Ällös milloinkaan unohda itseironiaa

Posted: syyskuu 8, 2010 in Teatteri
Avainsanat:, , ,

Olen lyhyen ajan sisällä käynyt katsomassa useamman teatteriesityksen, viimeksi eilen, jolloin näin kaksi häkellyttävän hurmaavaa ammattilaista työssään. Marja Packalénin ja Pirkko Saision nautinnollinen duetto, Heini Junkkaalan ohjaama Odotus, on ollut KOM-teatterin ohjelmistossa vuoden päivät, enkä lainkaan ihmettele sen suosiota: jo yli 25000 katsojaa on nähnyt esityksen.

Olen nähnyt nämä naiset niin monta kertaa lavalla, että osasin odottaa elämyksellistä iltaa, ja niin myös tapahtui. Teksti, joka peilasi sekä kaksikon omia että saman sukupolven naisten tuntoja ja kokemuksia laajemminkin, oli koskettava, terävä, haikea ja riemuisa. Henkilökohtaisten muistojen palasista syntyi kollektiivinen muisti; värikäs räsymatto, jonka raidat oli helppoa tunnistaa omien kokemusten pohjalta.

Esitys oli hyvä muistutus myös siitä, miten vähän rekvisiittaa näyttämön todelliset ammattilaiset tarvitsevat luodakseen teatterin illuusion. Pari penkkiä, paitaa ja rivi takkeja, siinä kaikki. Niiden avulla teimme yhdessä matkan lapsuudesta takaportin edustalle ja tutustuimme eläviin ja kuolleisiin: isiin, äiteihin, opettajiin, entisiin ja nykyisiin rakastettuihin, lapsiin, tovereihin, ohjaajiin, kollegoihin, satunnaisiin (mutta sitäkin rasittavampiin) ihailijoihin, transvestiitteihin ja syöpälääkäreihin.

Odotus oli myös lohdullinen näytelmä, monellakin tavalla. Sama arkuus ja epävarmuus, samat ilot, surut ja pelot ravisuttavat meitä kaikkia; niitäkin, joita olemme tottuneet pitämään vahvoina, karismaattisina, korskeinakin. Samaa elämää tässä eletään. Opetuksenkin sain: ällös milloinkaan unohda itseironiaa, se auttaa näkemään karikot ja mokat oikeassa valossa.

Kun kaksikko antoisan esityksen lopuksi nautti napanterit ja lupasi rullata loppuajan vapaalla, päätin mielessäni: Niin minäkin! Rollaattorilla tai ilman.

PS. Tapasin Pirkko Saision pari vuotta sitten työn merkeissä. Aiheena olivat murteet, ja niiden tiimoilta syntynyt juttu Koominen kielikolari löytyy blogini juttuarkistosta.

Kommentointi on suljettu.