Arkisto kategorialle ‘Tanssi’

Tämän viikon perjantaina (29.4.) vietetään Kansainvälistä tanssin päivää, ja sen kunniaksi lennätän teidät hetkeksi toiselle puolelle palloa, Amerikan mantereelle, missä pari viikkoa sitten saatiin todistaa kahden huippulahjakkuuden ainutlaatuista kohtaamista. Sellisti Yo-Yo Ma ja hip hop -tanssija Lil Buck esittävät katkelman Joutsenlampi-baletista. Kuten The Huffington Post -lehden blogitekstissä sanotaan, aina ei tarvita tutua illuusion luomiseen.

Mainokset

Kävin eilen katsomassa suomalaisen nykytanssin kärkinimiin lukeutuvan Tommi Kitin ja hänen kymmenen vuotta toimineen tanssiryhmänsä Helsingin-jäähyväisnäytössarjan ensimmäisen illan. Esitys on mahdollista nähdä vielä tänään ja huomenna Itä-Helsingin kulttuurikeskus Stoassa.

Olin varautunut kyyneliin, mutta nenäliinoihin ei tarvinnut turvautua, vaikka ilta tarjosikin vahvoja tunteita. Asetelma neljälle tanssijalle sekä Väärä sävellaji osoittivat todeksi tanssija Valtteri Raekallion käsiohjelmaan tallentamat ajatukset: ”Tanssiteoksen rakenne, liikemateriaalin sisäinen logiikka, esiintyjän valinnat ja liikkeen sointi jokaisen tanssijan omassa kehossa ja kokemusmaailmassa luovat Tommi Kitin koreografioiden sisällön. Tanssijan näkökulmasta ehkä kaikkein poikkeuksellisin piirre Tommin työskentelyssä on kuitenkin hänen kykynsä luoda tästä asetelmasta tanssijoille kokemus, jossa jokainen tuntee olevansa arvokas niin yksilönä kuin taiteilijanakin.”

Lumovoimaa yli rajojen

Stoan katsomo oli täynnä, ja yleisön odotukset väreilivät ilmassa. Jokainen tiesi todistavansa historiallista hetkeä, erään aikakauden päättymistä. Salissa istui lukuisia tanssin ammattilaisia. Kuten takanani istuneet totesivat, Tommi Kitti on yksi niistä harvoista suomalaiskoreografeista, jotka saavat liikkeelle sekä baletti- että nykytanssijat.

Helpolla mestari ei katsojia päästänyt, yleisön kosiskelu ei ole koskaan ollut Kitin synti. Hänen koreografioissaan on pitkiä jaksoja, joita ei ole täytetty musiikilla tai ääniefekteillä, vaan tanssijat liikkuvat pelkän intuition ja keskinäisen rytmin tahdissa. Ne ovat intensiivisiä hetkiä, ja oli lumoavaa, miten hiljaa ja keskittyneesti yleisö seurasi tanssijoiden tulkintaa. Liike lavalla jatkui, hidastui ja pysähtyi lähteäkseen uudelleen vauhtiin.

Kitin teosten teemat – yksilön kokemukset ja tunteet, kohtaamisten intohimo ja kipu – suorastaan huokuvat tanssijoista. On kiehtovaa nähdä, miten mestarin liikekieli ja vahva läsnäolo toistuvat taitavissa oppilaissa. Ja silti kaikki tanssijat ovat omintakeisia ja persoonallisia, eivät mitään toistensa tai Kitin klooneja.

Pehmeästi kuin kissa

Illan aikana nähtiin myös Tommi Kitin oma sooloesitys Kaipaava, joka sai aikaan valtavan aplodi- ja huutomyrskyn. Se osoitti kaikille epäileville tuomaille, ettei sunnuntaina (28.11.) 55 vuotta täyttävä tanssija-koreografi ole menettänyt piiruakaan lumovoimastaan saati taidoistaan. (Linkin takaa löytyy Rajaton-yhtyeen kanssa taltioitu live-esitys. Kannattaa katsoa.)

