Taideteos – elämän ja muodon kiteytymä

Posted: tammikuu 19, 2011 in Kirjallisuus, Kulttuurin kentällä
Avainsanat:,

Nyt vallitsee ulkona jo melkein pimeys, mutta pohjoismainen, epäröivä pimeys. Lumisade on lakannut, ja maastakin sulaa lumi kohta pois. Joku yksinäinen kulkija oikaisee puiston poikki. Ja minä ajattelen:

Näkyvä taideteos — sen elinaika, sen arvo — onkin ensi sijassa riippuvainen siitä, mikä taiteilija on syvimmältään, juuri siitä, mikä ei näy. Otetta kaihtava hänessä määrää näkyvän muodon, toisin ei voi olla. Tähän kynnykseen kompastuvat kaikki teoreettiset pohdiskelut, kaatuu ulkonaisten ehtojen logiikka. Olemme astuneet taideteoksen taakse kaikkein salaperäisimmille alueille. Sama salaisuus kohtaa meitä jokaisessa pienessä silmussa: sisäinen kasvuvoima, sisäinen elämä.

Ja taideteos — mitä muuta se on kuin synteesi, elämän ja muodon kiteytymä? Jos se jää pelkäksi muodoksi, jos se on pelkkää pintaa, väriä, rytmiä, tasapainoa, silloinhan se on kadottanut yhden ulottuvuuksistaan: elämän. Jos taas muotoon — kulloiseenkin raaka-aineeseen — suhtaudutaan huolimattomasti, syntyy hölynpölyä, joka on vailla ääntä ja vailla merkitystä.

Tito Colliander
Ihmisen ääni, WSOY 1985 (s. 164)

Kommentointi on suljettu.