Arkisto kategorialle ‘Maailmalla’

Onpahan ollut kesä, tällaista hellettä en osannut hurjimmissa kuvitelmissanikaan ennakoida. Onneksi on pala paratiisia, jossa olen voinut nautiskella sydänsuven ihanuudesta. Tosin tälläkin tarinalla on kääntöpuolensa. Melkoinen savotta, vai mitä? Kuvassa on ystäväperheen kesämökki, jonka korjaaminen ei olekaan mikään pikku-urakka.

Elokuu on nurkan takana, parin päivän päässä, ja on taas aika palata bloggaamisen pariin. Päätin kuitenkin ottaa pienen varaslähdön ja ohjata liikennettä Lentäjien luo. Lentoyhtiö airBalticin järjestämässä kilpailussa touhuaa mukana tuttu nuori mies, kummipoikani hyvä ystävä Jussi, joka kavereineen on selvittänyt tiensä finaaliin ja hamuaa nyt pääpalkintoa, viikon lomailua jossakin mainiossa matkakohteessa.

Kisan juoni on yksinkertainen: joukkueet ovat saaneet tehtäviä, ja tulokset tulee kuvata videolle. Päätösvalta on yleisöllä. Toistaiseksi populaarikulttuuria häikäilemättömästi hyödyntänyt Matkajarrut (Jussin, Nikon ja Teemun tiimi) on pärjännyt komeasti, vaikka oopperan ystävänä olinkin hieman pettynyt trion La Scala -osuuteen. Mutta viimeinen Milanon-video, jossa Darth Vaderin vangiksi joutunut prinsessa on pelastettava hinnalla millä hyvänsä, iski suoraan suoneen. Juu, myönnetään: huumorintajuni on jokseenkin vino. ;)

Nyt odottelen, millaista kuvamateriaalia pojat tuottavat Tbilisissä. Matka viimeiseen kohteeseen on jo alkanut. Vielä ei kannata aloittaa tuuletusta, sillä kolmen tiukan enkelin The Agents tarjoaa taatusti kovan vastuksen.

Lisäys 10.8.

Veni, vidi, vici. Okei, nyt voi tuulettaa täysillä, sillä Matkajarrut vei voiton. Onnea Jussi, Niko ja Teemu! Niin sitä pitää. :)

Mainokset

Joskus pienestä ideasta kasvaa todella suuri saavutus. Olen liikuttuneena seurannut brittiläisen Charlie Simpsonin tempausta. Seitsenvuotias pikkupoika halusi hänkin auttaa Haitin katastrofin uhreja, ja niin syntyi idea sponsoroidusta polkupyöräretkestä paikallisessa puistossa.

Charlien tavoitteena oli kerätä polkemalla 500 puntaa ja lahjoittaa ne Unicefin kautta uhrien auttamiseen. Kun uutinen pojan pyörätempauksesta alkoi kiiriä maailmalla, yhä useampi sukelsi JustGiving-sivustolle ja päätti toimia Charlien sponsorina. Pienistä puroista kasvoi valtava virta. Tällä hetkellä koossa on yli 172,000 puntaa.

Vieläkö joku kehtaa sanoa, ettei pienten ihmisten teoilla ole merkitystä?

Kävin tänä kesänä Amsterdamissa; kanavien halkomassa kaupungissa, johon ihastuin jo ensimmäisellä kerralla 1980-luvulla. Syy reissuuni oli tosiasiassa pako. Täytin vuosia, mutta juhlien järjestäminen ei tuntunut mielekkäältä ajatukselta. Niinpä päätin olla reippaasti itsekäs, pakkasin mukaan rennot vaatteet, lenkkarit ja aiemmilla reissuilla testatun joviaalin matkakumppanin ja suunnistin yhteen Euroopan mukavimmista paikoista.

”Ei kannata ahnehtia liikaa”, opasti ystäväni herra kirjailija lähdön hetkellä, ja samaa mieltä olin itsekin. Olin etukäteen merkinnyt must do -listaani vain kaksi museota, Amsterdamin Historiallisen Museon ja Rijksmuseon. Jälkimmäinen oli remontissa, mutta turisteja varten oli Philips-siipeen pystytetty The Masterpieces, todellinen crème de la crème -näyttely. Kokemus oli ikimuistoinen, suorastaan hengästyttävä, kun katse poimi taidemaailman mestareiden parhaimpia teoksia yhden toisensa jälkeen. Huh-huh!

