Englantilaista toffeeta ja Lontoon herkkuja

Posted: tammikuu 6, 2010 in Matkakuumetta
Avainsanat:, , , ,

Taas on vuosi vaihtunut ja työpöydälle hankittu uusi kalenteri. Katselen hämmästyneenä lukua — 2010 — ja mietin, miten vauhdikkaasti aika kiitääkään. Ja kun huominen koittaa, on uutta vuotta kulunut taas viikko.

Tämän päivän uutiset ovat keskittyneet säähän. Pakkasennätyksiä lyödään rikki ja taivas työntää lunta kasoittain myös maissa, jotka eivät ole kinoksiin tottuneet. Silmäilin juuri BBC:n sivustoa, jonka mukaan tuhansia kouluja on jouduttu sulkemaan ja autoilijoita pelastamaan poikkeuksellisen suuren lumentulon vuoksi.

Vietin juuri viikon Lontoossa, mutta olin onnekas, sillä matkani osui ajankohtaan, joka suomalaisittain tuntui leudolta, jopa keväiseltä. Aurinko paistoi, linnut liversivät ja lämpömittari sahasi nollan molemmin puolin. Oli ilo talloa Lontoon katuja ja nauttia kaupungin tohinasta. Ja nyt tämä merkintä muuttuu matkaraportiksi, vinkiksi muille ja muistutukseksi itselleni.

Tilasin matkan Ebookers-matkatoimiston kautta. Haluan kiittää minua palvellutta Heliä (en buukannut matkaa netistä, vaan piipahdin Helsingissä käydessäni Kalevankadun toimistossa, sillä halusin asiantuntevan virkailijan apua hotellin metsästämisessä). Hänen ansiostaan päädyin Bayswateriin, todella mukavaan Henry VIII -hotelliin, jonka lattiat narisivat kodikkaasti, mutta perusasiat olivat huippukunnossa: loistava peti, vastikään uusitut suihku- ja saniteettitilat, erinomainen buffet-aamiainen ja aidosti ystävällinen henkilökunta.

Kaltaiseni teatterifriikit viettävät näinä aikoina Lontoossa onnenpäiviä, sillä lukuisat teatterit ovat mukana kampanjassa, jonka ansiosta yleisö voi ostaa lippuja kaupungin suosituimpiin esityksiin häkellyttävän halvalla. Minä suunnistin Novello-teatteriin, jossa esitetään Debbie Allenin ohjaama versio Tennessee Williamsin näytelmästä Kissa kuumalla katolla. Kymmenellä punnalla lunastin itselleni paikan permannon neljänneltä riviltä (lähes keskeltä) ja nautin kolmen tunnin ajan yhdestä elämäni parhaimmista esityksistä. Tuntui aluksi kieltämättä hurjalta, kun Big Daddy puhui Darth Vaderin äänellä, mutta James Earl Jones oli roolissaan häikäisevä. Erinomaisen vastuksen isälleen antoi Brick, jota näytteli Adrian Lester.

Näyttelyistä mainitsen nyt kolme, jotka olivat kaikki esillä suosikkimuseossani, National Portrait Galleryssa. Yleisömagneettina toimi 1960-luvun pop- ja rocktähtiä luotaava Beatles to Bowie. Valokuvamuotokuvien ohella esillä oli harvoin nähtyjä kuva- ja lehtireportaaseja, julkaisemattomia pinnakkaisia, levynkansia ja muuta promomateriaalia. En ole koskaan aiemmin ollut näyttelyssä, jossa niin moni olisi hyräillyt tai laulanut, mutta taustalla soitetut ikihitit saivat lontoolaisyleisön eläytymään täysillä 1960-luvun tunnelmiin.

Saman katon alla oli esillä myös pienimuotoinen katsaus valokuvamallina toimineen Twiggyn urasta. Uskomattoman hienoja valokuvia! Ja taas opin jotakin uutta — olin luullut, että David Bowien Pinups-albumin kannessa poseeraa maestron silloinen vaimo Angela, vaan ei: sehän onkin Lesley Hornby alias Twiggy!

Viimeiseksi katsastin Britannian parhaita otoksia valokuvamuotokuvien saralla. The Taylor Wessing Photographic Portrait Prize 2009 -näyttely oli hieno kokemus. Palkintosijoille yltäneet kuvat löytyvät —> täältä. On sääli, etteivät valokuvat ja taideteokset pysty koskaan verkossa synnyttämään samanlaista lumoa kuin niiden näkeminen livenä, mutta uskon, että sarja puhuttelee netissäkin. Jatkan Lontoon-tuliaisten perkaamista lähipäivinä.

kommenttia
  1. Zepa kirjoitti:

    Oijoi. Viherrys…! Lontoo!

  2. Viides rooli kirjoitti:

    Just niin, Zepa: Lontoo! :D

  3. […] Viides rooli vieraili Lontoossa: ”Tilasin matkan Ebookers-matkatoimiston kautta. Haluan kiittää minua palvellutta Heliä (en buukannut matkaa netistä, vaan piipahdin Helsingissä käydessäni Kalevankadun toimistossa, sillä halusin asiantuntevan virkailijan apua hotellin metsästämisessä). Hänen ansiostaan päädyin Bayswateriin, todella mukavaan Henry VIII -hotelliin, jonka lattiat narisivat kodikkaasti, mutta perusasiat olivat huippukunnossa: loistava peti, vastikään uusitut suihku- ja saniteettitilat, erinomainen buffet-aamiainen ja aidosti ystävällinen henkilökunta.” (Mari Koo) Jaa kirjoitus: […]

  4. lepis kirjoitti:

    Tuosta Beatles to Bowie näyttelystä tiesinkin ja onneksi olkoon kun pääsit näkemään sen. Täällä ollaa aivan vihreänä ;)

  5. Viides rooli kirjoitti:

    Moi Lepis, en varmasti ollut ainoa, joka näyttelyn nähtyään mietti, miten hauskaa olisikaan ollut viettää nuoruutensa 1960-luvulla Lontoossa. Onneksi meille kaikille jäi perinnöksi aikakauden musiikki. :)

  6. Hirlii kirjoitti:

    Antoisa matka, tuo Beatles to Bowie voisi kulkeutua Lontoosta muuallekin, esimerkiksi meille tänne Suomeen.

  7. Viides rooli kirjoitti:

    Olet oikeassa, Hirlii, näyttely ei ole megaluokan kokoa, joten sitä voisi hyvinkin kierrättää Euroopan museoissa.