Avainsanaan ‘country’ liitetyt artikkelit

Soitatan vielä tänään sunnuntaiklassikoissa countrya, mutta ensi viikolla lupaan valita toisen genren. Valintani osui tällä kertaa kymmenisen vuotta sitten perustettuun ohiolaiseen bändiin nimeltä Rascal Flatts. En edes väitä, että bändin tuotanto olisi kauttaaltaan komeaa ja henkeäsalpaavaa, mutta joukkoon mahtuu itseäni sykähdyttäneitä biisejä kuten nämä kaksi juutuubista poimimaani: intensiteetiltään hienosti kasvava balladi Take Me There (video on kuvastoltaan vähän liian teiniromanttinen minun makuuni, mutta nyt esitelläänkin musiikkia — kai) sekä Las Vegasissa kuvattu livetaltiointi Me and My Gang.

Mainokset

Lepis kertoi parin päivän takaisessa kommentissaan, että sunnuntaiklassikkojen teemana olisi tällä kertaa inhokit, mutta ohitan sen omapäisesti, koska olin jo aiemmin tehnyt päätöksen jatkaa country-biisien esittelyä. Olen sitä paitsi varma, että joku kuuntelijoista inhoaa a) tätä biisiä tai b) koko genreä.

Valintani osui tällä kertaa runsas kymmenen vuotta sitten perustettuun bändiin Little Big Town. Viime vuonna LBT julkaisi ”jatko-osan” countryn mestarin Johnny Cashin tunnetuksi tekemään lauluun. Uusi versio Good Lord Willing on sangen raflaava veto, kun sitä vertaa alkuperäiseen, joka löytyy —> täältä. Cashin tulkinnassa on ihanaa svengiä, mutta pidän myös tästä päivitetystä versiosta, jonka uudet sanat heijastavat nykypäivää.

Inhokkejaan ovat tänä sunnuntaina nimenneet muun muassa ItkupilliTuimaKariLepisSooloilija ja Vaiheinen.

Tänä sunnuntaina paljastan salaisen rakkauteni. Olen nimittäin tykästynyt vuosien myötä aina vain vahvemmin countrymusiikkiin. Ja kiitos verkon ja iTunesin olen onnistunut löytämään suuren määrän huikeita laulajia, lauluntekijöitä, bändejä ja biisejä.

Sunnuntaiklassikoksi olen valinnut svengaavan tulokkaan, ”Music Cityssä” eli Nashvillessa työskentelevän avioparin Joey + Rory, jonka listahitiksi noussut laulu Cheater, cheater mallaa sekin otsikkoon.

Tämä päivä kuluu Tampereen Kirjamessuilla Elämäni kivet -kirjan merkeissä, joten en valitettavasti ennätä esitellä muiden sunnuntaiklassikkoja saati kommentoida niitä. Onneksi Lepis kokoaa päivän saldon omalle sivustolleen.

Pitkittynyt flunssa ja sen myötä viivästyneet työt pakottivat viime pyhänä jättämään bloggaamisen ja sunnuntaiklassikoiden parissa kiertämisen väliin, mutta nyt olen palannut musiikkimuisteloiden äärelle. Marraskuun viimeistä päivää tähdittäköön aito legenda, edemennyt yhdysvaltalainen countrylaulaja Johnny Cash.

Olen valinnut hänen uraltaan kaksi laulua. Ensimmäisen niistä, I walk the line, kuulin jo lapsena. Jos muistan oikein, se oli yksi isäni lempikappaleista. Tapio Rautavaara levytti Cashin laulun 1960-luvun alussa. Suomennos, joka sekin on Rautavaaran käsialaa, tunnetaan nimellä Yölinjalla.

Johnny Cash teki mittavan uran, johon mahtui myös ongelmia virkavallan kanssa. Toinen sunnuntaiklassikoihin valitsemani laulu, Hurt, on laulajan tien loppumetreiltä. Trent Reznorin säveltämä biisi julkaistiin ensi kerran vuonna 1994, mutta vasta Cashin tulkinta teki siitä, näin väitän, kuolemattoman.

Vertaansa vailla on myös Juutuubista(kin) löytyvä video, jossa kuuluu elämänkokemus ja näkyy rakkauden voima. Kun Johnny Cash nostaa lasin ja pirskottaa viinin pöydälle, käden vapina tekee eleestä vieläkin vahvemman, enkä voi mitään: pala nousee kurkkuuni.

Myös Mariar (2) on valinnut sunnuntaiklassikoksi Johnny Cashin tulkinnan. Sydämeni hätkähti, kun sukelsin hänen sivustolleen. Hurt koskettaa selvästi syvältä montaa meistä bloggaajista.

Sunnuntaiklassikkojen parissa ovat myös Lepis, Tuima, Sooloilija ja SusuPetal.