Arkisto kategorialle ‘Arjen ilot’

Taivaalle jo aamuyöstä kivunnut tulipallo maalaa liekehtivällä valollaan järvenpinnan niin kirkkaaksi, ettei sitä pysty paljain silmin katsomaan. Korjaan aurinkolasien asentoa ja vilkaisen kelloa: on iltapäiväkahvin aika. Lasken Flashin käytöstä kertovan oppaan käsistäni ja huokaisen. Tietotekniikan ihmeellisessä maailmassa tunnetaan pikanäppäimet muttei oikotietä oppimiseen.

Aika on juossut tänä vuonna hämmentävän nopeasti, enkä voi kuin ihmetellä kalenterin julistamaa totuutta. Jo toinen päivä kesäkuuta! Miten toivoisinkaan taikasauvaa, jolla hidastaisin minuuttien tasaista ravia. Siinä voisi olla vaahteraa, feeniksinsulkaa, ehkä yksisarvisen jouhta… No, sadut sikseen. Tänä suvena päivät täyttyvät opiskelusta, multimediasta, teksteistä, dokumenteista, komennoista ja komponenteista. Heinäkuuksi toivon poutaa ja pumpulipilviä, sillä olen jo tehnyt paikkavarauksen Pirkanmaan kauneimman lahden laiturille.

Uuno Kailas kirjoitti runon Hyttynen ja muurahainen (julkaistu vuonna 1933 runokokoelmassa Punajuova, WSOY), joka ilmiselvästi soimaa joutilaisuutta rakastavien elämänasennetta. Tarinan kruunaa hyytävä loppu: kalma koittaa leikkivälle laiskajaakolle. Aion uhkakuvista huolimatta sujahtaa kesällä myös hyttysen nahkoihin, sillä ilman lystiä en tahdo elää. Velvollisuuksia vähennän jo nyt. Suomeksi se tarkoittaa, että Viides rooli -blogi siirtyy telakalle, eikä uusia postauksia ole luvassa pariin kuukauteen. Toivotan kaikille antoisaa, mieltä avartavaa ja rentouttavaa kesää. Leikkikää, ystävät!

Kesäpäivänä, peräti hyvällä miellä,
tapas hyttynen muurahaisen tiellä.

Se hyttynen hyrisi iloista virttä,
ja se muurahainen raahasi hirttä.

– Mihin sellainen hoppu? – Ma rakennan pesää!
– Mitä turhia! Leikkisit. Vielä on kesää!

Ei enempi pieksänyt toinen suuta,
vaan raahasi, raahasi puuta.

Ja hyttynen katseli häntä tovin.
Ovat muutamat – tuumi se – tyhmiä kovin.

Kesän riemuja eivät malta ne maistaa,
vaan puurtavat työssä, kun aurinko paistaa.

Mut toista on minun: en hetkiä tuhlaa,
joka ainoa päivä mä vietän juhlaa.

– – –

Tuli ahmatti syksy ja nieli kesän,
lumin peitteli muurahaisen pesän.

Mut sisällä siell’ oli lämmin olo. –
Oli hyttynen kylmään kuollut, polo.

Twitter-kamuni Kaarne2, eli tietokirjailija ja tekstikäsityöläinen Johanna Viitanen on mykistävän hyvä valokuvaaja, varsinkin kun kohteena ovat hevoset, omat ja kasvatit. Kaikille heppahulluille, ja toki myös muille, on luvassa kosolti silmäniloa ja vauhdikasta menoa Johannan Flickr-sivustolla. Sukella jo!

