Vuosisadan runoilijan varhaistuotantoa

Posted: tammikuu 16, 2011 in ♪♫ Sunnuntaiklassikko ♪♫, Musiikki
Avainsanat:, , , ,

Joskus 1970-luvun alussa veljeni toi koulusta tullessaan mukanaan pienen rypistetyn paperin, jonka sisällölle hän naureskeli toistuvasti. Lappusta oli kierrätetty salaa luokassa, ja kuvat nähtyäni ymmärsin miksi. Opettajista piirretyt karikatyyrit seikkailivat paperilla kuin sarjakuvassa, mutta tapahtumat ja tekstit olivat huomattavasti ronskimpia kuin yhdessäkään näkemässäni sarjakuvalehdessä.

Taitavat piirrokset oli tehnyt luokkatoveri Juho Juntunen, jonka kädenjäljen opin myöhemmin tuntemaan paremmin Soundi-lehdestä. Hänen ansiotaan oli myös se, että veljeni kantoi kotiin heti tuoreeltaan marraskuussa 1973 ilmestyneen Juice Leskinen & Coitus Int -levyn.

Tähtäimessä sisko, sotilaspoika ja Jeesus

Ensivaikutelmani kotimaisen rockin mestarin debyyttialbumista oli silkka ällistys; olinhan pikkutyttö, jolle popmusiikin ovet olivat juuri avautuneet iki-ihanan glamrokkarin Marc Bolanin avustuksella. Mutta ei kestänyt kauan, kun jo osasin ulkoa Jeesus pelastaa -laulun sanat ja rallattelin sitä iloisesti Pyynikin maisemissa.

Kun etsin Juice Leskisen tuotantoa verkosta, tein erikoisen löydön. Joku ystävällinen höhlä alias hoehlae on ladannut YouTubeen vuonna 1972 tehdyn demonauhan, jolla Juice Leskinen, Mikko Alatalo ja Harri Rinne ystävineen esittävät biisejään. Sama taho on ladannut samalta aikakaudelta myös Myyrmäessä äänitetyn livekeikan. Harvinaista kamaa, vaikka nauhoituksen saati keikan taso ei niin ihmeellistä olekaan.

Demonauhalta valitsin myös toisen laulun, joka nivoo Sunday Classic -valintani kahden edellisen sunnuntain antiin. Näin soi Juicen Kitaramies, jonka sanoituksessa voi jo kuulla tulevien hittien aineksia.

Ja jonakin aamuna ennen sarastusta

Vaikka sainkin tilaisuuden tutustua Juicen tuotantoon sen alkumetreillä, minusta ei tullut heti fania, vaan pysyttelin vielä pitkään ulkomaisten tähtien lumopiirissä. Mutta myöhemmin, kun itsekin istuskelin Tampereen yliopiston alakuppilassa, seurasin hänen uraansa tiiviisti.

Alkutaipaleen biisien vastapainoksi soitan Juicen myöhemmästä tuotannosta kaksi kappaletta, joihin olen tykästynyt sitä vahvemmin, mitä enemmän olen niitä kuunnellut. Ensimmäinen on vuodelta 1985, ensin singlenä, sitten Pyromaani palaa rikospaikalle -albumilla julkaistu Musta aurinko nousee. Videon alussa Juice paljastaa Vuoden runoilija -palkinnon luovutustilaisuudessa tavoitteensa tulla vuosisadan runoilijaksi.

Viimeiseksi olen valinnut edellisbiisin sukulaiskappaleen, neljä vuotta aiemmin julkaistun Myrkytyksen oireet. Wikipedia kertoo Juicen nimenneen sävellyksensä innoittajiksi brasilialaisen Antonio Carlos Jabimin säveltämän Adieu Tristesse sekä Queenin ’39. Sanoitus on ehtaa Juicea ja aihe aina vain ajankohtaisempi. Valitettavasti.

Lisää musiikkia! Sitä löydät Lepiksen sivuston Sunday Classic 2011 -listalta.

kommenttia
  1. halo e kirjoitti:

    Olen niin vanha että olen seurannut Juicen julkista uraa alusta asti. Muistan vieläkin elävästi päivän vuonna 1974 kun kaverini isoveli oli ostanut Per Vers, runoilija -albumin ja kuuntelimme sitä kaverini kanssa biljardia pelaten erään koulun kerhotilassa kahdestaan.

    Kuten usein käy artistin uran alku jää parhaiten aikalaisten mieleen, niin minullakin.

    • Viides rooli kirjoitti:

      Olemme muistaakseni samanikäisiä, Halo Efekti. Toisin sanoen niin vanhoja, että muistelemme jo mielellämme menneitä. Nuorena sitä pohti vain tulevaisuutta. ;)

  2. Ari kirjoitti:

    Juicehan on tärkeä osa suomalaista musiikkihistoriaa ja tämä yksi hienosista biiseistä

  3. Hirlii kirjoitti:

    Juice on kyllä musiikkimuistissani lujasti.

