Arkisto kategorialle ‘Silmä lepää’

Katsoin toissa päivänä käynnistyneen Tappajan näköinen mies -televisiosarjan aloitusjakson ja jäin koukkuun. Kiitos siitä lankeaa Samuli Edelmannille, jonka roolityö Sortavalasta Suomeen muuttaneena Viktor Kärppänä vaikutti ensimmäisessä osassa kiinnostavalta ja hyvin mietityltä. Pidin siitä vähäeleisestä tavasta, jolla Edelmann muutti Matti Röngän fiktiivistä dekkarisankaria, inkeriläistä paluumuuttajaa, lihaksi ja vereksi.

Arvostan sitä, ettei näyttelijä lankea liioittelun saati ylinäyttelemisen houkuttelevaan syntiin vaan tekee roolissa vain välttämättömät asiat. Sitä on hyvin rauhoittavaa katsoa. Ja kun nyt tässä minimalismista hehkutan, on pakko mainita lajin kotimainen mestari: Ismo Kallio. Hänen roolityönsä ovat vangitsevia. Mistä tulikin mieleeni – pitää hankkia lippu Kultalampi-esitykseen.

”Hei! Tervetuloa. Olen Humu, ihana kani.” Näin tervehtii Marianna Uutisen taltioima ristiturpa Eläimellisiä kuvia -reitin lähtöruudussa. Olen vaeltanut viime viikkoina Ateneumin taidemuseon, Nykytaiteen museo Kiasman ja Sinebrychoffin taidemuseon teoksista koostetuilla reiteillä aina, kun olen töiden lomassa kaivannut pientä lepotaukoa. Tosin reiteistä yksi, Matkakuumetta, on osoittautunut vaaralliseksi. Näen jo itseni tähystelemässä Rooman nähtävyyksiä samalla tavalla kuin nämä opaskirjaa hartaasti tutkivat matkailijat Eero Järnefeltin piirustuksessa.