Kaikki on suhteellista

Posted: huhtikuu 12, 2011 in Arjen ilot
Avainsanat:, ,

”Tosi helpot fyssan kokeet perjantaina. Siihen ei tuu mitään muuta ku avaruus.” Näin totesi Helmi, ystäväni tytär. Sinut on haastettu, Einstein! ;)

Tänään nostan maljan naisille ja luovutan areenan Tuija Välipakalle, tamperelaiselle runoilijalle, joka räiskyy heinäkuun hullua hellettä hyisen talvituulen katveessa Hämeensillalla. Välipakan runo on kokoelmasta Lasimorsian (Gummerus). YLEn Runoraadissa nähty esitys on taltioitu joulukuussa 2002. Runon myötä toivotan kaikille oivallista naistenpäivää!

Ennätyspakkaset ovat hytisyttäneet ihmisiä eri puolilla palloa, niin myös Minnesotan osavaltiossa Yhdysvalloissa. Väki on harrastanut kerrospukeutumista parhaansa mukaan, eikä paljasta pintaa ole nähty kuin mainoksissa. Hyperallergic-blogissa on mainio tarina siitä, miten hyinen keli on saanut tuntemattoman graffitintekijän käyttämään spraymaaliaan Tizianin alastoman kaunottaren verhoamiseen. Puritaaniset piirit ovat USA:ssa usein pyrkineet sensuroimaan rivoina pitämiään taideteoksia ja niistä kertovia mainoksia, mutta Minneapolisin taideinstituutin henkilökunnan mukaan tällä kertaa kyse ei ole siitä, vaan säätä koskevasta kommentista. Helmikuun alussa avautuneen näyttelyn julisteeseen lisätty sana Brrr! paljastaa sen. En tiedä, lämmittääkö punainen mekko hiuksiaan sukivaa naista, mutta ideana kommentti on lyömätön.

Valmista taideteosta kiehtovampaa on seurata sen syntymistä. Mikä vaihtoehtojen määrä tekijöillä onkaan. Eksyksissä oleminen voi joskus olla riemullista, mutta päästäkseen ainutkertaiseen lopputulokseen taiteilijoilta vaaditaan näkemystä ja pätevää navigointitaitoa.

Olen kuluneen alkuvuoden seurannut Anssi Kelan polkaiseman Biisiringin antia. Ideana on työstää musiikkia porukalla Kelan sävellysaihiosta GarageBand ’11 -ohjelman avulla. Tänään verkkoon pärähti uusi versio (vaihe 8), jossa soi aiempien instrumenttien ohella banjo. Myös rumpuraita on päivitetty. Lisäksi Anssi Kela on ottanut kaksoisroolin ja laulaa pokkana niin miehenä kuin naisenakin. Falsettiosuus korvattaneen myöhemmin aidolla naisartistilla. Jäin miettimään — sopisiko dueton toiseksi osapuoleksi Anna Puu? Entä tuleeko kimppabiisistä ensi kesän hitti?

Biisiringin kommenttilootassa julkistettiin äsken myös uusi tehtävä: tuore biisi tarvitsee nimen. Olli P ehti jo ehdottaa aika poppisnimeä: Japanilainen kala. Kuuntele biisi ja esitä oma nimiehdotuksesi Anssi Kelan blogissa.

Päivitys klo 11.10.

Anssi kertoi juuri, että dueton toinen osapuoli on henkilö, joka on Biisiringin hengessä alun perin itse ilmoittautunut mukaan rinkiin. Kyseessä ei ole Anna Puu. Hmm, nyt meni jännittäväksi. Kukahan se on?

Tarja Närhin juontamassa radio-ohjelmassa Levylautakunta soi viime lauantaina häikäisevän hieno stadilaulu, jonka äärelle olen palannut jo useasti. Jore Marjarannan esittämä Niin kaunis on Helsinki nyt on käännös parin vuoden takaisesta ruotsalaisesta hitistä, Peter Jöbackin säveltämästä Stockholm i natt. Suomalaiset sanat on tehnyt Juha Siltanen, ja niiden perusteella sanoittaja rakastaa kotikaupunkiaan yli kaiken. Mahtava biisi, varsinkin tänään, kun suunnistan jälleen kohti pääkaupungin valoja.