Arkisto kategorialle ‘Silmä lepää’

Katsoin toissa päivänä käynnistyneen Tappajan näköinen mies -televisiosarjan aloitusjakson ja jäin koukkuun. Kiitos siitä lankeaa Samuli Edelmannille, jonka roolityö Sortavalasta Suomeen muuttaneena Viktor Kärppänä vaikutti ensimmäisessä osassa kiinnostavalta ja hyvin mietityltä. Pidin siitä vähäeleisestä tavasta, jolla Edelmann muutti Matti Röngän fiktiivistä dekkarisankaria, inkeriläistä paluumuuttajaa, lihaksi ja vereksi.

Arvostan sitä, ettei näyttelijä lankea liioittelun saati ylinäyttelemisen houkuttelevaan syntiin vaan tekee roolissa vain välttämättömät asiat. Sitä on hyvin rauhoittavaa katsoa. Ja kun nyt tässä minimalismista hehkutan, on pakko mainita lajin kotimainen mestari: Ismo Kallio. Hänen roolityönsä ovat vangitsevia. Mistä tulikin mieleeni – pitää hankkia lippu Kultalampi-esitykseen.

Mainokset

”Hei! Tervetuloa. Olen Humu, ihana kani.” Näin tervehtii Marianna Uutisen taltioima ristiturpa Eläimellisiä kuvia -reitin lähtöruudussa. Olen vaeltanut viime viikkoina Ateneumin taidemuseon, Nykytaiteen museo Kiasman ja Sinebrychoffin taidemuseon teoksista koostetuilla reiteillä aina, kun olen töiden lomassa kaivannut pientä lepotaukoa. Tosin reiteistä yksi, Matkakuumetta, on osoittautunut vaaralliseksi. Näen jo itseni tähystelemässä Rooman nähtävyyksiä samalla tavalla kuin nämä opaskirjaa hartaasti tutkivat matkailijat Eero Järnefeltin piirustuksessa.

Totuus löytyy kaurapuurosta

Posted: tammikuu 21, 2010 in Arjen ilot, Silmä lepää
Avainsanat:, ,

Tunnustan avoimesti: nautin nostalgisista asioista. Eilen minua ilahdutti uutinen Raision uudesta markkinointi-ideasta. Tänä keväänä Elovena-kaurahiutaleita voi ostaa peltirasiassa, jonka ulkonäkö noudattaa 1950-luvun pakkausasua. Ehdin jo udella lähikaupastani uusvanhaa pakkausta, mutta toistaiseksi peltipurkit eivät ole ehtineet Porvooseen asti. Ehkä tänään?

Tähän hulluun teeseuraan tahdon mukaan! Voi kunpa maaliskuu tulisi pian, pian, pian! Puhun tietenkin Ihmemaassa seikkailevasta Liisasta ja hänen uusista, oudoista ystävistään, jotka ohjaaja Tim Burton on päättänyt esitellä omintakeisella tyylillään.

En taatusti ole ainoa, joka on langennut Johnny Deppin lumoon, mutta uusi raina ei ole vain yhden charmöörin varassa. Ihmemaassa mellastaa mainio kaarti: muun muassa Alan Rickman, Stephen Fry, Christopher Lee, Helena Bonham Carter, Lindsay Duncan ja Noah Taylor. Fantasian ystäville on tarjolla maistiaisia täällä.

Kävin tänä kesänä Amsterdamissa; kanavien halkomassa kaupungissa, johon ihastuin jo ensimmäisellä kerralla 1980-luvulla. Syy reissuuni oli tosiasiassa pako. Täytin vuosia, mutta juhlien järjestäminen ei tuntunut mielekkäältä ajatukselta. Niinpä päätin olla reippaasti itsekäs, pakkasin mukaan rennot vaatteet, lenkkarit ja aiemmilla reissuilla testatun joviaalin matkakumppanin ja suunnistin yhteen Euroopan mukavimmista paikoista.

