Avainsanaan ‘Elämäni kivet’ liitetyt artikkelit

Ihanaa olla haluttu!

Posted: maaliskuu 20, 2009 in Arjen ilot, Kirjallisuus
Avainsanat:,

Helsingin, Espoon, Kauniaisten ja Vantaan yhteinen HelMet-verkkokirjasto paljastaa, että näyttelijä Heidi Krohnista kirjoittamani elämäkerta Elämäni kivet on päässyt sadan halutuimman tietokirjan listalle (tiedot päivitetään kahden viikon välein). Tarkemmin sanottuna jaamme sijat 73–75 yhdessä Anu Hopian Kemiaa keittiössä -teoksen ja Helena Lindgrenin Hyvän olon ja kauneuden kirjan kanssa.

Sama viesti — Elämäni kivet on haluttu — kantautuu myös Pirkanmaalta, Turun seudulta, Pohjois-Karjalasta ja Oulusta. Esikoiskirjailijana toivon tietenkin, että mahdollisimman moni ostaisi kirjan, mutta samaan hengenvetoon korostan itse olevani kirjastolaitoksen suurkuluttaja, ja siksi korkeat lainaus- ja varausluvut lämmittävät mieltä. Kiitos!

Huh-huh! Olipas päivä. Tarkoitan tietenkin toissa päivää, jolloin Elämäni kivet (Like) julkistettiin virallisesti. Jo aamulla sydän hypähteli uudessa rytmissä, välillä sivujuoksuihin yltyen. Kieltämättä minua jännitti: tuleeko sinne ketään? Onko vieraille kuohujuomaa riittävästi, entä hedelmiä; niitähän Heidi ahmi Brasiliassa mehut suupielistä valuen ollessaan ”eläimellisen onnellinen” sapattivapaallaan. Onkohan piano vireessä? Muistaako Mari maljakot? Saammeko teipattua kuvat ajoissa seinille?

Tilaisuus pidettiin Ylioppilasteatterissa. Syy paikan valintaan löytyy 55 vuoden takaa. Kun Helsingin Kansanteatteri-Työväenteatterin näyttämöllä Ylioppilastalolla pidettiin Ylioppilaiden Kulttuurikilpailut kevättalvella 1954, esityksiä oli seuraamassa joukko Suomen Teatterikoulun oppilaita. Yksi heistä oli Heidi, jonka elokuvatuottaja Veikko Itkonen bongasi ja pyysi uuden Leena-elokuvansa koekuvauksiin. Loppu on historiaa.

Jo ennen h-hetkeä Heidi Krohn sai kertoa urastaan ja elämänsä käännekohdista toimittajille. Katsokaa vaikkapa tämä video, jossa Nelosen uutisten sympaattinen Veera Karhuvaara haastattelee Heidiä tämän lukuisista rooleista. (EDIT: video on nyttemmin poistettu Nelosen sivustolta.) Myös kirjan taittaja Tarja Petrell on taltioinut tunnelmia Elämäni kivet -sivustolle. Aamuinen huoleni oli täysin turha, sillä kellon lähestyessä puolta neljää rappusia pitkin alkoi kavuta vieras toisensa jälkeen: sukulaisia, ystäviä, kollegoita, valokuvaajia.

Kuten pienessä puheessani kerroin, minulla on prioriteetit selvillä: tilaisuuden ja kirjan päätähti on Heidi Krohn, minä olen kirjuri. Kyse ei ole itseni vähättelemisestä, sillä kuten vieraille tähdensin, olen ansiokas kirjuri — huonoja Heidi ei olisi kelpuuttanutkaan ;-).

Kuten hyvissä juhlissa aina, puheet olivat lyhyitä ja vieraat viihtyivät pitkään, mistä olen todella onnellinen. Erityiskiitokset kuuluvat Vieno Kekkoselle, Heidin Teatterikoulun aikaiselle kurssikaverille, joka lauloi julkkareissa kertakaikkisen ihanasti vanhoja ja uusia klassikkoja. Pianon ääressä svengasi myös Tuomas Kaila, Heidin sisarenpoika, joka oli tällä kertaa jättänyt Huba-bändinsä lepäilemään ja esiintyi soolona.

Oi, miten hyvillä mielin poistuin juhlista, ilo suorastaan poksui ihoni alla, mutta onnellinen fiilis ei kestänyt kauan. Jo seuraavana aamuna kylmä todellisuus löi vasten kasvoja, vieläpä kollegan toimesta. Ällistyneenä totesin Heidin päätyneen lööppiin, kun iltapäivälehden toimittaja keskittyi jutussaan yli 20 vuotta sitten päättyneen avoliiton asioihin.

Olisi muuten kiva tietää, kuka oli laatinut totuutta vääristelleen lööppitekstin. Keskuspöydän toimittajat pääsevät aivan liian helpolla, kun he voivat nimettöminä ideoida ja räiskiä miten oksettavia otsikoita tahansa. Mediassa yli 25 vuotta työskennelleenä en voi kuin hämmästellä moista vetoa. Onneksi palautetta on jo tullut myös kirjan kokonaan lukeneilta. Niiden viestien avulla on helppo kohauttaa olkapäitä pinnallisille jutuille ja pahantahtoisille motiiveille.

Lopuksi haluan tässä kiittää julkisesti kaikkia ystäviäni, tuttuja ja tutun tuttuja, jotka ovat kirjaprojektini aikana kannustaneet ja auttaneet minua monin tavoin. Teille kaikille nimiä luettelematta lämmin kiitos. Ihanaa, että olette olemassa!

Tänään on Se Suuri Päivä. Näyttelijä Heidi Krohnista kirjoittamani elämäkerta Elämäni kivet julkistetaan virallisesti. Hih! Tätä päivää on kyllä odotettu, tunnustan sen avoimesti.

Käsillä ovat viimeiset kuumeiset hetket. Kuka teippaa kuvat seinään? Onko Heidi jo kampaajalla? Kenelle Tarja meilasi sen kuvalinkin osoitteen? Mikä video? Onko kukaan nähnyt mun kenkiä? Kuka toi on? Muistiko joku ne maljakot? Hei se piano pitää työntää saliin! Onko rautaportti jo auki? Miten niin lukossa? Kuka tässä putiikissa on avaimen haltija? Housuissas sulla on Ghostbusters! Tietääks kukaan missä Mari on?

Pitäkää peukkuja, se on menoa nyt. Ai niin, täältä <— löytyy vähän tunnelmia Tampereen kirjamessuilta. Elämäni kivet -sivustolle ilmestyy myöhemmin tunnelmia myös tämän päivän julkkareista, kiitos ikioman paparazzimme, jolla on oma blogikin, klik klik.