Arkisto kategorialle ‘Blogit’

Nämä ovat hautajaiset, mutta iloiset sellaiset, sillä yhdestä syntyy kaksi. Tosin hieman viiveellä, vaan se suotakoon anteeksi; olenhan syntyjäni monen polven hämäläinen.

Aion kuopata tämän liki kuusi vuotta pitämäni blogin. Samalla hautaan myös pseudonyymini, Viides rooli -salanimeni. Tai eihän henkilöllisyyteni ole koskaan ollut salaisuus. Mutta siihen aikaan, kun aloitin bloggaamisen, monet nettinatiivit käyttivät nimimerkkejä ja salanimiä. En kuitenkaan koe sitä tarpeelliseksi, ja siksi esittäydyn vastedes sosiaalisen median eri sovelluksissa omalla nimelläni.

Vinkkejä, tarinoita ja hyvää musaa

Toimittajana minua kiukuttaa joidenkin kollegoideni alituinen internetin ilmiöiden kauhistelu ja sosiaalisen median parjaaminen. Minulle verkko on aarreaitta ja runsaudensarvi, jonka äärellä olen tehnyt hienoja löytöjä. Mutta asiat eivät tapahdu verkossakaan itsestään; aina tarvitaan aktiivisia ihmisiä, jotka luovat, tekevät ja jakavat tietoaan.

Heille kohdistan kiitokseni näistä mainioista vuosista. On mahdotonta nimetä kaikkia, mutta haluan nostaa muutaman bloggaajan esiin, jotta muutkin löytäisivät heidän sivustonsa. Tuiman ansiosta olen tutustunut moniin kiinnostaviin kirjoihin (tällä hetkellä ihastelen Sirpa Kähkösen kykyä kuljettaa lukijaansa sodanaikaisessa Suomessa). Tarinoita on tarjonnut myös SusuPetal, jonka nettinovellit lyövät minut toistuvasti ällikällä. Turkulaisen perspektiivin tarjoava Hirlii kuuluu niin ikään kulttuurikentän vinkkaajiin ja on viisailla kirjoituksillaan antanut paljon pohdittavaa. Eikä pidä unohtaa Lepistä, Sunday Classic -idean äitiä, jonka ansiosta olen viettänyt lukemattomat sunnuntaiaamut hyvän musan parissa.

Vaikka nyt kuoppaankin Viides rooli -blogini, en poista sitä verkosta, vaan aiemmat merkintäni ja tekstini ovat yhä luettavissa. Kommentointi on suljettu.

Toivotan kaikille ihanaa, reipasta ja idearikasta syksyä 2011.
Terveisin Eija Mäkinen, entinen Viides rooli.

Mainokset

Kirsi Piha pyysi tänään Lukupiiri-blogissaan vinkkejä suositeltavista kirjoista pitkiä jaksoja ulkomailla viettäneelle 35-vuotiaalle naiselle, joka haluaa perehtyä suomalaiseen kirjallisuuteen. Tavoitteena oli koota kymmenen klassikon (Piha on laittanut sanan lainausmerkkeihin) suosituslista. Helppo nakki, ajattelin aluksi, mutta tehtävä osoittautui yllättävän hankalaksi. Samaa tuntuvat ajatelleen muutkin. Mutta syntyihän se lista lopulta pienen väännön jälkeen. Mukana on Linnaa, Kallasta, Schildtiä, Krohnia… Ehdotukseni löytyy Lukupiirin kommenttilootasta.

Otsikko on varastettu röyhkeästi Otava-konsernin lanseeraamalta kampanjalta, jolla pyritään muistuttamaan, miten nasta ja avartava harrastus lukeminen onkaan. Tekstityöläisenä tuskastelen usein, miten vähän jää aikaa leppoisiin lukuhetkiin – valtaosan lukuajasta kun ahmin työhöni liittyviä teoksia. Avartavaa sekin, tietenkin, mutta miten paljon mukavampaa onkaan lipua Maarit Verrosen matkassa kuin pohtia vaikkapa markkinoinnin kilpailukeinoja.

Työni ansiosta pääsen kuitenkin ajoittain nauttimaan kirjailijoiden puheesta ja ajatuksenjuoksusta. Tänään kuuntelin Leena Parkkista, jonka vinkkaamana merkitsin ostoslistalleni Katja Ketun tulevan romaanin Kätilö. Kirja ilmestyy vasta syyskuussa, mutta hyvää kannattaa odottaa; sen verran lupaavalta teoksesta lainattu katkelma kuulosti.

