Pieni päivitys vanhaan rakkauslauluun

Posted: marraskuu 21, 2010 in ♪♫ Sunnuntaiklassikko ♪♫, Musiikki
Avainsanat:, ,

Olen usein miettinyt, miten artistit jaksavat esittää yleisön rakastamia suosikkibiisejään vuodesta toiseen. Eikö niihin ladattu merkitys kuihdu toistojen myötä olemattomiin? Entä kun laulun sytykkeenä on toiminut oikea ihminen? Häipyykö hänen lumonsa ajan saatossa, vai kasvaako jostakin kohtaamisesta laulun ansiosta elämää suurempi legenda?

Tätä problematiikkaa edustaa myös tämänkertainen Sunday Classic -sarjan valintani, Joan Baezin heinäkuussa 1975 julkaisema Diamonds and Rust. Linkin takaa avautuva video lienee nauhoitettu kymmenisen vuotta sitten, sillä Baez muistelee ostaneensa kalvosinnapit entiselle rakastetulleen 30 vuotta sitten. Uusimmissa taltioinneissa hän on jälleen kasvattanut lukua kymmenellä. :)

Valitsemani versio sisältää myös toisen muutoksen, joka kuultiin ensimmäisen kerran vuonna 1995 tehdyllä Ring Them Bells -livealbumilla, jolla Baez tulkitsee laulun yhdessä Mary Chapin Carpenterin kanssa. Viimeisen säkeen ”ilmoitus” paljastaa, etteivät muistot kulkurista ja epämääräisten puheiden mestarista enää satuta, vaan laulaja luotaa menneisyyttä huvittuneesti. Suurista tunteista on tullut kelpo tarina, jota voi kivuitta esittää yleisölle ympäri maailman. Wikipedia taustoittaa hienosti laulun syntyhistoriaa sekä Joan Baezin ja Bob Dylanin siitä käymiä keskusteluja.

Lisää mainiota musiikkia lepopäivän ratoksi löytyy bloggaajien sunnuntaiklassikkolistalta. Tarjolla mm. afrokuubalaisia rytmejä ja kunnon kantrimeininkiä.

kommenttia
  1. susupetal kirjoitti:

    Nuoresta Joan Baezista en niin innostunut, kuulaat naisäänet eivät jotenkin iske, mutta iän karttuessa Baezin ääneen on tullu hieman rosoa ja rahinaa, joka vetoaa enemmän.

    Olisi kyllä jotenkin rankkaa laulaa vuodesta toiseen samoja hittejään, kaipa ne menettävät merkityksensä, ovat vain lauluja toisten joukossa, joskus kyllästyttäviä, joskus ei.

    • Viides rooli kirjoitti:

      Samaa mieltä, SusuPetal: Joan Baezin ääni on muuttunut täyteläisemmäksi, ja siinä on nykyään myös iän tuomaa rosoisuutta. Hieno tulkitsija hän on, ja annan plussaa myös siitä, miten hän on uskaltanut olla tyylilleen uskollinen kaikki nämä vuodet.

  2. timbut kirjoitti:

    Hei
    soitettu tätä aavikollakin. Baezin paras oma biisi. Juttukin tuttu. Baez osasi heitellä suhteestaan Dylaniin jo nuorempana. Ei nyt löydetty omista faileista, mutta tubesta löytyy:

    Raporttia suuresta rakkaudesta ja joulupukista:
    http://www.psychologytoday.com/blog/addiction-in-society/200910/the-great-baez-dylan-love-affair
    Jos Dee sais’ tehdä oman pop/rock/folk/soul/jazz naisartisti-topviiden: Billie, Aretha, Joan, Ella, Eva.
    Diamonds are forever & a gir’s best friend. Dee tarkistaa korurasian, auts pelkkiä lasinpalasia.
    Kiitokset Baezista!

    • Viides rooli kirjoitti:

      En ajatellut kertovani ”uutista”; nämä tarinat jokainen meistä löytää verkosta. Ja ennen internetin kultakautta niitä on toki kierrätetty lukuisat kerrat perinteisessä mediassa.