”Ei kannata ahnehtia liikaa”, opasti ystäväni herra kirjailija lähdön hetkellä, ja samaa mieltä olin itsekin. Olin etukäteen merkinnyt must do -listaani vain kaksi museota, Amsterdamin Historiallisen Museon ja Rijksmuseon. Jälkimmäinen oli remontissa, mutta turisteja varten oli Philips-siipeen pystytetty The Masterpieces, todellinen crème de la crème -näyttely. Kokemus oli ikimuistoinen, suorastaan hengästyttävä, kun katse poimi taidemaailman mestareiden parhaimpia teoksia yhden toisensa jälkeen. Huh-huh!

Rijksmuseon tunnetuin maalaus lienee eittämättä Rembrandtin vuonna 1642 valmistunut Yövartio, ja kieltämättä se on vaikuttava teos. Valitettavasti netissä olevat kuvat eivät koskaan kykene toistamaan alkuperäisiä värejä yhtä häikäisevällä tavalla. Vuonna 2003 valmistunut elokuva Tyttö ja helmikorvakoru (Girl with a Pearl Earring) nosti maailmanlaajuisesti esiin Johannes Vermeerin teokset, joita niin ikään oli otettu mukaan The Masterpieces -näyttelyyn. Löysin kokoelmista myös uuden ihastuksen, Rembrandtin aikalaisen Jan Steenin, jonka maalaukset ovat häikäiseviä, taiturimaisesti tehtyjä ja täynnä tarinoita. Olisin voinut katsoa ja tutkia niitä tuntikausia. Kannattaa silmäillä linkin takaa löytyvän sivuston aarteita, kuvat avautuvat parilla klikkauksella suht suuriksi.

Lähdin eilen pitkälle kävelyretkelle karkottaakseni yllättävästä vesivahingosta syntyneen harmin ja kiukun, huolenkin. Väkeä oli liikkeellä paljon, siivekkäitä ja nelijalkaisia suorastaan vilisti tutulla reitillä vastaan. Heti alkumetreillä lähimetsikön puussa takoi elantoaan esiin käpytikka, ja ilman halki kiiri satakielen laulu. Sitten vastaan loikki vihreästä vuodenajasta hullaantunut orava, joka keväisessä hurmoksessaan nähtävästi koki pyöräilevän pikkupojan kilpakosijakseen, eikä meinannut väistyä reitiltä. Rantatiellä fasaanit (niitä on täällä paljon) keikaroivat toisilleen ja päästivät ruosteisia rääkäisyjään. Ohitin paikallisen ratsastustallin ja jäin hetkeksi ihailemaan kaviouraa kiertäviä ratsukkoja. Naapuriaitauksessa nuori ori pyrähteli levottomana päästä toiseen ja hirnui välillä lähistön tammoille. Jatkaessani matkaani kirjosieppopariskunta esitti soidinmenojaan ja kiisi luodin lailla vain parin tuuman päästä nenästäni. Jotain nopeusrajoituksia ja lentoreittejä pitäisi ilmatilassakin noudattaa, teki mieleni huutaa niille, mutta turhaahan se olisi ollut. Lenkin loppumetreillä minua saattoi tumman kaunottaren luritus, kottaraisen laulu. Sanomattakin lienee selvää, että kotiovesta astuessani mieleni oli keventynyt, ja reikä keittiön seinässä näytti lähes nykytaiteen luomukselta.

PS. Linkeissä ovat äänessä tekstissä mainitut laulajat: satakieli, fasaani ja kottarainen.

Vierailin viikonloppuna ystäväni luona Klik-klik-maassa. Suunnittelimme yhdessä erään diaesityksen visuaalista ilmiasua, enkä voi kuin ihailla ammattilaisen tarkkaa silmää, reipasta työmoraalia (hommiin ryhdyttiin heti eikä vasta päivällisen jälkeen) ja kykyä työstää riihikuivastakin virkkeestä graafisesti kaunis, oivaltava ja sanoman selkeästi esiin nostava paketti.

Häikäistyin myös ystäväni hyvässä järjestyksessä olleesta, rakkailla esineillä sisustetusta kodista ja etenkin inspiroivasta työhuoneesta, mikä antoi puhtia myös oman työpisteeni kunnostamiselle. Terveisiä myös suikkapäiselle siipalle ja kissoille, ehkä ensi kerralla tapaan myös Arktisen.