Kauhun laaksosta koleaan taloon

Posted: tammikuu 12, 2010 in Matkakuumetta
Avainsanat:, , ,

Lupasin pari päivää sitten antaa lisävinkkejä Lontoosta. Museoista nostan esiin kaksi, jotka molemmat kuuluvat kirjallisuuden piiriin. Ensimmäisen osoite on maailmankuulu: 221b Baker Street. Siellä asuu tietenkin Arthur Conan Doylen sankarillinen kaksikko: huippuälykäs salapoliisi Sherlock Holmes ja hänen uskollinen ystävänsä tohtori Watson.

Sherlock Holmesin huimiin seikkailuihin tutustuin ensi kerran noin kymmenvuotiaana, ja siitä lähtien tämä viulua soittava, käsittämättömän pienistä yksityiskohdista suuria linjoja näkevä yksityisetsivä, joka ajoittain hairahtui synkkiin oopiumiluoliin (lapsena en taatusti tiennyt, mitä ne olivat, mutta vaikuttivat äärettömän kiehtovilta) ja naamioitui niin, ettei Watsonkaan häntä tuntenut, on kuulunut sankareihini. Holmesin olemus on vuosikymmenien kuluessa muuttunut mielessäni, enkä enää osaa sanoa, mitkä hänen piirteistään ovat peräisin kirjoista, mitkä taas näkemistäni elokuvista ja tv-sarjoista.

Yhtä kaikki, oli ilo tallustaa joulukuun pienessä pakkasessa Baker Streetiä pitkin, tervehtiä museon ulkopuolella seisovaa poliisikonstaapelia ja kivuta kapeita rappusia huoneisiin, joihin oli koottu läjäpäin rekvisiittaa ja kiehtovia yksityiskohtia karmaisevista rikoksista, jotka herra Holmes oli onnistunut ratkaisemaan. Yllätyksekseni yläkerrasta löytyi myös tupakkatakkiin sonnustautunut herrasmies, joka minut nähdessään nousi nojatuolistaan, laski kädestään kirjan ja suurennuslasin, suoristi housunlahkeensa ja toivotti kohteliaasti tervetulleeksi kotiinsa. Seuraavasta kerroksesta löytäisin kuulemma tohtori Watsonin huoneet, joihin niin ikään saisin tutustua. Seuraavaksi hän tiedusteli, mistä maasta olin kotoisin, ja toivoi minun kirjoittavan nimeni talon vieraskirjaan. Niin että nyt sitä on sitten keskusteltu sivistyneesti 1800-luvun merkittävimmän rikosten ratkaisijan (tai ainakin häntä tyylikkäästi esittäneen näyttelijän) kanssa. :)

The Sherlock Holmes Museum on viehättävällä tavalla vanhanaikainen museo. Tietokoneita ei ole käytetty lainkaan, missään ei heijastu seinille dioja eikä videoita, vaan esineistö on vanhaa ja ajan patina näkyy. Lasivitriineissä on esillä kirjailijan luonnoksia ja työvälineitä, Sherlock Holmesin tarinoista — Baskervillen koira, Kauhun laakso, Neljän merkki — tuttuja tavaroita, piirroksia, valokuvia sekä muuta ajalle ominaista esineistöä. Kirjojen avainhenkilöitä kuvaavat vahanuket ovat liikuttavan rujoja ja kömpelöitä. Museon yhteydessä on putiikki, josta löytyy kirjojen, videoiden ja muistoesineiden lisäksi piipunpolttajille tärkeitä tykötarpeita.

Ilahduin myös käydessäni Bloomsburyn kaupunginosassa sijaitsevassa, vuodesta 1925 asti toimineessa Charles Dickens -museossa, jossa kirjailija asui 1837–1840. Sinä aikana hän kirjoitti Nicholas Nicklebyn elämä ja seikkailut ja Oliver Twist -teokset.

Talo oli pakkasen kourissa kolea, mutta aikalaisasuihin sonnustautunut museon henkilökunta tiesi, miten kävijät saadaan lämpimiksi. Tarjolla oli Tupruttelevaa piispaa, glögin kaltaista Smoking Bishop -juomaa, jonka reseptin jokainen sai mukaansa. Ja näin syntyy Dickensin teoksesta A Christmas Carol (Joululaulu) tuttu juoma. Sopii nautittavaksi myös muulloin kuin jouluna.

