Kukkaistytön räväkkä elämänmuutos

Posted: lokakuu 3, 2010 in ♪♫ Sunnuntaiklassikko ♪♫, Musiikki
Avainsanat:, , , ,

Tänään sunnuntaiklassikoissa on teemasoiton vuoro ja aiheena näyttämömusikaalit. Tunnustan heti, että ykkössuosikin nimeäminen oli hankala tehtävä, mutta sitten päätin tutkailla asiaa kokonaisuuden kannalta. Sellaisia musikaaleja, joissa kuulijoita pommitetaan loistobiiseillä jatkuvalla syötöllä, on huomattavasti vähemmän kuin parin hittibiisin musikaaleja. Ne, jotka ovat seuranneet valintojani pidempään, arvannevat jo, mitä on tulossa: My Fair Lady.

Maaliskuussa 2009 luovutin sunnuntaiklassikoissa areenan Rex Harrisonille, jonka käsissä fonetiikan professori Henry Higginsistä muovautui tulkintojen aatelia. Tänään ääneen pääsee alkuperäisen teatteriesityksen Eliza Doolittle, Julie Andrews. Hän oli vain 21-vuotias, kun Alan Jay Lernerin kirjoittama ja Frederick Loewen säveltämä My Fair Lady sai ensi-iltansa Mark Hellinger -teatterissa New Yorkissa. Bernard Shaw’n Pygmalion-näytelmään pohjautuva musikaali hurmasi yleisön täysin. Ohjelmistossa esitys pyöri peräti seitsemän ja puoli vuotta, ja sitä esitettiin kaikkiaan 2717 kertaa.

Löysin YouTuben aarreaitasta hienon koosteen, jossa Julie Andrews heittäytyy kukkaistytön osaan roolistaan ilmiselvästi nauttien. Valitettavasti tämä historiallinen katkelma on pätkäisty kahteen osaan, mutta molemmat (—> yksi ja —> kaksi) kannattaa katsoa. Luvassa on hilpeä potpuri, joka alkaa ärhäkkää vimmaa poksuvalla kappaleella Just you wait. Sitä katsoessani en ihan ymmärrä, miksi Andrews ohitettiin, kun näytelmästä tehtiin vuonna 1964 elokuvaversio, ja tilalle otettiin Audrey Hepburn. Kaunotar ja taitava näyttelijä, kyllä, mutta laulutaidoiltaan niin heiveröinen, että Marni Nixon pestattiin dubbaamaan Hepburnin lauluosuudet. No, onhan elokuva- ja teatterimaailmassa riittänyt maailman sivu mitä kummallisempia ohituksia.

Lopuksi toivon teidän kiinnittävän huomionne pieneen yksityiskohtaan eli Mark Hellinger -teatterin näyttämön kokoon. Toisen filmipätkän alussa ollaan Elizan kotikulmilla ja lavalla seikkailee Lontoon työläisväestöä. Että on ahdasta! Kun sama musikaali tehdään nykyään, lava on lentokentän kokoinen ja lavastus sen mukainen. Mutta mustavalkoinen, pahasti rapautunut filmipätkä todistaa ainakin minulle, ettei näyttäviä rakennelmia ja häikäisevää valoshowta tarvita, kun esityksellä on tarjota tärkein: työnsä osaavat ja siitä nauttivat ammattilaiset.

Muiden bloggaajien valitsemia musikaalien helmiä pääsee kuuntelemaan täällä.

kommenttia
  1. Vaiheinen kirjoitti:

    Totta. Hieno ja energinen veto Andrewsilta. Tuota ole itsekin ihmetellyt vuosien varrella, jotta miksi Anrews ei kelvannut elokuvaan. Noh, eipä siihen ainakaan pikaisella silmäyksellä mitään järkevää syytä näytä löytyvän, joten eipä siinä mitään:-) Niin se on, että massiivista koneistoa ei tarvita, jos taide on muuten kunnossa.

  2. Viides rooli kirjoitti:

    No, Julie Andrews sai sittemmin näyttää, millainen musikaalipeto hän on valkokankaalla: Maija Poppanen ja The Sound of Music ovat komeita klassikkoja. Syystä.

  3. Yaelian kirjoitti:

    My Fair Lady on ihana musikaali täynnä ihanaa musiikkia.Kiva oli nähdä nimenomaan Julie Andrews tässä roolissa,Hän on niin hyvä!

  4. susupetal kirjoitti:

    Outoa tuo syrjäyttäminen, mutta kaikenlaista outoa Hollywoodissa tehdään. Olisikohan Julien jenkkiys ollut sitten se juttu? Tai sitten Audrey oli vaan hotimpi silloin.
    Mutta pätevää työtä Julie teki, jotenkin räväkämpi Eliza kuin Audrey.

    Vaan, kerrassaan nautittava musikaali. Hittikavalkadi.

