Naurun, peippojen ja kielen voimaa

Posted: maaliskuu 17, 2011 in Runot, Sanojen mahti
Avainsanat:,

Kävin tiistai-iltana Hämeenlinnan Verkatehtaalla kuuntelemassa runoilija Heli Laaksosta, joka reissaa parhaillaan Suomea eestaas Tervessi Peippometäst! -runopyörtyeensä kanssa. Uskomaton mimmi: hän seisoi lavalla puolitoista tuntia – esityksen liikunnallisesti jännittävin osuus nähtiin alussa, kun hän käveli kulisseista – ja kuljetti kuulijoita miten mieli.

Runoja Heli luki sekä aiemmista julkaisuistaan että pari viikkoa sitten ilmestyneeltä Peippo vei -kokoelmasta. Parasta illassa oli kuitenkin hänen tarinointinsa. Yleisö sai kuulla niin runojen synnystä, rakkaan ja jo nyt edesmenneen mummun opetuksista, Einosta ja Matista (Helin autot, entinen ja nykyinen), matkasalmiakista, peipoista, karhuista, lehmistä kuin kärpässienien tutkijastakin.

Murheet kömpivät sänkyyn kuin marsut

Heli Laaksonen on koulutukseltaan suomen kielen maisteri, joten ”pitkä suami”, kuten hän kirjakieltä kutsuu, on runoilijalla hallussa. Mutta se ei taivu ilmaisemaan sydämelle läheisiä asioita; niistä kertomiseen tarvitaan oma murre.

Kirjoittamista Heli on luonnehtinut eräänlaiseksi tilinteoksi, jonka avulla hän voi vapautua sisälleen kertyneistä murheista, riemuista ja huolista. Päivä, jolloin ajatus kulkee ja runoja syntyy, on juhlapäivien juhlapäivä: vappu, joulu ja kaikki muu! Mutta aina elo ei ole iloa. Kun runoilija menee maate, ”murheet kömpivät sänkyyn kuin marsut, ja niin sitä vain makkaa ja murhettuu”.

Heli Laaksonen pitää verkossa mainiota kiertuepäiväkirjaa. Ylpistyin aikas tavalla, kun luin, että Verkatehtaan yleisö oli tehnyt ennätysmäärän ehdotuksia Helin runotoivomuslasipurkkiin. Se siitä hämäläisestä jahkaamisesta. Kaikki toiveita runoilija ei valitettavasti ehtinyt lukea, koska  ”talon vuakra-aika rupes loppuma”.

Hesarin kriitikko ei täysin innostunut Heli Laaksosen Peippo vei -runokokoelmasta, mutta voin vakuuttaa täydestä sydämestäni, että livenä homma toimii. Lopuksi kopioin raapaisevan runon ko. uutukaisesta (s. 57). Nimeltään se on

Erokirje

Juu,
mul jää peräkärry.
Ota sää toi sika,
siit o sul ilo kaua.
Alakaapis on teil peruni.
Muut kaik myyntti,
en tahro et mikkä meist muistutta
ja muistutta kuitenki.

Jänes o juassu yli pello.
Jälje o juaponknapis.

Lisäys 17.3. klo 13

Heli Laaksonen on peippoineen Radio Yle1:n Kultakuumeessa haastateltavana perjantaina 18.3. klo 15.15.

kommenttia
  1. Tuima kirjoitti:

    Musta on kiva kuunnella Laaksosen runoja hänen itsensä lukemina, murre kuulostaa niin hyvältä. Luettuna se on vaikeaa, kun se ei ole oma murre eikä kielenparsi.

    • Viides rooli kirjoitti:

      Minulla on Laaksosen kirjat, ja tykkään lueskella niitä runon, pari kerrallaan. Mutta olet oikeassa, Helin käyttämä murre (jonka hän kon kertonut sisältävän useamman paikkakunnan murrepiirteitä) on luettuna vaikeammin lähestyttävissä kuin silloin, kun runoilija laskettelee sitä valloittavalla asenteella höystettynä.

      Helin runot muistuttavat sitä kuulua räsymattoa: värikkäiden raitojen välissä kulkevat ne mustat sävyt. Runoja lukiessaan Heli silaa mustat osuudet itseironialla. Taito sekin.