Arkisto kategorialle ‘Arjen ilot’

Vietin pari päivää ystäväperheen hellässä huomassa. Heidän kotiinsa menen aina mielelläni. Vierailut ovat lokoisia ja mutkattomia, sillä olemme tunteneet k-a-u-a-n. Tiedän olevani tervetullut; kuin perheenjäsen, vaikka suonissani virtaakin vierasta verta.

Puhuimme päivien aikana paljon tilasta ja tavarasta. Yhteisessä lähi- ja ystäväpiirissämme on monta, jotka ovat vastikään muuttaneet tai remontoineet kotiaan. Itsekin vaihdoin taannoin paikkakuntaa, ja osa kesästä kului loputtomalta tuntuvan pakkaamisen merkeissä. Esineet, mööpelit ja tarvekalut joutuivat tarkkaan syyniin — osan kierrätin, osan myin, osaa puolustin henkeen ja vereen: tästä en luovu! Sama show on nyt käynnissä myös vanhan kummitätini huushollissa.

Montako neliötä ihminen tarvitsee?

Muuttaminen olisi suhteellisen helppoa, jos uusi koti olisi mittasuhteiltaan entisen kaltainen. Ongelmia syntyy, kun uusi koti on tilavuudeltaan pienempi tai huoneiden muoto ja määrä ovat erilaiset. Mielikuvitusta tarvitaan myös silloin, kun kodin vaihtamisen syynä on hynttyiden yhteenlyöminen, jolloin samat neliöt on jaettava toisen/muiden kanssa.

Miten monta neliötä ihminen oikeastaan tarvitsee? Entä pariskunta? Pieni perhe? Iso perhe? En tahdo asua ahtaasti, mutten myöskään viihtyisi ylisuuressa talossa, tällaisessa modernissa linnassa, jota toimittajat luonnehtivat aina sanalla hulppea.

Kotiin ei kannata jämähtää

Sama aihe mietitytti vielä kotimatkallakin, kun nappasin linja-autossa tarjolla olleista lehdistä uusimman Divaanin (nro 1/2011) selailtavakseni. Toimittaja Leena Lukkari oli haastatellut Jyrki Kiiskistä Elämäni kodit -sarjaan. Ja näin puhui kahden lapsen isä, runoilija vaaran rinteellä:

”Kun ihmisillä on hyvä olla toistensa kanssa, voi olla vain eduksi asua tiiviisti. Eikä kotiin kannata jämähtää. Koti on turvasatama, ja elämä on tuolla ulkona. Asumisessa on pitkälti kyse onnellisuuden kuvista ihmisen päässä, eivätkä ne aina ole totta. Joku viisas onkin sanonut, että kiveen on turha rakastua.”

Mainokset

Uudenvuoden taitteessa on tapana antaa lupauksia, joiden pontimena ovat yleensä tehdyt synnit, pienet tai suuret. Pyrkimys parempaan elämään voi johtua myös laiminlyönneistä ja laiskuudesta. Nyt en siis puhu joutilaisuudesta, joka on jalo taito.

Siihen viittasi myös näyttelijä-ohjaaja Kari Väänänen Kirsi Markkasen tekemässä henkilökuvassa, joka nähtiin YLE2:lla toissa iltana (ohjelma esitetään uusintana 11.1. klo 18). ”Mahdollisimman vähällä työllä säädyllinen elämä”, Väänänen kiteytti nykyisen elämänsä tahdin. Tärkeintä on nauttia elämästä, ei tuhlata sitä vimmaiseen rahan tai vallan haalimiseen. ”Siinähän menee koko hyvä show hukkaan.”