    • Viides rooli kirjoitti:

      Veikkaan jälkimmäistä, Audrey Hepburn oli tuolloin todella kuuma nimi. Joidenkin mielestä ehkä myös kauniimpi ja soveliaampi elokuvan lady-osuuksiin. Itse pidän Julie Andrewsin pippurimaisesta tyttömäisyydestä.

      Wikipediassa kerrotaan tarina Julie Andrewsin ja Marni Nixonin ensimmäisestä kohtaamisesta. Andrewsin pelättiin suhtautuvan penseästi Hepburnin haamulaulajaan, mutta kun kaksikko tapasi Sound of Music -elokuvan harjoituksissa, Andrews kätteli Nixonia sydämellisesti ja sanoi: ”Rakastan töitäsi!”. Ammattilainen henkeen ja vereen.

  5. Hirlii kirjoitti:

    Kiva, otit Julien esille ! Hän on dynamiittia. :)

    Ja nuo videopätkät olivat sellaisia joihin en ollutkaan törmännyt, youtubessa kun on aika hirmu määrät matskua tästä musikaalista. Mainoita !

    Valitsin Audreyn ensikokemukseni tähden, halusin olla sille uskollinen. Ihmetellä tosiaankin pitää tuota Julien syrjäyttämistä….

    • Viides rooli kirjoitti:

      Naulan kantaan: Julie on dynamiittia!

      Kuuntelen My Fair Lady -musikaalia usein ja nimenomaan alkuperäisellä kokoonpanolla nauhoitettua äänitettä vuodelta 1956, nimittäin —> tätä.

  6. Ari kirjoitti:

    Harvemmin soitettu kappale West side storysta

  7. Kari kirjoitti:

    Eipä ole tullut mieleen, että Julie Andrews joutui opettelemaan cocneyn musikaalia varten. My Fair Lady olisi ollut minunkin ykkösvalintani, mutta onneksi en laittanut, kun se on ollut pari kertaa esillä :)

    • Viides rooli kirjoitti:

      Cockneyn murteen oppiminen ei varmastikaan ole ollut helppo tehtävä. My Fair Lady tulee kieltämättä mieleen heti ensimmäisten joukossa, kun puhe kääntyy musikaaleihin, mutta poimimani videot riittänevät perusteluiksi tämänkertaiseen valintaani. :)

  8. Krisu kirjoitti:

    Ihanaa, että laitoit Julien videoita, itse en ole koskaan pitänyt Audreyn Elizasta juuri hänen viileän verettömyytensä takia. My fai lady on iki-ihana musikaali!

  9. Viides rooli kirjoitti:

    Moi Krisu, lyöntivirheitä sattuu aina; kyllä kaikki tajusivat, mitä musikaalia tarkoitit. ;)

    Tietenkin Julie Andrews, hänessä on potkua ja pippuria, ihan kuten Elizan roolissa pitää ollakin. Spunky, sanovat englantilaiset, ja nuo vanhat filmikatkelmat todistavat sen.

  10. lepis kirjoitti:

    Hienoo klassikoitumista! Parhautta :)

  11. Timo kirjoitti:

    Hieno valinta! Tuo oli mulla toisena mahdollisena – My Fair Lady oli nimittäin Matrixin jälkeen mun toinen (tai kolmas, en varma, Keltainen sukellusvene oli siinä kärjes kans) DVD jonka kokoelmaan hankin. Tuota musaa kuulin ensin kasetilta teini-iäs enkä edes tiennyt lähdettä ja sitte elokuvan näkeminen oli aika hieno kokemus. :-)

    • Viides rooli kirjoitti:

      Vaude, My Fair Lady on päässyt mitalisijoille Matrixin kanssa! Jäin miettimään, koska itse kuulin tai näin ensi kerran kyseisen musikaalin… En itse asiassa tiedä, hmm.

  12. Tuima kirjoitti:

    Kuka niistä kulissien takaisista väännöistä osaisi sanoakaan, ehkä Hepburn oli tiukemmin myyvä nimi juuri silloin. Vaikea kyllä kuvitella, ettei Akdrewsista saisi tyylikästä, mutta ehkä hänessä oli ripaus enemmän kotikutoisuutta hepburniin verrattuna. Mainioit pätkiä, mutta olisiko Audrey silti ollut hitusen sähäkämpi cockneyrevityksissä?

    • Viides rooli kirjoitti:

      Molemmat daamit ovat todella hyviä näyttelijöitä, ja todennäköisesti Hepburn olisi saanut roolistaan Oscarin, jos hän ei olisi lauluosuuksissa joutunut turvautumaan haamulaulajaan. Mitä tulee cockney-murteeseen, veikkaan, että Julie olisi elokuvaversiossa varmasti heittänyt kuutosvaihteen peliin. :)