saatuaan Betoni-Jussin merkittävästä elämäntyöstä suomalaisen elokuvan parissa. Pöysti kiitti kahta järjestäjää, joista toisen hän oli tavannut 1940-luvulla, toisen pari vuosikymmentä myöhemmin. Miten hieno teko — nostaa valokeilaan ammattiryhmä, jota koskaan ei mainita saati palkita missään, mutta jonka panos on korvaamattoman tärkeä jokaisessa elokuvassa, ja myös teatteriesityksessä.

Minulla on ollut ilo saada haastatella Lasse Pöystiä Teatteri-lehteen. Juttu löytyy Taivaannapa-sivustolta. Siinäkin Pöysti muistuttaa, ettei näyttelijä selviydy yksin. Aina tarvitaan juuriharjaa, so. ihmisiä, jotka seuraavat näyttelijän elämää, valintoja ja tekoja sekä kehuvat tai haukkuvat tarpeen mukaan. Tarkemmin ajatellen, sellaisiahan me tarvitsisimme kaikki!

Viimeinen elokuva?

Posted: syyskuu 30, 2009 in Arjen ilot, Rainat
Avainsanat:, , , ,

Mikäli kaikki sujuu suunnitelmien mukaan, astronautti Jeffrey Williams lähtee tänään kohti Kansainvälistä avaruusasemaa. Hän on kertonut valmistautumisestaan ja ajatuksistaan Twitterissä, samoin tekevät astronautit Mike Massimino ja Mark Plansky.

Eilen Jeffrey Williams paljasti katsovansa lehdistötilaisuuden jälkeen leffan. En halua manata katastrofia, mutta jokainen avaruuskapselin laukaisu sisältää suuren riskin. Lähtö voi jäädä Williamsin viimeiseksi. Viestissään hän kertoi katsovansa perinteisen (”tradtional”) elokuvan, ja mitä löytyikään linkin takaa: Vladimir Motylin vuonna 1969 ohjaama Autiomaan valkoinen aurinko.

Jäin miettimään, minkä rainan valitsisin, jos vastassa olisi tilanne, että aavistaisin tai tietäisin sen olevan viimeinen elokuva, jonka näen. Chaplinia? Marxin veljeksiä? Kauhuleffaa en ainakaan, vaikka pidänkin Hitchcockin tuotannosta. Casablanca on aika vahvoilla, samoin Piukat paikat. Disneyn Fantasia? Bambi? Vai pitäisikö valita jotakin uudempaa — Neljät häät ja hautajaiset vai Rakkautta vain? Magnolia? Vai sittenkin klassikko: Seitsemän samuraita. Vaikea kysymys.

Tähän hulluun teeseuraan tahdon mukaan! Voi kunpa maaliskuu tulisi pian, pian, pian! Puhun tietenkin Ihmemaassa seikkailevasta Liisasta ja hänen uusista, oudoista ystävistään, jotka ohjaaja Tim Burton on päättänyt esitellä omintakeisella tyylillään.

En taatusti ole ainoa, joka on langennut Johnny Deppin lumoon, mutta uusi raina ei ole vain yhden charmöörin varassa. Ihmemaassa mellastaa mainio kaarti: muun muassa Alan Rickman, Stephen Fry, Christopher Lee, Helena Bonham Carter, Lindsay Duncan ja Noah Taylor. Fantasian ystäville on tarjolla maistiaisia täällä.

Jatkan viime sunnuntaina valitsemallani linjalla eli pysyttelen vanhojen kotimaisten elokuvien parissa. Mika Waltarin Komisario Palmu -dekkareista tehdyt elokuvasovitukset kuuluvat mielileffoihini. Kuinkahan monta kertaa olenkaan nähnyt ne elämäni aikana?

Ensimmäisessä niistä, Matti Kassilan vuonna 1960 ohjaamassa elokuvassa Komisario Palmun erehdys, on yksi lempikohtauksistani/lauluistani. Palmu-diggarit tietävät jo, mistä puhun: ravintola Kämpiin sijoitetusta kohtauksesta, jossa Leo Jokela tulkitsee täydellisen hurmaavalla tavalla Usko Kempin säveltämän ja sanoittaman foxtrotin Silmät tummat kuin yö. Ja mikä ihaninta, juutuubiin lähetetyssä klipissä on mukana myös laulukohtausta seurannut poliisiherrojen reipas marssi takaisin poliisilaitokselle. Loistava pätkä!

Sunnuntaiklassikkojen parissa ovat myös Hirlii, Kari ja Tuima.

Tänään aamuyöllä olisi voinut ihailla punaista täysikuuta, kiitos täydellisen kuunpimennyksen, mutta tietenkin taivas oli pilvessä. Täysikuu liitetään moniin kauhukokemuksiin ja -tarinoihin, ja täällä <— voit testata oman tietämyksesi fobioiden, kauhukirjallisuuden ja -elokuvien suhteen. Kauhuleffoista kirjoittaa myös Tiina Kaiken teoria -blogissaan. Täysikuun tunnelmaan sopii myös Topin sadan sanan tarina Jäähyväiskirje.