      Tarkoitukseni ei ole briljeerata tiedoillani, vaan soittaa musiikkia, joka on syystä tai toisesta tehnyt minuun vaikutuksen. Niin olen ymmärtänyt Lepiksen Sunday Classic -sarjan perimmäisen tarkoituksen. Tiedän, että pyrkimyksenä on soittaa klassikoiksi luonnehdittavia kappaleita, mutta siitä kriteeristä tunnustan lipsuneeni monta kertaa. Tai ennemminkin olen venytellyt rajoja. Niin tai näin, olen silloinkin yrittänyt perustella valintani.

      Valmius ottaa timantit vastaan oli mielestäni hauska veto Baezilta.

  3. Yaelian kirjoitti:

    Pidin Baezista nuorempana ja pidän nyt vanhempana enemmän,samalla kun hänen ääneensä on tullut enemmän kypsyyttä.Kaunista,ah! Tämä on kyllä niin hieno kappale!

  4. Tuima kirjoitti:

    Aina yhtä hyvä biisi.

  5. uuvana kirjoitti:

    Samaa olen miäkin miettinyt monesti, miten jotkut artistit jaksavat veivata mlekoisenkin kapea-alaista ohjelmistoa. Itse olen fanittanut joitakin pidemmän linjan bändejä ja käynyt keikoilla, silloin tuohon törmää hyvin konkreettisesti: kun on jo itse nähnyt montamonituista keikkaa ko. artistilta niin itse tietysti haluaisi että settilistaan tulisi hittien tilalle jotain puolihämäriä harvinaisia b-puolia tai muita aarteita. Joskus keikalla melkein potuttaa, kun huomaa että taas lähtee se sama hittikimara liikkeelle, puoli keikkaa kuluu odotellessa että jos tulisi sittenkin jotain hrvinaisempaa väliin… silloin alkaa toisaalta miettiä onko ollenkaan enää järkeä keikalle lähteä. Kuitenkin samalla keikalla on aina niitä, jotka ovat siellä ehkä ensimmäistä kertaa ja tavallaan ansaitsevat nuo hittinsä kuulla. Eli kumman toive on oikeutetumpi, minun vai tuon toisen fanin? Ole siiä sitten artisti ja koeta olla tasapuolinen ja tarjota kaikille se huippukeikka – aika mahdotonta kai.

    Eli, nämä hittivedot toimivat kai jos et ole fanittanut ko. artistia liikaa, nähnyt liian montaa keikkaa jne. Esim. tämä toimi minulle hienosti, kun Baezia tulee kuunneltua ehkä kerran vuodessa – siitä huolimatta, että hieno artisti onkin, myönnän, voisi useimminkin kuunnella. Mutta sitten pitää taas alkaa varoa ettei kuuntele liikaa ja käy niinkuin….
    :P Se on se ikuinen kierre. ;)

    • Viides rooli kirjoitti:

      Ymmärrän, että oman biisin muodostuminen hitiksi on jokaisen artistin/bändin unelma, mutta hitistä voi tulla myös taakka, koska se muokkaa yleisön odotuksia ja levy-yhtiön vaatimuksia ja saattaa rajata artistin/bändin toimintamahdollisuuksia ja jopa jäykistää luovuutta.

      Yhden hitin kasvaminen peräti hittiputkeksi tuo tilille rahaa, mikä on tietenkin tärkeää ja arvokasta: kaikkihan me haluamme työstämme kunnon korvauksen. Mutta kuinka innoittavaa on heittää keikasta toiseen samoja ralleja? Kuuntelijana nautin tietenkin, jos kuulen suosikkibiiseistäni liveversion. Niin tapahtui esimerkiksi viime maanantaina, kun olin kuuntelemassa Bo Kaspers Orkesteria. Mutta minä en olekaan niin usein keikalla kuin bändi, jonka pitää pystyä heittämään joka kerta yhtä loistava setti. Mietin siis samaa kuin sinä: miten ihmeessä ne sen tekevät? :)

  6. Tarmo kirjoitti:

    Kiitos tästä sunnuntaikipaleesta! Artisti oli minulle entuudestaan tuntematon, mutta kappaleen tunnistin heti, sillä se on tullut tutuksi Judas Priestin esittämänä vuoden 1977 levyltä Sin After Sin.

