Tuoksusimakkeiden keskellä

Posted: toukokuu 18, 2010 in Arjen ilot
Avainsanat:,

Tämän se helle sai aikaan: siivousgeenit aktivoituivat. Rakastan auringonpaistetta, mutta kodin ikkunoihin ja nurkkiin heijastuessaan se paljastaa armottomalla tavalla pimeänä vuodenaikana kerääntyneen lian ja pölykoirat.

Tällä kertaa löysin myös kasan vanhoja kirjeitä, joista yhdessä, vuoden 1982 postileimalla varustetussa viestissä, oli juuri tähän vuodenaikaan ja hetkeen sopiva runo. Sen on kirjoittanut Ilkka Koivisto, mutta kirjeen lähettäjä ei ole merkinnyt, mistä teoksesta säkeet ovat peräisin. Jos joku blogini lukijoista tietää lähteen, merkitsisin sen mielelläni runon oheen.

Pitäisi olla
pieni metsäaukea, pieni niitty
tuulessa huojuvine ruohonkorsineen,
kukkineen
soutavin siivin lentävine perhosineen

Pieni metsäaukea, pieni niitty
jossa olisi pieni kivi
angervojen, nuokkuhelmiköiden
ja tuoksusimakkeiden
keskellä

Pieni kivi
jolle voisi istua
olla yksin
katsella
välillä sulkea silmänsä ja kuunnella

Pitäisi olla
jokaisella suomalaisella
isolla ja pienellä
tytöllä ja pojalla
naisella ja miehellä

Pieni metsäaukio, pieni niitty
ja pieni kivi, jakkaran kokoinen.

Kommentointi on suljettu.