Terveisiä Tapiolasta

Posted: huhtikuu 3, 2011 in ♪♫ Sunnuntaiklassikko ♪♫, Musiikki

Jethro Tull taitaa olla minulle kevään airut. Kaksi vuotta sitten tähän samaan aikaan päästin Sunnuntaiklassikoissa irti hullun huilumiehen, Ian Andersonin, jonka tulkinta Bouréesta on väkevä ja vimmainen. Tänään sama bändi valloittaa lavan, vaikka nytkin kyseessä on enemmän tai vähemmän yhden miehen show. Olkaa hyvä, luvassa on kesäisen sateen pisaroimia ruusuja ja unikoita, tanssia ja virkistävää olutta: Songs from the Wood. Livetaltiointi on vuodelta 1977.

Muita elämää suurempia pelimanneja löydät bloggaajien Sunday Classic 2011 -listalta.

kommenttia
  1. susupetal kirjoitti:

    Upeaa eläytymistä ja kasvojen ilmeiden ilakoimista huilumiehellä. Nautittavaa kuunneltavaa ja katsottavaa.

  2. Viides rooli kirjoitti:

    Kyllä, eläytymisestä Ian Anderson saa maksimipisteet! :)

  3. Tommi kirjoitti:

    Erinomaista, persoonallista folkprogemeininkiä, johon olen hurahtanut minäkin. Songs from the Wood -albumi taitaa olla heidän helpoiten lähestyttävimpiä kokonaisuuksiaan. Ja kyllä, huilumies on hullu ennemminkin kuin vain huilu :)

    YUP:n Lauluja metsästä viittaa (ainakin nimellään) tähän. Ja hyvä on sekin.

    • Viides rooli kirjoitti:

      Yksi suurimmista suosikeistani Jethro Tullin taipaleelta on Thick as a Brick, mutta kukaan tuskin jaksaisi kuunnella sunnuntainsa ratoksi yli 40-minuuttista biisiä. ;) Pidän paljon myös A Passion Playn annista, mutta päädyin metsäiseen lauluilotteluun, koska se sopii parhaiten tämänhetkiseen mielialaani.

      Viittauksesi YUP:iin sai miettimään, ketkä muut suomalaiset musiikintekijät ovat mahtaneet osoittaa kunnioitustaan tai ihailuaan biisien voimin Jethro Tullille.

  4. Tommi kirjoitti:

    Thick as a Brick on todella sieltä progeimmasta päästä ja parasta Tullia. Passion Playsta en ole jaksanut innostua. This Was, Ministrel in the Gallery ja Heavy Horses ovat minun suosikkejani. Myös Bursting Out -live on hieno kuin mikä. Kysymykseen suomalaisten tekemistä kunnioituksista en osaa YUP:n lisäksi sanoa ainakaan suoralta kädeltä.

    • Viides rooli kirjoitti:

      Lempparini (Thick as etc.) ovat muovautuneet jo teininä. On jännä, miten vahvasti nuorena koetut musiikilliset kokemukset säilyvät läpi vuosien. Tietenkin olen matkan varrella ihastunut myös kaikenlaiseen tingeltangeliin, mutta ne ovat aika nopeasti tippuneet. Sen sijaan mestarit, kuten Jethro Tull, ovat säilyneet kivipilareiden lailla näihin päiviin asti.

  5. Ari kirjoitti:

    Jetro Tull sekä Ian Andersson oli joskus esiintymässä muutaman kilometrin päässä ruisrokissa aikoinaan. Tämä aika tuttua Anderssonia, Irlantilais vihahteineen soundeissa.

  6. Kari kirjoitti:

    Minulla Aqualung on Jethro Tullin osalta se tärkein juttu. Hyllyssä on joka tapauksessa koko alkupuolen tuotanto.

  7. lepis kirjoitti:

    Joo, kyllä rulettaa! Tämän biisin myötä palasi uskoni Sunnuntai Klassikoihin. Tätä se on!

    • Viides rooli kirjoitti:

      Meinaatko, että Sunday Classic -sarjaan osallistuneet ovat välillä tehneet outoja ja ei-niin-klassisia valintoja? Tunnustan, tunnustan! :D

      Rulettamisesta olen enemmän kuin samaa mieltä: Jethro Tullissa ja varsinkin Ian Andersonissa on sellaista potkua, että kevyemmät artistit alta pois! Ja musiikissa hienosti hallittua kepeyttä ja ilottelua, kuten tässäkin Songs from the Wood -kappaleessa. Kingihän tuo mies on.

  8. Tuima kirjoitti:

    Tää ei pure muhun. Bändin musiikki on kuitnekin sellaista, että tajuan hyvin, miksi toiset ovat niin innostuneita.

  9. Tuima kirjoitti:

    Olen pitänyt Jethro Tullin akustisista ja tietenkin Bach-tulkinnasta Badinerie, ehkä joistain muistakin, mutta jotenkin en saa otetta. Olen kuunnellutkin kovin vähän…

  10. Tuima kirjoitti:

    Ja sinähän pidit Suran eikun Duran Duranista… :

  11. Tuima kirjoitti:

    Ja kuinka moni onkaan rakastunut Duran Duranin tahdissa…