    Per Vers taisi minullekin olla se eka kosketus ja telkkarista olin nähnyt hänen esiintymistään, tarkalleen en muista. Luokkakaverillani oli tuo Perv Vers ja myöhemmin muitakin, ja ensin alkuun en niin kauheasti lämmennyt, mutta eihän siihen sitten pitkä aika mennyt kun jo hoilailtiin hänen biisejään, ja myöhemminkin on tullut useasti porukkalaulettua niitä, – monessa eri yhteydessä. Seiskytluvun parhaimmat kokemukseni liittyvät juuri tuohon kimpassa laulamiseen ja soittelemiseen ja Juice tavallaan edustaa sitäkin: saa laulaa yhdessä. Opiskeluaikoinakin, kahdekasankymmentäluvulla, pubeissa oli lauluiltoja, porukalla laulettiin toista pöydällistä ihmisiä ”suohon”. Monta Juicen biisiä on tullut laulettua niinkin.

    Ja hänen laululyriikkansa on vertaansa vailla, hyvä valinta viidesrooli.

    • Viides rooli kirjoitti:

      Aivan oikein, Hirlii! Juicen lauluja hoilattiin usein porukalla. Ennen kuin aloitin opinnot Tampereen yliopistossa, opiskelin vuoden Laajasalon Opistossa Helsingissä. Niiltä ajoilta on muist(o)issa montakin yhteislauluiltaa, jolloin annoin ääneni raikua muiden opiskelukavereideni kanssa Bottalla. Ja totta, muita pöydällisiä pyrittiin laulamaan ”suohon”. Heh, kaikenlaisia väinämöisiä sitä ollaankin kuviteltu olevamme. ;)

  4. susupetal kirjoitti:

    Minäkin olen istunut alakuppilassa! Ja Tillikassa tietenkin.

    Näin Juicen eka kerran livenä tammikuussa 1975 (tsekkasin vanhasta valokuvasta, niin hyvää muistia ei ole muuten). Juice oli pitkätukkainen, laiha ja hänellä oli karvaton rinta, kun hän vetäisi paitansa auki kesken jonkun laulun.

    Musta aurinko nousee on kauneudessaan hyytävä. Hyvin tärkeä kappale minulle Juicen tuotannosta, samaten tuo Myrkytyksen oireet.

    Juicen ekat vinyylit ovat tuolla hyllyssä -kalliita aarteita, huonossa kunnossa osa, sillä niitä on kuunneltu hyvän humalan siivittämänä.

    Juice teemasunnuntain voisi hyvin pitää, miehellä on niin monta klassikkoa, pitäisi varmaan vihjata Lepikselle.

    Kaunein ja rujoin laulu Juicelta on mielestäni 3.3o, sen yksinkertaista suloutta en lakkaa hämmästyttämästä minua. Upea.

    • Viides rooli kirjoitti:

      Kiitos lisäbiisistä, SusuPetal. Ja hauska kuulla, että sinäkin olet kuluttanut alakuppilan penkkejä. :)

      Vanhat älppärit olivat herkästi vioittuvaa tavaraa. Miten monta raivonkyyneltä olenkaan elämässäni vierittänyt varomattoman neulankäsittelyn vuoksi. Voin hyvin kuvitella levyjesi kunnon, jos ja kun niitä on soitettu monen promillen voimalla. :(

      Toivotaan, että Lepis lämpenee Juice-klassikkokierrokselle.

  5. lepis kirjoitti:

    Marilyn jäi tuolta 70-luvun alkupuolelta ehkä parhaiten mieleen ja muutama muu. Kova juttu se silloin oli ja muistan hoilanneeni Juicea tuolloin todella paljon. Ainolan tanssilavallakin kävin Juicea katsomassa, rippikoulun jälkeen pääsi. Oi niitä aikoja.

    • Viides rooli kirjoitti:

      Marilyn oli megahitti, sitä soitettiin radiossakin tosi paljon. Tykkäsin kovasti myös Napoleonin moposta. Itse asiassa niitä biisejä, joista pidän, on aikas monta… :)

  6. Tuima kirjoitti:

    Juice oli loistava riiminikkari. Pidän paljon joistakin hänen lauluistaan ja kyllähän Juice kuuluu näihin sinivalkoisiin ääniin, niihin, jotka ovat osa suomalaista kulttuuria. Musta aurinko nousee on näistä paras, Kitaramiehessä olisi ollut kaikki hitin ainekset.

    • Viides rooli kirjoitti:

      Juicen biisien voima piili nimenomaan sanoituksissa. Miten kauniisti hän käyttikään suomea — ja toisinaan teksti soljui todella yllättävästi. Runoilija, kyllä.

  7. timbut kirjoitti:

    Pohjoista musiikillista ja poesianeroutta tuutin täydeltä. Vaikkei Dee aikoinaan ollutkaan mikään Juice-fani, kypsyi arvostus vuosien vieriessä. Vieläkään ihan kaikki biisit eivät nielemättä mene, mutta onhan jäpä silti lajissaan ylittämätön.