Takanani istunut miestanssija muisteli aikaa, jolloin hän näki ensimmäisen kerran Tommi Kitin tanssivan. Suomen Kansallisbaletti toimi silloin vielä vanhassa oopperatalossa, Aleksanterin teatterissa. ”Hänen hyppytekniikkansa oli omaa luokkaansa. Kun muut kolahtivat lattiaan, Tommi laskeutui pehmeästi ja äänettömästi kuin kissa.”

Miten vauhdikkaasti eilisilta kuluikaan, aivan liian nopeasti. Viimeinen teos oli saanut uuden lopun: mestarin ja oppilaan kättelyn ja ylösnoston, joka symboloi viestin – kokemuksen, elämysten, taidon ja hiljaisen tiedon – siirtymistä tuleville tanssijasukupolville. Eikä yleisö tarvinnut muuta merkkiä – kaikki nousivat saman tien seisomaan. Aplodit, tömistykset ja riemunhuudot kaikuvat yhä korvissani.

Oivallus on työn takana, ei työn edessä.  ~  Tommi Kitti

Pieni sana, suuri merkitys

Posted: huhtikuu 12, 2010 in Tanssi
Avainsanat:,

Voi, miten ilahduin tamperelaisen Tanssiteatteri MD:n bloginpitäjän, koreografi Samuli Roinisen, merkinnästä. Toisin kuin useimmat taideproduktioihin liittyvät blogit, Dancing Moominvalley on jatkanut elämäänsä ensi-illan jälkeen.

Tänään tutkaillaan arvosteluja. Kaikenlaista ne kriitikot kirjoittavatkin. ;) Mutta sulan hattuunsa Roininen ansaitsee viime torstain tekstistään. Siinä hän kiittää tanssiteoksen tekijöitä yhteisestä ponnistuksesta. Millainen lista se onkaan — ja samalla oivallinen muistutus siitä, miten teoksen syntyminen vaatii ison tiimin, jonka jäsenistä valtaosa toimii kulisseissa, kaukana valospoteista. Me katsojat unohdamme sen helposti, kun keskitymme ihailemaan estradilla esiintyviä taiteilijoita.

Kiitos. Niin pieni sana, niin suuri merkitys.

Lisäys klo 17.30

Pyysin Dancing Moominvalley -blogin kommenttilootassa Samulia kertomaan omista ensi-illan jälkeisistä tuntemuksistaan ja aatoksistaan. Hän vastasi saman tien ja kartoitti myös Tanssiteatteri MD:n tulevaisuuden suunnitelmia: tanssivat muumit nähdään pian muun muassa Tikkurilassa. Lukekaapa!

Tampereella avautuu tänään kiehtova maailma, Tanssiva Muumilaakso. Kyseessä on Tanssiteatteri MD:n uusi produktio, Tove Janssonin Näkymätön lapsi ja muita kertomuksia -kirjaan perustuva tanssiteos, joka saa ensi-iltansa tänä iltana.

Esityksen teemat ovat kaikille muumikirjoja lukeneille tuttuja, mutta tekijöiden lähestymistapa on uusi. Samuli Roininen on koreografiaa suunnitellessaan käyttänyt tukena filosofian tohtori Sirke Happosen väitöstutkimusta (Vilijonkka ikkunassa – Tove Janssonin muumiteosten kuva, sana ja liike), jossa tarkastellaan Janssonin tapaa karakterisoida henkilöhahmojensa tyypillistä tapaa liikkua.

Matka ensi-iltaan ei ole ollut helppo, sen paljastaa tekijöiden blogi, mutta teksteistä roiskuu myös tekemisen riemu, löytämisen ilo ja oivalluksista päihtyminen. Ja mitä kirjoittaa koreografi tänään, Hyvin Tärkeänä Päivänä? Hän kiittää ystäviä, hiljaisella äänellä kaupunkikulttuuria tekeviä paikkoja, kuten Tampereen Taidemuseon Muumilaaksoa, jonne Roininen on hakeutunut milloin hiljentymään, milloin tarkkailemaan, milloin etsimään ratkaisuja.

Aion ehdottomasti mahduttaa Tanssivan Muumilaakson kalenteriini, sillä uskon esityksen olevan — Muumimamman sanoin — mörönmoisen ihana! Esitysajat löytyvät —> täältä.