    Baezin ääni oli sen verran vaikuttava, että täytyypä ihan tutustua ko. artistin tuotantoon laajemmaltikin.

    • Viides rooli kirjoitti:

      Moi Tarmo, piti käydä YouTubessa kuuntelemassa Judas Priestin —> versio, kun en sitä entuudestaan tuntenut. Eroa on. :D

      Pakko myöntää, että Joan Baezin alkuperäinen tulkinta puree paremmin, mutta ehkä se johtuu iästäni. ;)

      PS. Luin sinusta viime kesänä Taito-lehdestä. (Kirjoitin samaan numeroon Parppeinvaarasta.) Olisi nastaa nähdä nypläämiäsi töitä livenä. Onko niitä myynnissä pääkaupunkiseudulla?

  7. susupetal kirjoitti:

    Pitää laittaa tänne vastaus, kun tuolla ylemmässä ei ole tilaa enää.
    Jep, Spotify-kutsu tuli perille, ihmettelin, keneltä se oli! Nyt tiedän. Kiitos. Pitää tutkia asiaa ajalla.

    Jipii, nyt kaikki sinun twitter-kamusi ostavat kirjojani ja minusta tulee rikas :)

    • Viides rooli kirjoitti:

      Spotifystä on sinulle vielä paljon iloa. Tosin voit saada raivarin mainosten takia, mutta tee kuten minä: keskity silloin olennaiseen. ;)

      Heh, kun sinusta tulee rikas, veloitan agenttinasi sopivan provikan. (Lue = Koska olen realisti, en usko sosiaalisen median ihmeitä tekevään voimaan. Kiinnostuksen se kyllä saattaa herättää.)

      • susupetal kirjoitti:

        Nyt on Spotify ladattu! Jess!!!

        Joo, provikkasi taitavat jäädä aika pieniksi elleivät suorastaan olemattomiksi! Tietenkin jos kirjoitat minusta jutun vaikka Imageen :) Uusimmassa numerossa on juttu kirjailijasta, joka pyrkii tähdeksi jo ennen kirjan julkaisemista. http://www.image.fi/lehti/112010

        Minähän olen ihan päinvastainen. Olen anonyymi omakustantaja, joka antaa tekstin puhua puolestaan.

        Se Hennan blogi on ihan kiinnostava toisinaan.

        http://www.hennahelmi.fi/

      • Viides rooli kirjoitti:

        Hienoa! Sitten vain soittelemaan suosikkiartistien ja -bändien tuotantoa! :)

        Seuraan Hennaa Twitterissä. Ihan näpsäkkä nainen, mutta kieltämättä odotukset hänen esikoiskirjaansa kohtaan ovat nyt huomattavasti korkeammalla kuin ilman etukäteisrummutusta.

  8. susupetal kirjoitti:

    Tiedoksi: Jaaha, kommentti meni odottamaan hyväksyntääsi, siinä oli kaksi linkkiä.

    • Viides rooli kirjoitti:

      WordPressin roskapostivahdit ovat aika tiukkoja linkkien suhteen. Eikä aina tarvita linkkejäkään, kun viesti jo lennähtää odotushuoneeseen vartoamaan bloginpitäjän tuomiota.

      • susupetal kirjoitti:

        Noniin, nyt olen sitten koko ajan Spotifyssa! Höh :) On se ihana!

        Hennalla oli nyt linkki kirjansa ekaan lukuun. En jaksanut lukea, ei johdu tekstistä, vaan omasta keskittymiskyvyttömyydestäni.
        Vaan aikamoinen mainoskampanja.

      • Viides rooli kirjoitti:

        Spotify on tosi koukuttava. :) Olen löytänyt sen avulla sekä monia menneiden vuosien suosikkejani että uusia kiinnostavia artisteja. Nauti!