Hullu skotti vai konkreettista runoutta?

Posted: helmikuu 13, 2011 in ♪♫ Sunnuntaiklassikko ♪♫, Musiikki
Avainsanat:, ,

Tänään ilahdutan teitä merkillisellä äänimaailmalla, en niinkään musiikilla. Pink Floydin basisti Roger Waters loihti vuonna 1969 julkaistulle Ummagumma-albumille viisi minuuttia kestävän seikkailun, jolla on yksi pisimmistä, ellei peräti pisin nimi: Several Species of Small Furry Animals Gathered Together in a Cave and Grooving with a Pict.

Nimen mukaan ollaan luolassa, ja porukkaa piisaa. Furry-sana viittaisi jyrsijöihin, mutta minusta on aina kuulostanut siltä, että onkalossa olisi valtava kasa erilaisia hyönteisiä, ikään kuin käynnissä olisi jokin Ugly Bug Ball. Sitten bileisiin pölähtää hullu tai juopunut skotti, anteeksi, selvä pikti, joka julistaa hetken totuuttaan ja sen tehtyään poistuu paikalta.

Roger Waters on Wikipedian mukaan luonnehtinut teostaan konkreettiseksi runoudeksi. Teknisin kikoin toteutettu pätkä on minusta mainio, absurdismia parhaimmillaan. Välillä olen kuulevinani ääniraidalla henkien huminaa ja humanoidien mutinaa. Mitä piktin puhe merkitsee, sitä voi kukin tykönään pohtia.

Aye an’ a bit of mackeral, settler rack and down
Ran it down by the home, and I flew
Well, it slapped me and I flopped it down in the shade
And I cried, cried, cried
The tear had fallen down he had taken, never back to raise
And then cried Mary, an’ took out wi’ your Claymore
Right outta a’ pocket, i ran down, down by the mountain side
Battlin’ the fiery horde that was falling around the feet
”Never!,” he cried. ”Never shall ye get me alive
Ye rotten hound of the burnie crew!”
Well I snatched fer the blade an’ a Claymore cut and thrust
And I fell down before him round his feet
Aye! A roar he cried!
Frae the bottom of ’is heart
That I would nay fall but as dead
Dead as I can by y’ feet, d’ya ken?

…And the wind cried back

Perinteisempiä (tai ehkä vielä oudompia) klassikkoja voi kuunnella bloggaajien Sunday Classic 2011 -listalta.

kommenttia
  1. Tuima kirjoitti:

    Kovin rytmikästä on luolan äänimaailma. Kiinostava ja hauska valinta sunnuntaiklassikoksi. Hyvä kun laitoit runon esiin, lausunnasta ei tekstiä olisi juurikaan ymmärtänyt. Mutta olipa kiva aksentti :).

    • Viides rooli kirjoitti:

      Juu, rytmikästä ja svengaavaa menoa.

      Watersin tekemä ääniraita on aina vedonnut huumorintajuuni, se on minusta hauska. Mitä piktin puheeseen tulee, en ole varma, ymmärränkö sitä lopullisesti koskaan, oli tukena sanoja tai ei. :)

  2. Ari kirjoitti:

    Ajattelin ensin että nyt ne kaiuttimet hajosivat, sitten oltiinkin viidakossa.

    Olipahan esitys, Wau! Tätä pitää sulatella hetken!

  3. Tuima kirjoitti:

    Kiitos, linkki olikin jäänyt huomaamatta.

  4. Hirlii kirjoitti:

    Kaiuttimista tulee huone täyteen merkillistä äänimaailmaa, ja kissa se vain lojuu auringonläikässä toisessa huoneessa, eikä anna nyt minkään häiritä itseään. Ei siis vaikutusta.

    Tämä oli merkillinen luolakokemus, ja sai ajattelemaan sitäkin että musa, toisiaankin, se on ehkä vanhin itseilmaisun muoto. Ehkä. Menenpä luolaan vielä kerran ;)

    • Viides rooli kirjoitti:

      No nythän on sunnuntai, lepopäivä, ja kissasi on varmaankin päättänyt siirtää kaikki energiaa vaativat tehtävät tuonnemmaksi.

      Musiikki ja tanssi ovat ihmisen vanhimmat ilmaisumuodot, näin olen antanut itselleni kertoa. Onko Watersin luoma äänimaailma luolamiehen musiikkia, sitä en tiedä. ;)

  5. Ari kirjoitti:

    Ihme kun en muistanut tuota biisiä Ummagumma albumilta vaikka olen sitä kuunnellut, joten se piti kaivaa esiin ja sieltähän paljastui hieno The Narrow Way part I – III

    • Viides rooli kirjoitti:

      Juu, on siellä sekin, mutta päätin tänä sunnuntaina päästää kuulijat edelliskertoja helpommalla ja siksi valitsin vain yhden lyhyehkön ja mielestäni hauskan ”biisin”. :)

  6. yaelian kirjoitti:

    Enpäs tiennytkään,että Pink Floydeillä oli tällainen animaalinen teos! Koirani kuunteli tätä korvat höröllään ;D

    • Viides rooli kirjoitti:

      Olisipa ollut hauskaa nähdä koirasi reaktiot. :) Sinun kannattaa etsiä Ummagumma käsiisi – kuten Ari aiemmassa kommentissaan huomauttaa, levyltä löytyy myös todella hieno David Gilmourin säveltämä kolmiosainen teos.

  7. Tommi kirjoitti:

    Tämä on gumman hauska. Ummagummalta tulee kuitenkin soitettua albumin studio-osaa (jossa tämä ”laulu” on) enemmän livepuolta. ”Careful with that Axe Eugene” painaa mielestäni tällaisen efektipotpurin unholaan. Vaikka tällä on minulle vain kuriositeettiarvoa, niin gummanlaista kokeilua tämä toki on.

    • Viides rooli kirjoitti:

      Olet oikeassa, kuriositeettihan tämä on. Mutta luolan äänet ja vahva vaikutelma kummallista puhetta pitävästä miehestä ovat jääneet mieleeni. Tämänkin ääniraidan kuulin ensimmäisen kerran joskus teininä.