Lanttua? Perunaa? Papuja? Korviketta!

Posted: lokakuu 1, 2010 in Arjen ilot
Avainsanat:,

Auts! Tämä aamu lähti totta vie kangerrellen liikkeelle. Olin unohtanut ostaa kahvia, eikä kaapeista löytynyt edes hätävaraksi tarkoitettua pikakahvia. Kahvihampaan kolotus toi mieleen mummoni, joka oli aikoinaan tehnyt korviketta voikukanjuurista.

Silmäilin ruokavarastoani ja mietin, lähinnä itseäni huvittaakseni, mistä aineksista pystyisin loihtimaan sumppia. Otin avukseni Schottin sekalaiset (Nemo 2003), joka antaa vastauksia ja vinkkejä mitä kummallisimpiin pulmiin. Ja kas, sivulta 95 löytyikin katkelma kahvin, tai paremminkin korvikkeiden, historiaa. Kopioin sen tähän muidenkin iloksi.

Kahvi on ollut kiellettyä Suomessa kalliina tuontihyödykkeenä kolmeen otteeseen 1700-luvulla sekä toisen maailmansodan aikana. Kahville on keksitty monia korvikkeita eli vastikkeita. Emännillä oli yleensä omat sekoituksensa, joihin käytettiin seuraavia aineksia: paahdettu leipä, pavut, maltaat, herneet, tammenterhot, vehnänjyvät, rukiinjyvät, ohranjyvät, kauraryynit, harmaat herneet, hasselpähkinät, voikukanjuuri, valvatinjuuri, sikurinjuuri, sokerijuurikas, lanttu, punajuuri, peruna.

Lopuksi kirjan tekijä Ben Schott tarjoilee 1700-luvulta peräisin olevan perunakahvin ohjeen:

Potatexet virutetaan puhtaxi, keitetään, ja pannaan sitte kylmään veteen jähtymään, senjälkeen kuoritaan nijstä se ohut hitu pois, ja niin leikataan se pieniksi täningixi, jotka pannaan pitkijn rauta pannuin, eli Tinafaijn kuiwamaan, kohtullisesa uunin lämbymäsä, jossa leipiä on edellpäin paistettu. Nijtä pitä uunin lämbymäsä. Nijtä pitä wiriästi perän kazottaman ja sekoideldaman, että he yhtäläisest kuiwawat, ja ei pala, eli muutoin mene pahaksi pitkällisest kuiwamisest. Sitten kuin niitä pitä nautittaman, nijn nijtä poltetaan, jauhetaan ja keitetään, nijnkuin muutakin Kaffetta.

No juu – vaikka varastosta löytyykin potaatteja, perunakahvin valmistus vaikuttaa sen verran työläältä, että taidan kiltisti potea kolotusta, kunnes ehdin kipaista lähikaupassa. Tai ehkä hemmottelen itseäni ja nautin hyvässä seurassa maukkaan latten torin laidalla, Café Laurellissa. Oivallinen keidas, suosittelen.

PS. Blogini sanoista syntyi värikäs taulu, tällainen. Mutta miksi ihmeessä Kekkonen on noin hallitseva? (Preview-näkymä ei kerro koko totuutta, klikkaa siis linkkiä, jos tahdot nähdä sanojen viidakon.)

kommenttia
  1. Hirlii kirjoitti:

    Tuon kahvin teossa meneekin koko aamupäivä ;)

    Suosittelen torikahvia, kauniina päivänä se on suuri ilo, on kahvitteluseuraakin ympärillä. Tuopa olikin lystikäs tuo blogisanataulu. Kekkonen siellä näyttää olevan isolla, ja sitten joku Stanley – kukas hän on? ;)

  2. Viides rooli kirjoitti:

    Juu, torikaffittelu on tosi nastaa. Valitettavasti tänään Hämeenlinna oli niin sumuinen, ettei ajatus torilla istumisesta iskenyt. Usva häipyi lopullisesti vasta keskipäivän aikaan. Ja nyt on kaapeissa kahvipaketti poikineen. :)

    Ai Stanley? Hänhän on basisti, herra Clarke, jonka biisiä hehkutin sunnuntaiklassikoissa. Vaikuttaa siltä, että tuo sanaviidakon tehnyt sovellus on hyödyntänyt lähinnä blogini viime päivien kirjoituksia.