Toivioretkiä kirjastoon

Lupausten antamisen sijaan aionkin unelmoida, tehdä ekotekoja ja nauttia esteettisistä herkuista. Siinä minua auttaa kirjasto. Helsingin kaupunginkirjasto on koonnut sivustolleen 52 tapaa käyttää kirjastoa. Koska asun Hämeenlinnassa, aion soveltaa vinkkejä paikalliseen kirjastoon (joka on sivumennen sanoen osoittautunut jo nyt oivaksi aarreaitaksi) ja Verkatehtaan Taidelainaamoon. Pidän mm. Heli Huotalan ja Anne Tammisen teoksista.

Osan ehdotuksista voi toteuttaa verkossa. Seuraa sinäkin Stadin ukon esimerkkiä ja kerro, millaisessa kirjastossa haluaisit viettää aikaasi vuonna 2017. Kirjastokaistalla tutustutaan mm. stadin salaisuuksiin, tavataan Henning Mankell, vieraillaan kulisseissa ja saadaan vastaus Jessikan kysymykseen, asuvatko kirjaston tädit ja sedät kirjastossa. Ja ekotekoihin löytyy kirjastosta kannustusta roppakaupalla.

Lisäys 2.1.2011

Hirlii huomautti kommentissaan, miten Helsingin keskustakirjaston väki on käynyt ottamassa toiminnalleen mallia muualta Suomesta, mm Turusta, jossa on jo olemassa tuo “luova multimediaalinen tapaamispaikka ja kaupunkilaisten olohuone”.

Se on totta, joten reipas hatunnosto Turulle, Euroopan kulttuuripääkaupungille. Lisätietoa ohjelmaa tulvivan vuoden tapahtumista löytyy Turku 2011 -sivustolta. Avajaiset pidetään 15.1.

Olen kuluvan syksyn aikana seurannut Espoon modernin taiteen museon, EMMAn, 100% Silk -näyttelyn oheisprojektia, silkkiäistoukkien kasvatusta. Bombys mori -nimen saanut ”taianomainen kasvatusprojekti”, kuten näyttelyhenkilökunta kokeilua kutsuu, on tällä viikolla innostanut museolaiset tuulettamaan. Syynä on Kaarina, ensimmäinen kokongistaan kuoriutunut silkkiperhonen.

Toukkalan elämästä ja ahkerasta kehräämisestä EMMAn sivustolla blogannut näyttelyassistentti Tiina Penttilä kertoo silkkiperhosen elinkaaresta lumoutuneena etsineensä verkosta perhosiin liittyvää iltalukemista. Näytölle löytyi J.E. Ahon Suomen perhoset paraiden lähteiden mukaan –julkaisu vuodelta 1900. Penttilä sanoo mykistyneensä perhoslajien lukumäärästä ja kirjosta. ”Perhosten peruslajityypit: päiväperhoset, hämärässä viihtyvät kiitäjät ja ”maanläheisemmät” kehrääjät, löytynevät myös ihmistyyppeinä. Alaheimoista, kuten jalkalaahustajista ja riikinkukkokehrääjistä, puhumattakaan”, hän kirjoittaa. :)

Aamu-tv:n Luonto lähellä -katsauksen toimittaja Paul Segersvärd tutustui marraskuun lopulla silkkinäyttelyyn, tapasi museon ”toukkaäidit” ja teki vierailustaan mainion ja paljon kiehtovaa tietoa sisältävän koosteen. 100% Silk -näyttely on avoinna 9.1.2011 asti. Mitä tuhansille toukille sen jälkeen tapahtuu, sen näyttää aika. ”Ehkä alamme tuottaa EMMA-silkkiä”, Tiina Penttilä ehdottaa tv-insertissä. Ei hassumpi idea.

Tunnustan avoimesti: rakastan joulukalentereita! Olen tänäkin vuonna joka aamu hipsinyt vanhan piirongin luo ja avannut sormet syyhyten uuden luukun. Tähänastinen saldo pitää sisällään mm. sukset, harakan, tontun, Joulumuorin luudan, kynttilälyhdyn, vellikellon, Lucia-neidon (13. päivänä, tietenkin!) ja jalkapallon.