Samassa tilaisuudessa kohtasin myös Hanna Pudaksen, kotimaisen kirjallisuuden opiskelijan, jonka ansiokkaaseen, lukemisen iloa tiukkuvaan Kirjainten virrassa -blogiin aion sukeltaa seuraavaksi. Seuraa perässä!

Valokuvaaja Timo Suvanto kertoo blogissaan hauskasta mutta haasteellisesta työtehtävästä: hän toimi tiedekeskus Heurekassa Väestöliiton järjestämässä tilaisuudessa potrettivalokuvaajana ja kuvasi & tulosti kahden päivän aikana 300 potrettikuvaa.

Jutun varsinainen pommi sijaitsee kommenttilootassa. Keskustelu kuvien laadusta ja perimmäisestä tarkoituksesta – mukava muisto Heurekasta vai maailmanluokan taideteos – saa lähes surrealistiset mittasuhteet, kun Suvannon kollegat tykittävät mielipiteitään puolesta ja vastaan. Häkellyttävintä on nähdä, miten kuvaajaa lyödään puskista, toisin sanoen osa ammattilaiseksi itseään luonnehtivista valokuvaajista käy anonyymisti Suvannon kimppuun. Virtuaalista kiusaamista tapahtuu siis todistettavasti ”paremmissakin piireissä”. Valitettavasti.

Vinkin Timo Suvannon blogista antoi @linjaaho Twitterissä.

Ennätyspakkaset ovat hytisyttäneet ihmisiä eri puolilla palloa, niin myös Minnesotan osavaltiossa Yhdysvalloissa. Väki on harrastanut kerrospukeutumista parhaansa mukaan, eikä paljasta pintaa ole nähty kuin mainoksissa. Hyperallergic-blogissa on mainio tarina siitä, miten hyinen keli on saanut tuntemattoman graffitintekijän käyttämään spraymaaliaan Tizianin alastoman kaunottaren verhoamiseen. Puritaaniset piirit ovat USA:ssa usein pyrkineet sensuroimaan rivoina pitämiään taideteoksia ja niistä kertovia mainoksia, mutta Minneapolisin taideinstituutin henkilökunnan mukaan tällä kertaa kyse ei ole siitä, vaan säätä koskevasta kommentista. Helmikuun alussa avautuneen näyttelyn julisteeseen lisätty sana Brrr! paljastaa sen. En tiedä, lämmittääkö punainen mekko hiuksiaan sukivaa naista, mutta ideana kommentti on lyömätön.

Anssi Kela on keksinyt mainion idean: Biisiringin, joka toimii verkossa. Ideana on työstää musiikkia porukalla Kelan sävellysaihiosta GarageBand ’11 -ohjelman avulla. Kun kappale aikanaan valmistuu ja julkaistaan, sen tuotto ohjataan kokonaisuudessaan hyväntekeväisyyteen.

Viime vuoden lopulla Kelan blogissaan esittämä avoin kutsu houkutteli runsaasti ringistä innostunutta väkeä, ja muusikkopaikat saatiin nopsaan täytettyä. Homma lähti saman tien käyntiin, ja tähän mennessä osuutensa ovat tehneet Robert Palomäki, Tatu Rytkönen ja Juha Kaunisto. Eilen paljastui, että ringissä soittaa myös eräs baarin nurkasta tuttu Juha Torvinen, joka luonnehtii muusikon hommaa tasapainoiluksi. Sanojensa vakuudeksi hän on lähettänyt Anssin blogiin valokuvan. Vähän silmänruokaa meille naisille. Kai. ;)

Blogilinkit kadoksissa

Posted: tammikuu 20, 2011 in Blogit, Verkko
Avainsanat:,

WordPressin pääkallopaikalla tehdään kaiketi jälleen uudistuksia nykyiseen järjestelmään, koska blogini ohjausnäkymä vaihtelee. Se lienee syynä myös vasempaan sivupalkkiin keräämieni blogilinkkien ajoittaiseen katoamiseen. Merkillistä tämä digitorpparin elämä – ikinä ei tiedä, mitä isäntä keksii seuraavaksi.