Avainsanaan ‘aika’ liitetyt artikkelit

Elämä kuin puun lustot

Posted: tammikuu 31, 2008 in Arjen ilot
Avainsanat:, ,

Elämää kuvataan usein viivana, jonka toisessa päässä on lapsuus, toisessa vanhuus. Mutta elämän voi nähdä myös spiraalin muotoisena, itseään alati toistavana kuviona. Näitä kierroksia kerääntyy elämän aikana monia, kuin puun runkoon lustoja. Spiraali auttaa ymmärtämään, miten meillä on mahdollisuus kohdata toisemme monta kertaa elämämme aikana.

Ajatus ei ole omani, vaan elämästä spiraalin kaltaisena ilmiönä on puhunut suuresti arvostamani näyttelijä-laulaja Eija Ahvo, jonka tapasin taannoin työn merkeissä. Minusta Ahvon esittämässä ajatuksessa on jotakin hyvin lohdullista, koska se antaa mahdollisuuden korjata menneisyydessä tehtyjä virheitä ja tarttua uudelleen johonkin asiaan ja käsitellä sitä nyt paremmin iän tuoman kokemuksen, ehkä rohkeudenkin myötä.

Mainokset

Viisarin heilahdus

Posted: tammikuu 30, 2008 in Arjen ilot
Avainsanat:, ,

Tänään on taas yksi niistä päivistä, jolloin tekstiä on naputettava nopeasti ja tehokkaasti, sivuille vilkuilematta. Pegasoksen suitsissa pitäminen ei kuitenkaan ole pelkästä tahdonvoimasta kiinni. Nytkin, pientä taukoa pitäessäni, huomaan ajatusteni karkaavan omille teilleen ja pelko ajan hupenemisesta jäytää mieltä. Miten säilyttää kiireen keskellä hidas, olennaiseen keskittynyt mielenlaatu? Samasta asiasta on puhunut Mikko Kuustonen, joka eräässä haastattelussa muistutti afrikkalaisesta viisaudesta: viisarin heilahtaessa saamme minuutin sen sijaan, että menetämme sen. Se on minusta hieno ajatus. Ja nyt takaisin töihin!

Lisäys klo 10.45
Kiasman johtaja Berndt Arell on ryhtynyt —> bloggaamaan. Toivottavasti saldo ei jää kertarykäisyn varaan. Ensimmäisestä merkinnästä kun on ehtinyt kulua jo viikko… Linkki löytyi Haihatuksen takapiruilta.

Tiimalasi kääntyy

Posted: joulukuu 17, 2007 in Arjen ilot
Avainsanat:, , , ,

Aina toisinaan herään aamuun, niin kuin tänään, jolloin elämä näyttäytyy häkellyttävän upeana mahdollisuutena, täynnä iloa ja lupauksia. On pimeää, valo vasta matelee esiin horisontin takaa. Maa on kuurasta kalpea, ikkunasta avautuva maisema on kuin liidulla piirretty. Enää viisi vuorokautta, sitten tiimalasi käännetään ja päivät alkavat pidentyä. Miten olenkaan odottanut sitä. Selaan cd-rivistöä ja tiedän tarkalleen, mitä haluan kuulla tänä aamukajon hiljaisena hetkenä: Kate Bushin notkean äänen ja lumoavan Cloudbusting-biisin.

You’re like my yo-yo
That glowed in the dark.
What made it special
Made it dangerous,
So I bury it
And forget.

But every time it rains,
You’re here in my head,
Like the sun coming out —
Ooh, I just know that something good is gonna happen.
And I don’t know when,
But just saying it could even make it happen.