Atsteekki ei syö cornflakesia

Posted: huhtikuu 6, 2010 in Arjen ilot, Kirjallisuus
Avainsanat:,

Voi-voi, tänä pääsiäisenä jäi auringon tanssi näkemättä, sillä taivas oli pukenut ylleen paksun pilvihameen, jonka helmoista roiskui vettä vähän väliä. Päätin käyttää ajan hyödykseni ja ryhdyin kevätsiivoukseen. Ja niin kuin aina, tälläkin kertaa komeroiden kätköistä löytyi mieltä ilahduttavia asioita.

Yksi niistä oli kirje vuosikymmenten takaa. Kuoreen oli merkitty vastaanottajaksi Tampereen Yhteiskoulun 4 C luokkahuone. En muista, miksi kyseinen kirje on jäänyt haltuuni, mutta sisältö lämmitti yhä. Kirjeen oli lähettänyt kirjailija Uolevi Nojonen, jota olimme lähestyneet analyyseillä, vaikutelmillamme ja kysymyssetillä. Jep, äidinkielentunnin juttuja.

Tarkastelumme ja utelujemme kohteena oli ollut Nojosen vuonna 1972 julkaisema nuortenromaani Askeetti ei saa komplekseja (WSOY), jonka syntyhistoriasta ja tekijän motiiveista olimme halunneet tietää enemmän.

En usko, että Herra Kirjailija pahastuu, jos tässä julkaisen osan tekstistä. Olihan kirje alun perinkin tarkoitettu luokan edessä luettavaksi, julkiseksi siis, ja Nojosen vastaukset ovat mielestäni yhä relevanttia kamaa. Haluan myös nostaa hattua Nojoselle ja kiittää häntä näin jälkikäteen hienosta kirjeestä. Juuri tällaisilla eleillä ja teoilla on suuri merkitys lapsille ja nuorille. Kirjailijalla oli varmasti riittämiin velvollisuuksia ja huolta elannostaan, mutta siitäkin huolimatta hän näki vaivaa lähettääkseen tuntemattomille koululaisille aitoa pohdintaa ja elämänviisauksia sisältävän tekstin.

Ja näin kirje alkaa:

Kiitoksia jäntevästä kirjeestänne. Kerran sain vastaavasti kirjeen yhdeltä luokalta, missä kirjeessä luki: ”Olemme lukeneet mirjanne ja enimmäkseen pidimme siitä.” Vastasin, että kiitos kirveestä. Se menneistä. Elämä ei ole mikään vitsi.

Vastaan muutamiin kysymyksiin täten:

Miten kirjan nimi liittyy itse teokseen?

Niin kuin kaikki hyvin tiedätte, askeetti on henkilö, joka viehtyy yksinkertaisista elämäntavoista. Kompleksi taas on sellainen tuntemus, että on muita huonompi, että on syrjässä, ettei päde. Otsikossa ja kirjassa väitetään ja pyritään osoittamaan, että askeetti ei saa lopullisia komplekseja, ei ainakaan sillä tavalla kuin ihminen, joka on kaikessa mukana, pyrkii osoittamaan pätevyyttään ja aina olemaan jotakin. Ei-askeetti asettaa itsensä useammin koetukselle ja niin hänellä on suurempi mahdollisuus joutua turhauttavaan tilanteeseen. Toisaalta kirjan nimi on sen verran irrallinen itse aiheesta, ettei olisi haitannut, vaikka se olisi ollut: Atsteekki ei syö cornflakesia.

Minkä ikäisille kirja on tarkoitettu?

Monet kirjailijat ovat oppineet tähtäämään kirjoittaessaan, minä en ole. Sitä ei ole tarkoitettu erikseen kenenkään ikäiselle, sellaiselle vain, joka sitä tykkää lukea. Kustantaja luokittelee sen, kenen ikäiselle se haluaa kirjaa myydä. Muutenkin olisin valmis hävittämään rajoja kirjallisuudesta. Niitä rajoja, joilla määrätään, mitä minkin ikäinen lukee.

Miksi kirjoitin niin pitkästi psykologian tunneista?

Edelliseen kysymykseen liittyi lisäkysymys: halusinko sanoa jotakin kirjan välityksellä? Siihen vastaan myöntävästi. Juuri tällä psykologian tunnin kohdalla oli se, mitä erityisesti halusin sanoa. Siinä oli analyysi ihmisen heikkouksista.

Oletteko te mahtanut lukea Siepparin? kysytte.

Olen minä mahtanut. Mikä siinä on, että Sigmund Freudin kaamean flunssan yhteydessä puhuttiin Siepparista, nyt Askeetin yhteydessä, eivätkä ne juuri ole keskenään samanlaiset kirjat. Luulen, että tiedän. Yhteys on kielessä ja melkein aina vain kielessä. Se sattuu olemaan ”helppoa kieltä”.

Ollin ikä?

Olli on 17, vähän lapsellinen ja sellaisena tarpeeksi herttainen, vai mitä tytöt? Lapsellisuudessa on hänen voimansa. Sitä paitsi niin on, eikö olekin, että kirjan sankarin on oltava pari vuotta vanhemman kuin nuoren lukijan. Kaikkine toiveineen on helpompi samastua.

Kiitoksia kirjeestä ja hyvää jatkoa luokallenne. Toivon, että jatkossakin jaksatte ja haluatte tehdä yhtä teräviä analyyseja kirjoista ja olette kiinnostuneita ottamaan asioista selvää.

Teidän: Uolevi

kommenttia
  1. Tuomo Railo kirjoitti:

    Hei Eija!

    Kiitos kevätsiivouksen kylkiäisistä, elikäs Magnus Weckströmin kuvista parin kymmenen vuoden takaa. En kehdannut kuin vilkaista, huvitti vaikka vatsassa kiersi myös. Aika poseerauksia. Täytyy skannata digiarkistoon. Suloista kevättä!

    Tuomo

  2. Viides rooli kirjoitti:

    Moi Tuomo! Arvelinkin, että diakooste saattaisi nostattaa monenlaisia tunteita. Ne ovat hienoja muistoja, skannaa siis ihmeessä kuvat itsellesi talteen. Punainen muuten sopii sinulle. ;)

    Simolle paljon lämpimiä terveisiä, odotan Helinää kuin kuuta nousevaa! Ja reipasta kevättä teille molemmille.