Työt ovat täyttäneet kuluneen viikon päivät niin, etten ole edes ehtinyt bloggailla. Onneksi Twitter pakottaa kiteyttämään sanottavan 140 merkkiin, ja lyhyitä lastuja olen sinkautellut velvollisuuksien välissä. Rehellisyyden nimissä täytyy tunnustaa, että olen aherruksen ohella nauttinut mieltä ja sydäntä ravistelevista taidepläjäyksistä, ja siksi nostan framille nyt kolme esitystä, joiden myötä kannustan väkeä suunnistamaan Helsingin Hakaniemen sillan kupeeseen, Espooseen ja Kouvolaan.

KokoTeatterissa sai runsas viikko sitten ensi-iltansa Helena Kallion, Heikki Kujanpään, Jussi Nikkilän ja Anna Veijalaisen käsikirjoittama Lipusta revitty tähti, musiikkia ja fyysistä ilmaisua taitavasti yhdistelevä teos, joka kuljettaa katsojat lähihistorian pelon, sorron ja sodan vuosiin. Esitys pakottaa katsomaan kriittisin silmin myös nykytodellisuutta: mielipidevankeja on joukossamme tälläkin hetkellä, rajojen molemmin puolin. Valtamedia ei heistä kerro, järjestelmä kieltää väärinkäytökset ja kidutuksen, ja suuri yleisö on kiinnostuneempi shoppailusta ja viihteestä. Jäin ystäväni kanssa pohtimaan — taas kerran –miten itsestään selvänä me suomalaiset pidämmekään vapauttamme.

Espoossa pääsin kulkemaan muistojen valtatietä pitkin, kun Glims & Gloms dance company juhli 10-vuotista taivaltaan. Tanssiteatterin perustajat ja taiteelliset johtajat Simo Heiskanen ja Tuomo Railo olivat rakentaneet oivan juhlaohjelmiston, videotaltiointeja ja live-esityksiä yhdistävän kokonaisuuden, joka palautti mieleen huikeita elämyksiä vuosien takaa. Yksi suosikkiesityksistäni on ehdottomasti Eduard Uspenskin kirjaan perustuva, vuonna 2005 ensi-iltansa saanut Takuumiehet, josta nähtiin monta hilpeätä kohtausta. Olen aina ihaillut tanssijoiden taituruutta — kokeilkaapa itse hallittua akrobatiaa alumiinitikkaiden kanssa!

Lopuksi suuntaan valospotit Kouvolan Teatteriin, jossa estradin valloittaa rohkea ja määrätietoinen Ulrika Wilhelmina, paremmin Minna Canthina tunnettu kirjailija, kauppias ja kohahduttaja vailla vertaa. Ritva Holmbergin kirjoittama, Eero Ojasen säveltämä (laulujen sanat Ilpo Tiihonen) ja Kaija Viinikaisen ohjaama musikaali on raikas, hauska ja herättävä esitys.

Samalla Minna on kirpaiseva muistutus siitä, miten tärkeitä asioita ja epäkohtia Canthin kirjoittamat näytelmät (Työmiehen vaimo, Kovan onnen lapsia, Anna Liisa) nostivat esiin yli sata vuotta sitten — vaan onko mikään muuttunut yhteiskunnassamme? Sama köyhien kyykyttäminen, sama tehtaiden alasajo, sama työttömien hätä jatkuu yhä. Musikaalin tunnelmia voi makustella tässä YouTubeen ladatussa videossa, joka kiteyttää esityksen ydinsanoman: elää — juuri se on ihanaa!

Olemme kaikki eksyneitä maailmassa

Posted: lokakuu 13, 2009 in Media, Tanssi
Avainsanat:, , , ,

Voima Kustannuksen nettilehdessä, FiFissä, on kiinnostava juttu iranilaisesta butotaiteilijasta Mehdi Farajpourista. ”Samaan aikaan kuin baletti pyrkii kauneuteen, buto taistelee sitä harhaluuloa vastaan, jonka mukaan maailma olisi nyt rauhan paikka”, hän sanoo. Johanna Sarjaksen kirjoitus löytyy täältä. Ja kannattaa tsekata samalla FiFin muukin tarjonta.

