Kokemus vie ikänaisen Saudi-Arabiaan

Posted: marraskuu 9, 2010 in Arjen ilot
Avainsanat:, ,

Olen jo aiemmin blogissani kertonut, että olen lisännyt viikko-ohjelmaani vesijumpan, koska päivittäinen työ päätteen äärellä jähmettää nopeasti niska-hartiaseudun ja kangistaa selän. Erinomainen päätös! Nautin vedestä, ja energisen ja ammattitaitoisen liikuntaohjaajamme Anne-Marja Myllymaan johdolla koko kroppa saa viikoittain tehokkaan huollon.

Niin myös viime kerralla, jolloin teimme osan harjoitteista pareittain. Jumppakumppanini, hurmaava Aliisa-rouva, oli sattuman, tai no, paremminkin uimahallin kassaneidin ansiosta, saanut pukuhuoneessa kaappinsa omaani vastapäätä. Pukeuduimme ja juttelimme liikunnan piristävästä vaikutuksesta, mutta rupattelumme keskeytyi, kun samalle käytävälle majoittui eräs Aliisa-rouvan tuttava.

Ulkomailla kokemusta arvostetaan

Kaksikko ryhtyi vaihtamaan kuulumisia, ja pian puhe kääntyi työelämään. Aliisa-rouva on jo siirtynyt eläkkeelle, mutta tuttavan aherrus jatkuu yhä. ”Minähän olen konsultti”, hän muistutti ja paljasti, että seuraava työprojekti veisi hänet todennäköisesti Saudi-Arabiaan. Edellinen hanke saatiin vastikään päätökseen Bangladeshissa.

Tässä kohtaa osallistuin keskusteluun, esittelin itseni ja kysyin rouvan ammattia.

”Olen sairaanhoitaja ja ollut mukana toteuttamassa, opettamassa ja valvomassa erilaisia terveydenhuoltopalveluihin liittyviä projekteja. Saudi-Arabian hankkeen toteuttaa Maailman terveysjärjestö WHO. Suomessa ikäistäni naista – olen 58-vuotias – ei kelpuuteta edes haastatteluun, mutta ulkomailla kokemusta arvostetaan.”

Tulevaisuus on toivoa täynnä

Tuttavarouva kertoi myös kysyneensä edelliseltä haastattelijaltaan, tahtooko järjestö todellakin palkata 58-vuotiaan naisen. Haastattelija oli katsonut kysyjää hämmästyneenä ja vastannut sitten ystävällisesti: ”Hyvä rouva, emme ole palkkaamassa Teitä 20 vuodeksi, vaan ainoastaan siksi ajaksi, kun tämä projekti kestää. Iällä ei ole merkitystä, kokemuksella sen sijaan sitäkin enemmän.”

Toivoa siis on, rakkaat siskot, mutta lienee parasta ryhtyä jo nyt miettimään, mihin päin maailmaa aikoo suunnistaa. Suomessa puhutaan paljon työurien pidentämisestä, mutta se ei suinkaan tarkoita, että ikääntyviä naisia arvostettaisiin työelämässä nykyistä enemmän. Tunnustan avoimesti, että kyseisen konsultin kohtaaminen herätti ja avasi mielessäni uuden mahdollisuuden. Voisinko minäkin hyödyntää tulevaisuudessa kokemustani ja vuosien varrella keräämääni tietotaitoa ulkomailla? Mikä ettei!

kommenttia
  1. Hirlii kirjoitti:

    Vesijumppa on nastaa, i know i know :)- ja samoin vedessä juoksentelu.

    Saattaa jopa törmätä uusiin ajatuksiin. En millään tajua, että miksi mediassakin miltei koko ajan annetaan sellainen kuva, että yli nelikymppinen ihminen alkaa olla jo enemmän riesaksi työelämässä ja muuallakin. Toki, ikäsysimistä ja -syrjintääkin on, mutta myöskin tuota tapahtuu, minkä kuvasit.

    Hyvä stoori ja eiku vaan maailmalle, jos siltä tuntuu !

    • Viides rooli kirjoitti:

      Heh, tutusta blogipiiristä löytyy siis muitakin vedessä pulikoivia. :) Vesijuoksua olen kokeillut kesällä järvessä, se on uskomattoman rankkaa.

      Tylsää on se, että median toistamista arvailuista, ennakkoluuloista ja peloista syntyy itseään ruokkiva kehä ja lopulta totta, kun ihmiset alkavat käyttäytyä toistetun mallin mukaisesti.

      Maailmalle tekisi mieli, juu, mutta nyt täytyy tehdä töitä. Olen onnellinen, että niitä on! Mutta tulevaisuudestahan ei koskaan tiedä…

      • Hirlii kirjoitti:

        Niin just, alkaa itsestäänkin ajatella ettei musta enää mihinkään jne jne…, – tulevasta ei tosiaankaan tiedä ;)

      • Viides rooli kirjoitti:

        Asioilla on tapana järjestyä. Mummonikin uskoi tähän kansan suussa kiertäneeseen viisauteen, ja oikeassahan hän oli. :) Mustimpina hetkinä on vain niin vaikeaa olla optimisti. Onneksi elämällä on taipumus yllättää.