Täysikuun kunniaksi: villit pojat!

Posted: maaliskuu 20, 2011 in ♪♫ Sunnuntaiklassikko ♪♫, Musiikki
Avainsanat:,

Taivaalle kipusi viime yönä ”superkuu”, toisin sanoen täysikuu oli poikkeuksellisen lähellä Maata, minkä vuoksi Kuu näyttäytyi normaalia suurempana ja kirkkaampana. Tunnustan avoimesti olevani kuuhullu, vaikka termi on kuututkija Anne Pöyhösen mukaan jo vanhentunut. Linkin takaa löytyvässä YLE Tampere -toimituksen parin vuoden takaisessa jutussa kerrotaan, miten täysikuu vaikuttaa ihmisiin: putkat täyttyvät ja kätilöillä pitää kiirettä. Luontokin reagoi.

Täysikuu saa luvan toimia myös tämänkertaisen sunnuntaiklassikon (teko)syynä. Brittiläinen Duran Duran julkaisi vuonna 1984 singlen The Wild Boys, jonka tarina pohjautuu alun perin William S. Burroughsin kirjaan. Bändi oli suosionsa huipulla ja jauhoi rahaa kuin Ilmarisen takoma Sampo. Se myös näkyy biisistä tehdyllä videolla, johon ohjaaja Russell Mulcahy vyörytti helvetinkoneita, kyborgeja, ihmissusia ja muuta täysikuutarinoista tuttua väkeä niin, että heikompaa jo hirvittää.

En kuulu Duran Duranin faneihin, mutta villeistä pojista kertovassa biisissä on sellaista potkua, josta pidän. Pinewoodin studioilla tehty video on aikansa lapsi, ladattu täyteen 1980-luvun nousukaudelle tyypillistä isottelua, ja ylipitkäksi venytettynä versiona se syö kappaleen alkuperäistä voimaa. Biisin tenho tuleekin mielestäni huomattavasti paremmin esiin tässä Lontoossa vuonna 2005 taltioidussa konserttiversiossa. Yleisön reaktioista näkee, miten suositusta bändistä on kyse. Duran Duranhan ei ole siirtynyt lopullisesti telakalle, vaikka keikkatauot ovatkin välillä olleet vuosien mittaisia. Sedät jaksaa heilua. :)

Lisää musiikkia? Sitähän piisaa Sunday Classic 2011 -listalla. Tarjolla mm. Piirpaukea, Procol Harumia, The Moody Bluesia. Sukella jo!

Lisäys 24.3.2011
Kappas, sunnuntaiklassikoksi valitsemani pitkän linjan popyhtye saapuu kesäkuussa Suomeen. Pitäisiköhän mennä? ;)

kommenttia
  1. susupetal kirjoitti:

    Duran Duran on yksi niistä monista 80-luvun bändeistä, jotka ovat menneet minulta täysin ohi. Nimen tunnen, mutta tämäkin kappale oli täysin vieras.
    Video oli kyllä hulppea! Livetaltioinnissa oli kyllä enemmän tunnelmaa.

    • Viides rooli kirjoitti:

      Mietinkin, mahdatko tuntea tätä brittipopin poppoota, sillä muistin sinun aiemminkin maininneen 1980-luvun musiikkia koskevasta mustasta aukosta.

      Samaa mieltä: liveversiossa on selvästi enemmän tunnelmaa.

  2. lepis kirjoitti:

    Samat fiilikset DD:stä, mutta tämä biisi kolahti silloin aikoinaan. Hienoa menoa vieläkin.

    Linkityssivu toimii jälleen.

  3. Tuima kirjoitti:

    Suran Suran on ollut tutumpi lehtien palstoilta enkä osaisi nimetä ainuttakaan heidän kappalettaan. Bändin huippuaikoina kuuntelin aivan muuta musiikkia. Tämä on ihan vieras biisi, livetaltiointi on paljon parempi kuin videon.

  4. Tuima kirjoitti:

    joo, ja senhän huomaa, kun en osaa edes nimeä oikein kirjoittaa… :)

    • Viides rooli kirjoitti:

      Repesin :D Aivan ihana typo!

      Discoissa vielä 1980-luvullakin pyörineenä en voinut välttyä Duran Duranilta. Sinne bändin biitti sopi kyllä erittäin hyvin. Kotioloissa valitsin ja valitsen yhä soittimeen toisenlaista musiikkia.

  5. Ari kirjoitti:

    En ole myös ollut koskaan D&D fani jonka musiikista puuttuu se jokin

    • Viides rooli kirjoitti:

      Viitsitkö syventää kommenttiasi, Ari? Mikä Duran Duranin musiikista mielestäsi puuttuu? (Tämä ei ole kettuilua, vaan pyyntöni on vilpitön.)

  6. Kutuharju kirjoitti:

    Jännä juttu tosiaan miksi jokin kolahtaa ja toinen sitten taas ei. Ainoa Duran Duran biisi josta pidin — ja mä kuuntelin 80-luvun musaa ihan sikana (myös ihmisenä ;) — oli Morning after, ei ku Say a Prayer — siinä on jotain surumielisyyttä renkutuksen takana. Tätä villiä poikaa kyllä jorasi villisti, mutta ei kotosalla kuuntelemalla kuunnellut; mullahan pyöri aina nauhat ja siellä oli paljon noloja kipaleita ’Boys of the summer’ jne, mutta en vaan jostain syystä näitä Durreja nauhoitellut. Jännä video! Psykedeelisen scifiä menoa ;)

    • Viides rooli kirjoitti:

      Boys of the Summer _ei_ ole nolo kappale! Olen soittanut sen aiemmin blogissani sunnuntaiklassikkona, sillä Don Henley edustaa parasta valtavirtaa. :)

      Eri asiat kolahtavat eri ihmisiin. Eri asiat myös kolahtavat samaan ihmiseen eri ikäkausina. Kuuntelen nykyään sujuvasti monia sellaisia biisejä, joista en lainkaan tykännyt nuorena. Maailma muuttuu, Eskoseni – ja me sen mukana.

  7. uuvana kirjoitti:

    Muistan että Duran Duran oli silloin aikanaan jonkinlainen puolittain inhokkini, silloin piti diggailla niin toisenlaisia juttuja, usein lähinnä periaattesta (ja pöh :P). Aoin joskus 90luvun lopulla kuunnella uudestaan Duranien vanhoja levyjä ja löysin sieltä paljon hyviä biisejä. Sitäpaitsi syntsamusa oli tuolloin 80-luvun alussa keskimäärin paljon kiinnostavampaa kuin nykyään. Esimerkiksi Gary Numan ja Soft Cell ovat edelleen kuuntelussa aika ajoin paljonkin.

    Harmittaa vähän tämä sumuisen pilvinen ilma, ei näy superkuut.

    • Viides rooli kirjoitti:

      Minullakin oli teininä vaihe, jolloin en voinut kuunnella Abbaa. Mokomakin poppispoppoo! Nykyään en voi kuin ihailla nelikon ammattitaitoa. Miten he osaavatkin?

      Syndikkataitureista minulle on jäänyt parhaiten mieleen Rick Wakeman, jonka The Myths and Legends of King Arthur and the Knights of the Round Table kuului levyhyllyni helmiin. Tämä siis jo 1970-luvulla.

  8. susupetal kirjoitti:

    Huomenta, Hesarista osui silmiin tämä.

    http://www.hs.fi/kulttuuri/artikkeli/David+Lynch+ohjaa+Duran+Duranin+konsertin/1135264795835

    David Lynchillä on oma näkemyksensä, mielenkiintoista, pidän hänen ohjaustöistään.