Yksi vuoden upeimmista joulukalentereista on eittämättä kajaanilaisen Generaattorin joulukalenteri. Kulttuuriosuuskunta G-voiman väki on jalkautunut kaupunkilaisten pariin yhdessä Harrastajateatterin, Roudan, Kajaanin kaupunginteatterin, Nopean toiminnan joukkojen, Kainuun musiikkiopiston, Kajaanin Musiikin Ystävien sekä lukuisten taiteilijoiden ja yhtyeiden kanssa. Lopputuloksena on sarja hurmaavia ja yllättäviä esityksiä eri puolilla kaupunkia. Tapahtumat ja tempaukset taltioidaan, ja ne esitellään suurelle yleisölle Kainuun Sanomien sivustolla. Sieltä löytyy mm. 7. joulukuuta esitelty materiaaliton lahjaidea: uudenlaisen joulusuukon resepti. Pus!

Vinkkasin edellisessä merkinnässäni Helsingin seudun ympäristöpalveluiden elämyslahjasivustosta. Joululahjan voi myös varsinaisen saajan sijaan antaa koti- tai kehitysmaan vähäosaisille. Kehitysyhteistyön palvelukeskus Kepa on koonnut sivustolleen pitkän listan järjestöistä, puodeista ja verkkokaupoista, joiden kautta voi hankkia eettisiä joululahjoja. Oma suosikkini on Kirkon Ulkomaanapu, jonka kautta olen aiemminkin lennättänyt maailmalle huopia, lääkkeitä, puuntaimia, kanoja ja vuohia. Hyvää joulunodotusta!

Lisäys klo 12.30
Aina valpas Hirlii muistutti vielä yhden tärkeän auttajan, Pelastusarmeijan, Joulupata-keräyksestä.

Lisäys klo 14.30
Kepa ansaitsee kehut ripeästä toiminnasta. Verkkojulkaisujen päätoimittaja Jukka Aronen kiitti sähköpostilla hyvästä huomiosta ja päivitti listan. Nyt on Pelastusarmeijakin mukana menossa. :)

Pakkanen, Puhurin poika, talven poika hyyelmöinen!
Elä kylmä kynsiäni, vaai varpahuisiani
eläkä koske korviani, elä päätäni palele!
Kyll’ on sulla kylmämistä, paljoki palelemista
ilman ihmisen ihotta, emon tuoman ruumihitta:
kylmä soita, kylmä maita, kylmä kylmiä kiviä,
palele vesipajuja, pane haavan pahkuroita,
koivun kuoria kolota, närehiä näykkäele,
elä ihmisen ihoa, karvoja kavon tekemän!

Kalevalan kolmaskymmenes runo kertoo, miten Pohjolan emäntä lähetti Pakkasen, pojan pahantapaisen ja -sukuisen, Pohjolan merelle Lemminkäistä kylmäämään. Näitä säkeitä voisin minäkin Ahti Saarelaisen lailla hokea nyt kävelylenkiltä palattuani. Kovin oli kalseaa ulkosalla, tuuli hyinen ja napakka, vaikka kieltämättä valkoinen maisema, tuttu narina kenkien alla ja lumella kimaltaneet timantit piristivät päätteen ääressä tuntikausia uurastaneen tietotyöläisen mieltä. Äh, mitäs pienistä pakkasista, herra Hallan vihottelusta. Tervetuloa, talvi!

Mikko Kuustonen ja Anssi Kela todistavat, että sähköpostin avulla voi hioa sanoittajan taitojaan. ;) Materiaalina käytetyistä otsikoista voisi päätellä, että maailmassa on kaikki hyvin, kun toimittajien tarmo ja kallis palstatila käytetään tämän tason tapahtumiin.

Sanojen vastapainoksi viikonlopun voi ottaa vastaan myös kuvien voimalla. Norpatti alias Milla Paloniemi hallitsee viivan, ironian ja tosielämästä tarinoinnin. PS. Kyllä osaa, Kiroileva siili sen todistaa.