Liikettä niveliin

Posted: elokuu 6, 2008 in Kulttuurin kentällä, Tanssi

Helsingin kaupunginteatterissa ollaan käynnistämässä mielenkiintoista Silmissäni mennyt -tanssiprojektia, jossa tarjoutuu tanssista innostuneille senioreille paikka — jos ei nyt ihan auringossa, niin ainakin — valospoteissa. Kopioin tähän teatterin tiedottajan meilaaman infon:

Helsingin Kaupunginteatteri toteuttaa syksyllä 2008 helsinkiläisille ikäihmisille suunnatun tanssiaiheisen yleisötyöprojektin Silmissäni mennyt. Projektin keskeisenä työskentelytapana on tanssi ja liike, jonka ohella työskentelyssä käytetään myös musiikkia, kirjoittamista ja draamaa. Projektin suunnittelusta ja toteuttamisesta vastaavat tanssitaiteilija Hanna Brotherus sekä Helsingin Kaupunginteatterin yleisötyövastaava Mirja Neuvonen. Musiikillisesta työskentelystä vastaa säveltäjä Antti Ikonen.

Työskentelyn pohjana on Helsingin Kaupunginteatterin suurella näyttämöllä 3.4.2008 ensi-iltansa saanut Missä kuljimme kerran -näytelmä. Näytelmä pohjautuu Kjell Westön samannimiseen, vuonna 2006 Finlandia-palkinnon saaneeseen romaaniin. Romaanin pohjalta näytelmän on dramatisoinut ja ohjannut Kari Heiskanen. Näytelmän tapahtumat sijoittuvat Helsinkiin vuosina 1905-1938. Näytelmä on erään sukupolven tarina jonka yhtenä teemana on kokemusten, muistojen ja ajan vaikutus ihmiseen.

Projektin lähtökohtana on osallistujien omaelämänkerrallisuus. Aikaisempaa kokemusta tanssin alalta osallistujilta ei tarvitse olla. Silmissäni mennyt -projektin teemana ovat keholliset muistot ja muistojen kehollistaminen. Tavoitteena on löytää jokaisen osallistujan henkilökohtaiset muistot ja mielikuvat lapsuudestaan ja nuoruudestaan. Luottamuksellisessa ilmapiirissä löytyvä rohkeus ilmaista itseään fyysisesti motivoi liikkumiseen sekä sosiaaliseen kanssakäymiseen projektin ulkopuolella. Itsetunnon paraneminen ja yksinäisyyden kokemuksen väheneminen ovat Silmissäni mennyt -projektin keskeisiä päämääriä. Projekti päättyy demonstratiiviseen esitykseen Kaupunginteatterin studio Elsa -näyttämöllä 27.11. ja 28.11.

Projektin aikana kaksi n. 16 seniorin muodostamaa ryhmää kokoontuu 9.9.-25.11. työskentelemään kaksi kertaa viikossa tanssikeskus Footlightin tiloihin osoitteessa Mannerheimintie 6. Ryhmä A kokoontuu tiistaisin ja perjantaisin klo 10-12 ja ryhmä B tiistaisin ja perjantaisin klo 12.30-14.30. Jos projektista kiinnostuneita ilmoittautuu enemmän kuin mukaan voidaan ottaa, valitaan osallistujat haastattelun ja hakemuksen perusteella.

Hanna Brotherus ja Mirja Neuvonen vierailevat elokuussa helsinkiläisissä palvelukeskuksissa seuraavasti pitämässä info-tilaisuuden ja demonstraatiotyöpajan, johon projektista kiinnostuneet seniorit ovat tervetulleita osallistumaan:

ti 12.8. klo 13.00-14.30 Munkkiniemen palvelukeskus
ke 13.8. klo 10.00-11.30 Palvelukeskus Saunabaari
to 14.8. klo 13.00-14.30 Kampin palvelukeskus
pe 15.8. klo 10.00-11.30 Kinaporin palvelukeskus
ti 19.8. klo 12.00-13.30 Kustaankartanon palvelukeskus, K-talon alasali
to 21.8. klo 13.30-15.00 Kontulan palvelukeskus
pe 22.8. klo 10.00-11.30 Riistavuoren palvelukeskus

Lisätietoja projektista antaa yleisötyövastaava Mirja Neuvonen p. 09 3940 455 tai 040 3523969 tai sähköpostilla mirja.neuvonen@hkt.fi