Tarvitset:

6 Sevilla-appelsiinia
4 unssia sokeria (noin 115 grammaa)
neilikoita
1/4 gallonaa punaviiniä (runsas litra)
pullollinen Ruby-portviiniä

Lämmitä appelsiineja uunissa noin 20 minuuttia, tai niin kauan, että ne saavat kauniin kullanruskean värin. Koristele ne neilikoilla (korkeintaan kuusi kappaletta kuhunkin) ja laita appelsiinit lämmitettyyn lasimaljaan. Lisää sokeri ja kaada joukkoon viini (ei kuitenkaan portviiniä). Peitä malja liinalla ja anna juoman vetäytyä vuorokauden ajan lämpimässä paikassa. Purista appelsiinien mehu, poista kuoret ja mahdolliset siemenet ja siivilöi juoma. Ennen tarjoilua lisää portviini ja lämmitä seos kuumalla liedellä. Pidä huolta, ettei juoma pääse kiehumaan. Tarjoile kuuma juoma lämmitetyistä mukeista.

”…we shall discuss your affairs this very afternoon, over a bowl of Smoking Bishop, Bob!”
Scrooge; A Christmas Carol, 1843

kommenttia
  1. tintti kirjoitti:

    Engelsmannien tapa toteuttaa museonsa ja näyttelynsä on niiii-iiin ihana. Tulee mieleen sekin kerta kun teininä kiertelin MOMIssa (Museum of Moving Image, Lontoo) ja päädyin keskelle ´40-luvukulaisen elokuvan kuvauksia ja jouduin ohjaajan tuoliin vain vähän aikaisemmin istuttuani kankkuni puuduksiin todella tiukan matroonan valvonnassa katsomassa ties kuinka monta rotoskooppinäytöstä.

  2. Viides rooli kirjoitti:

    Moi Tintti, samaa mieltä. Muistan Momin hyvin. Onneksi ehdin vierailla siellä, ennen kuin se suljettiin.

    Charles Dickensin museossa oli käynnissä myös lukutilaisuus, jossa eräs jo eläkkeellä oleva näyttelijä luki ääneen A Christmas Carol -tarinaa. Väkeä oli niin paljon, että onnistuin näkemään lukijasta vain hiustupsun. :)

  3. tintti kirjoitti:

    MOMIssa on myös ne vessat, joissa soi Tappajahain ”dii-dii-dii-dii-dii-dii…” kun istui pytylle :D

  4. tintti kirjoitti:

    Siis oli. RIP.

  5. Viides rooli kirjoitti:

    Sitä en muistanutkaan. Loistava idea! :D

  6. uuvana kirjoitti:

    Nämä pienet vanhanaikaiset museot ovat tosiaan ykkösiä. Baker Street on itselläni ehdottomasti listalla kun seuraavan kerran matka suuntautuu Lontooseen.
    Ja jos ei pääse oikeasti paikalle, niin videotourin voi aina katsastaa museon sivuilla:

    http://www.sherlock-holmes.co.uk/video.html

    Sherlock Holmes on aina kuulunut ehdottomiin sankareihini, niin jo lapsena kuin edelleenkin: hän ei häslää turhista eikä kompastu epäolennaiseen, ”johtopäättelee” kuin kävelevä kompuutteri – ”a man who lives entirely in his brain”. Kuitenkin hän myös soittaa viulua ja on muutenkin intohimoinen musikinharrastaja, sortuu heikkoina hetkinään kokaiiniin, yllättää ympäristönsä pitämällä monologin ruusujen tärkeydestä:

    • Viides rooli kirjoitti:

      Kuten blogissani kirjoitan, Sherlock on ollut sankarini lapsesta asti. Pidän siitä, miten hän päättelee usein yhden ainokaisen johtolangan pohjalta kokonaisen tapahtumaketjun ja sen kautta paljastaa totuuden. Hieno hahmo, joten kiitokset sinne kirjailijoiden taivaaseen Arthur Conan Doylelle!

      Poikkea ihmeessä Sherlock Holmes -museossa, kun suunnistat Lontooseen. Minä toin sieltä muistona parikin pientä esinettä, mm. jääkaappimagneetin, joka muistuttaa päivittäin aikamme suurimmasta salapoliisista ja vaatimuksesta kulkea elämässä aistit avoinna ja mieli terävänä. :)