Vertaistukea Fredrikan huomassa

Posted: maaliskuu 11, 2010 in Arjen ilot, Makunautintoja
Avainsanat:, , ,

Vietin eilen antoisan lounashetken (tai pitäisi ehkä sanoa -rupeaman, koska aikaa vierähti kaksi tuntia) ystäväni Frau Kirjailijan seurassa. Matkalukemisena kulkee nyt painotuore teos, 14 novellia sisältävä kokoelma En tunne sinua vierelläni. Ehdin jo makustella ensimmäisen tarinan tunnelmia ja tunsin iloa ja ylpeyttä: teksti soljuu vaivattomasti ja kirjaimista rakentuu merkillinen maailma, jonka lumoa en osaa vastustaa.

Olen myös hyvin otettu, jopa liikuttunut nimilehdelle merkitystä omistuskirjoituksesta, jossa Tiina kiittää vertaistuesta. Kyse on kaksisuuntaisesta asiasta, sillä myös minä olen kiitollinen ihmisestä, jonka kanssa voin pähkäillä kirjoittamiseen, teksteihin, työrutiineihin, inspiraatioon ja motivaatioon liittyviä kysymyksiä, hankaluuksia ja iloja. Usein keskustelu lainehtii myös elämän muille alueille ja vuoropuhelua värittävät milloin muistot, milloin uran varrelle osuneet sattumukset, milloin kaiken maailman epäkohtiin kohdistuva ärhentely.

Olen koko aikuisikäni työskennellyt freelancerina, itsellisenä yrittäjänä, mikä ei ole ollut helppo ratkaisu. Kirjoittamieni juttujen yhteyteen on usein merkitty tittelikseni vapaa toimittaja, mutta vapaus on työssäni ollut valtaosin näennäistä. Siksikin on ollut nastaa löytää keskustelukumppani, joka oman kokemuksensa myötä ymmärtää itsensä työllistävien vuoristoratamaisen elämänmallin ja jatkuvan epävarmuuden. Myös se, että Tiinan tausta — hän on geneetikko ja filosofian tohtori — poikkeaa yhteiskunnallisista tieteistä ja vimmaisesta kulttuurihörhöydestä muodostuneesta maailmastani, on tuonut kiehtovan lisän kanssakäymiseen.

Tarkoitukseni ei kuitenkaan ollut pakista tekstityöläisten raadollisesta arjesta, vaan haluan nostaa valokeilaan eilisen tapaamispaikkamme, Porvoon empirekaupunginosassa sijaitsevan monitoimitalon, Fredrikan Lähteen. Olin tässä keltaisessa puutalossa ensimmäistä kertaa, vaan en taatusti viimeistä.

Ensin kehun pöydän antimet. Minua on kiukuttanut pääkaupunkiseudulla vellonut ja ajoittain absurdejakin piirteitä saanut keskustelu kouluruokailusta sekä (tod.näk.) toimittajien aloitteesta syntynyt tapa puhua pakollisesta kasvisruokapäivästä. Kotitalousopettaja Piri Aarnikon suunnittelema lounas osoitti, miten monipuolinen, täyttävä ja ennen kaikkea herkullinen kasvisruoka-ateria voi olla. Vaan mitäpä sitä ihmettelemään: Fredrikan Lähteen keittiössä käytetyt raaka-aineet tulevat lähialueen luomutiloilta, ja ruokien maku on sen mukainen. Nam!

Toiseksi kehun talon. Minusta on mukavaa, miten Fredrikan Lähteen väki on säilyttänyt vanhan talon tunnelman, eikä ole ryhtynyt hiomaan siitä ultramodernia hyvinvointikeskusta, jossa vain ulkoseinät on säilytetty nostalgisina kulisseina. Pidin myös paikan kiireettömyydestä. Kenelläkään ei ollut tarvetta päästä meistä eroon heti syötyämme (mitä tapahtuu nykyään yllättävän usein pääkaupungin lounaspaikoissa), vaan saatoimme rupatella rauhassa. Ja mikä parasta, talossa ei soinut turhanpäiväinen tingeltangel, ”sisustusmusiikki”, kuten sitä fiinisti kutsutaan. Erityiskiitos siitä!

Kun seuraavan kerran suunnistatte Porvooseen, piipahtakaa ihmeessä myös J. L. Runebergin kodin naapurustossa. Ja kotiin viemisiksi voi hankkia esimerkiksi luomukahvia, kuten me teimme. Että se maistuikin hyvältä tänä aamuna. Suosittelen.

Kommentointi on suljettu.