Rijksmuseon tunnetuin maalaus lienee eittämättä Rembrandtin vuonna 1642 valmistunut Yövartio, ja kieltämättä se on vaikuttava teos. Valitettavasti netissä olevat kuvat eivät koskaan kykene toistamaan alkuperäisiä värejä yhtä häikäisevällä tavalla. Vuonna 2003 valmistunut elokuva Tyttö ja helmikorvakoru (Girl with a Pearl Earring) nosti maailmanlaajuisesti esiin Johannes Vermeerin teokset, joita niin ikään oli otettu mukaan The Masterpieces -näyttelyyn. Löysin kokoelmista myös uuden ihastuksen, Rembrandtin aikalaisen Jan Steenin, jonka maalaukset ovat häikäiseviä, taiturimaisesti tehtyjä ja täynnä tarinoita. Olisin voinut katsoa ja tutkia niitä tuntikausia. Kannattaa silmäillä linkin takaa löytyvän sivuston aarteita, kuvat avautuvat parilla klikkauksella suht suuriksi.

Innokkaana matkailijana haluaisin käydä elämäni aikana kaikilla mantereilla, mutta uutiset tästä uusimmasta ”mantereesta”, Tyynenmeren jättimäisestä muovijäteriutasta, pakottavat miettimään paitsi matkailun myötä syntyviä haittoja myös kulutuskäyttäytymistämme yleensä.

Doug Woodringin johtama, ympäristönsuojelijoista ja tutkijoista koottu Kaisei-ryhmä aikoo purjehtia kesän aikana riutalle. Matkan tarkoituksena on tutkia, miten jätettä voitaisiin poistaa merestä eläimiä vahingoittamatta. Samalla halutaan herättää suuri yleisö tajuamaan ongelman suuruus ja syyt. Toivottavasti Woodringin vetoomus ja kehotus osallistua merten ja rantojen siivoukseen kiirisivät mahdollisimman laajalle. Lisää tietoa Kaisei-projektista ja jatkuvasti kasvavasta kahdeksannesta mantereesta löytyy täältä.

Lisäys klo 15.45

Inhoatko sinäkin riistäjiä? Haluatko edistää sananvapautta? Halajatko kenties julkkikseksi — siinä tapauksessa tiedä, että Erkon putiikilla (lue = Sanoma News) on varallesi suunnitelmia: se aikoo muun muassa hyödyntää haastatteluasi loputtomiin mitä erilaisimpina versioina konsernin omistamissa tiedotusvälineissä (juttujen vapaa muuntelu- ja muuttamisoikeus). Sinulta ei kysytä mitään. Mutta älä huoli: nyt voit erota Erkosta. Se käy tosi helposti —> täällä. <— (linkki via Kaiken teoria. Kiitos, Tiina!)

Päätin osallistua Nelosen Operaatio Maa -kampanjaan ja pystytin itselleni kaksi virtuaalista tuulihyrrää. Lahjoittamani eurot ovat rikkana rokassa, kun Erja ja Martti auttavat Ivovon kylää hankkimaan tuulivoimalan. Saman linkin alta löytyy yhä laajeneva hyrrien tuulipuisto.

Nyt haastan muut bloggaajat sekä tälle sivustolle surffaavat osallistumaan maailmanlaajuisiin ympäristötalkoisiin. Itselleen mieluisimman kohteen voi valita täällä.

Vierailta mailta

Posted: lokakuu 20, 2008 in Blogit, Maailmalla
Avainsanat:,

Silmäilen silloin tällöin blogini kävijätilastoja ja jaksan joka kerta ihmetellä, mistä kaikkialta merkintöjäni käydään lukemassa — tai ainakin vilkuilemassa. Parin viime kuukauden aikana Viides rooli on saanut vieraita mm. Ranskasta, Brasiliasta, Japanista, Bulgariasta, Belgiasta, Tanskasta, Saksasta, Espanjasta ja Intiasta. Eniten vieraiden maiden kävijöitä on tullut Irlannista, Kanadasta (tervehdys, Marja-Leena!), Yhdysvalloista ja Ruotsista. Uusi tuttavuus listalla on Yhdistyneet arabiemiirikunnat.

Tiedän, että osa kävijöistä on blogiini vahingossa osuneita natiiveja, mutta suurin osa on muualle pysyvästi muuttaneita tai väliaikaisesti ulkomaille työkomennuksen saaneita suomalaisia, näin uskon. Tämä tervehdys on teille kaikille: Hello! Haloo! Moro! Diga! Pronto! Hallo! Oho! Olá! Allô! Hallå! Hallo! Ahoj! Halló! привет! Tere!

Näin —> kaukaisia vieraita <— en ole vielä saanut, mutta lienee aiheellista ryhtyä miettimään sopivaa tervehdystä heillekin. Eihän sitä koskaan tiedä, kuka tulee käymään, vanhaa kahvimainosta lainataksesi.

Sininen siipiveikko

Posted: lokakuu 15, 2008 in Arjen ilot, Maailmalla
Avainsanat:, ,

Syksy on saapunut myös New Yorkin osavaltioon. Mutta tunnistaako kukaan, mikä lintu on tässä Judith Polakoffin ottamassa valokuvassa?

Lisäys klo 15.15

Nähtävästi tämän blogin lukijoihin ei kuulu ainoatakaan lintubongaria. Sininen siipiveikko jäänee mysteerioksi.