Mollista duuriin ja pari riitasointua kaupan päälle

Posted: joulukuu 15, 2009 in Media, Musiikki, Sanojen mahti
Avainsanat:, , , , ,

Hyppysiini osui sattumalta lääketieteellinen aikakauskirja Duodecim, tarkemmin ilmaistuna sen joulunumero (23/2009), jonka teemana on musiikki. Harvoin olen ilahtunut mistään lehdestä näin paljon. Toimituskunta on tehnyt kunnioitettavaa työtä ja koonnut huikean paketin, jossa sävelten siivin sukelletaan musiikin historiaan, valotetaan musikaalisuuden biologista evoluutiota, kerrotaan (orkestereiden) johtamisen vaikeudesta, kritisoidaan ankarin sanoin ”sisustusmusiikkia” ja ennen joulua joka paikassa pauhaavaa tingeltangelia, analysoidaan Mozartin kuolemaan johtaneita syitä, matkataan viululla nanoavaruuteen, annetaan selitys pudonneille nuoteille, esitellään oopperoissa esiintyvät lääkärit, taudit ja kuolemat, luodataan mollisävelten Suomea sekä tutustutaan Magnus Enckellin vuonna 1897 valmistuneeseen Musiikin kuuntelijoita -maalaukseen. Eikä tässä vielä kaikki. :D

Kirjoittajina on ansiokasta väkeä: muun muassa Minna Lindgren, Atso Almila, Harri Hyppölä, Maritta Mellais, Mari Tervaniemi, Seppo Soinila ja Teppo Särkämö. Sivuilta löytyy myös mainioita otsikoita — Sitä äitiä kuuleminen jonka kohdussa asunto.

Ken mielii hyvää lukemista, hakeutukoon lähimpään kirjastoon saadakseen Duodecimin käsiinsä. Lehden aineisto löytyy myös verkosta, mutta se avautuu vain rekisteröityneille jäsenille ja tilaajille. Lopuksi innoittava esimerkki kansalaistottelemattomuudesta tai paremminkin oman mielipiteen voimallisesta ilmaisemisesta turhanpäiväistä taustamusiikkia vastaan. Tarinan tähti on Jorma Panula (jota Eero Saksela on haastatellut ko. numeroon, mutta tämä lainaus on peräisin Atso Almilan jutusta; 125:2604).

Olin taannoin entisen kapellimestariopettajani Jorma Panulan kanssa lounaalla; taustamusiikki soi ravintolassa vaimeasti, omaan korvaani ei kovin ärsyttävästi. Tarkoitan, että soitto, jollaiseen olen siellä täällä tottunut, oli tässä valkoisin pöytäliinoin koristellussa ruokasalissa ihan tyylikästä. Mutta ärtynyt Panula kysyi tarjoilijalta äksynpuoleiseen sävyyn, voiko ”toosan” sulkea. Tarjoilija supatti hänelle jonkun ehkä haluavan kuunnella. Professorini ampaisi heti pystyyn ja huusi salissa istuville: ”Onko ketään, joka haluaa kuunnella?” Muut lounasasiakkaat olivat hipihiljaa. Panula totesi: ”Ei ketään. Voitte sulkea!”

Kommentointi on suljettu.