Elä päätäni palele, Puhurin poika!

Posted: marraskuu 29, 2010 in Arjen ilot, Kirjallisuus
Avainsanat:,

Pakkanen, Puhurin poika, talven poika hyyelmöinen!
Elä kylmä kynsiäni, vaai varpahuisiani
eläkä koske korviani, elä päätäni palele!
Kyll’ on sulla kylmämistä, paljoki palelemista
ilman ihmisen ihotta, emon tuoman ruumihitta:
kylmä soita, kylmä maita, kylmä kylmiä kiviä,
palele vesipajuja, pane haavan pahkuroita,
koivun kuoria kolota, närehiä näykkäele,
elä ihmisen ihoa, karvoja kavon tekemän!

Kalevalan kolmaskymmenes runo kertoo, miten Pohjolan emäntä lähetti Pakkasen, pojan pahantapaisen ja -sukuisen, Pohjolan merelle Lemminkäistä kylmäämään. Näitä säkeitä voisin minäkin Ahti Saarelaisen lailla hokea nyt kävelylenkiltä palattuani. Kovin oli kalseaa ulkosalla, tuuli hyinen ja napakka, vaikka kieltämättä valkoinen maisema, tuttu narina kenkien alla ja lumella kimaltaneet timantit piristivät päätteen ääressä tuntikausia uurastaneen tietotyöläisen mieltä. Äh, mitäs pienistä pakkasista, herra Hallan vihottelusta. Tervetuloa, talvi!

kommenttia
  1. lepis kirjoitti:

    Ja meikäläisen pitäisi palata matkalta kotiin… En taida… Käännyn takaisin Tuvaluun! ;D
    Rakastan noita värssyjä!

    • Viides rooli kirjoitti:

      Tule kotiin vain, kyllä sinä nämä pakkaset kestät! ;)

      Pakko myöntää, että menneiden aikojen runonlaulajat hallitsivat hommansa. Hienosti soi suomen kieli tarinoiden taitajilla. Ja miten he osasivatkaan varioida kerrontaansa, sama viesti kymmenin eri tavoin ja synonyymein!